Olen omistanut tämän tuolin yli 30 vuotta. Tuoli on tukeva ja sen muotoilun vuoksi siinä on todella hyvä istua. Löysin aikanaan sen romukuormasta, ihastuin siihen välittömästi ja pelastin sen. Alunperin se oli petsattu ruskea ja maalasin siitä ensin valkoisen, sitten helmiäissinisen, sitten taas valkoisen ja nyt ajattelin tehdä siitä kaverin aiemmin tuunamilleni tuvan lavittoille.
Lähtökohta oli siis kalustemaalilla maalattu valkoinen pinta. Hioin ja krapsuttelin tuolin lähes maalittomaksi, vaikka monihyväisiin pinnoihin jäi sitten lopulta maalinrippeitä. En kuitenkaan pitänyt sitä vakavana, kun pinnat ja jalat oli tarkoitus kuitenkin maalata uudestaan valkoisella kalkkimaalilla. Ja turnausväsymyskin yllätti. Näitä sorvattuja pinnoja kun oli todella vaikeaa ja työlästä käsitellä. Jostain syystä alla olevat maalit olivat sen laatuisia, että niihin ei maalinpoistoainekaan purrut ja maalin irroitus ja pinnan puhdistaminen oli täysin hiomisen varassa.
Selkänojaan ja jalkoihin tuli siis valkoinen kalkkimaali, johon hioin keinotekoisia kulumia. Kalkkimaalilla käsitellyt osat vahasin värittömällä kalustevahalla.
Istuinkanteen käytin samaa mustikan sävyistä lakkaa kuin aiemminkin ja finistelin pinnan kahdella kerroksella kalustelakkaa.
Sen verran kauan tätä tuolia tuunailin, että lopputulos ei meinannut millään näyttää silmään hyvältä. Ajan kanssa kuitenkin huomasin sen olevan varsin kivan näköinen ja sain perua ajatukset sen uudelleen maalaamisesta.
Matka tämän tuolin kanssa jatkuu. 🥰
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti