Perunapiirakat

 Perunapiirakoita päätin leipoa, koska viikonlopulta jäi reilusti perunamuusia, mutta ei kuitenkaan niin paljoa, että siitä olisi saanut mitään järkevää tai riittävästi einestä koko porukalle.

Perunapiirakat ovat kuin karjalanpiirakoita, mutta täytteenä on luonnollisesti perunaa 😁

Ruistaikinan ainekset:

2 dl vettä

2,5 dl vehnäjauhoja

3,5 dl ruisjauhoja

1,5 tl suolaa

2 rkl ruokaöljyä

Kaikki aineet sekoitetaan tasaiseksi taikinaksi. Taikina on valmiina napakkaa ja tarttumatonta.

Taikina pyöritellään pötkyläksi ja se leikataan n. 30:ksi yhtä suureksi palaksi. Palaset pyöritellään palloiksi ja kaulitaan puikulakaulimella lähes läpikuultavan ohuiksi, pyöreiksi lätyiksi, joiden halkaisija on reilut 10 cm.

Pyörylöiden päälle levitetään ohut kerros (n. 2 rkl) täytettä.

Täytte:

n. 5 dl perunamuusia

2 kananmunaa

1 dl kuohukermaa

0,5 tl suolaa

Perunapiirakat rypyttelin pyöreiksi.

Piirakoita paistetaan uunin keskitasolla 225 asteen lämpötilassa 13-15 minuuttia.

Voiteluun:

25g voita

0,5 dl maitoa

Maito ja voi lämmitetään siten, että voi sulaa maitoon.

Kun täytteeseen ja ryppyjen reunoihin alkaa tulla väriä, piirakat otetaan pois uunista. Ne voidellaan välittömästi voi-maitoseoksella.

Melko mukavia ja ruokaisia iltapalapiirakoita, joiden päälle sopii vaikka juusto- ja kinkkusiivut 😋

Purjerengasverhot kylpyhuoneen ikkunoihin

Purjerengasverhojen ompelu ei ole vaikeaa. Se saattaa olla vähän työlästä, mutta vaikeaksi sitä en moittisi.

Uuden kylpyhuoneen ikkunoihin oli tarkoitus saada jonkinasteiset valoverhot ja ostin tarkoitukseen sopivaa, ihan perus voile-kangasta, vaalean harmaan sävyssä.

Ikkunoiden leveys on 80 cm, joten vaikka verho olisi voinut olla hieman leveämpikin, 150 cm verho toimii vallan hyvin. Kun koetan kuitenkin välttää sellaisten olemattomien hukkapalojen syntymistä, joita säilyttää ensin vuositolkulla kaapeissaan, kunnes huomaa, ettei niistä ikinä voi tehdä mitään… 🙄

Voile-kangasta ei ollut saatavissa kuin 300 leveänä, joten halkaisin kankaan. Aiemmin ostamani tumman harmaa verhokangas sai luvan toimia voileen yläosassa soirona, johon purjerenkaat lopulta kiinnitetään. Kangaskaupoista saa metritavarana myös erivärisiä valmiita kangasnauhoja, renkaineen päivineen, jos haluaa tätä vaihetta hieman keventä 😊

Soiron korkeudessa on huomioitava, että jos purjerenkaan halkaisija on 4 cm ja renkaan ylä- ja alapuolelle pitää jäädä hieman ilmaa + käänteet, joten 9-12 cm korkeus puolelleen + käänteet ei ole ihan huono mitoitusperiaate. Tähän verhoon kangassoiron korkeus on 25 cm.

Ja koska tämä homma oli sellaista ”kieli keskellä suuta-touhua”, jäi kaikki välivaihekuvat ottamatta. Sanallinen selitys on vaikeaa ilman kuvia, mutta suurin piirtein seuraavasti etenin: 

Käänsin verhon sekä kangassoiron sivusaumat ommellen. 

Taitoin soiron kahtia ja silitin sen muotoonsa (myös soiron alareunojen käänteet). Silitin ohjeen mukaisesti liimautuvan tukinaihan soiron taitettuun väliin.

Kiinnitin soiron alakäänteet voilekankaan yläreunaan nuppineuloilla ja ompelin kankaat toisiinsa. Tämä on näiden verhojen eniten tarkkuutta vaativa ommel, koska käänteen ja ompeleen tulee olla melko täydellisesti samassa linjassa, ettei käänne näy kummaltakaan puolelta. 

Käänsin verhojen alareunat. Käänteeksi tuli cm 10 käänne. Tällä erää en laittanut lyijynauhaa verhojen helmaan. Jos verhot rupeavat liuhaamaan ja vääntelehtimään, lisään painotaskut ja painot verhon alareunaan jälkikäteen. Painot ovat kyllä yleisesti ihan loistava ratkaisu, joilla verhon saa asettumaan paikoilleen ja laskeutumaan kauniisti.

Lopuksi mittasin ja määrittelin purjerenkaiden paikat, piirsin ja leikkasin niille reijät ja asetin renkaat paikoilleen. Käytin verhoon 8 rengasta.

Purjerankaita käytettäessä on tärkeää, että renkaita on verhossa parillinen määrä. Tämä sen vuoksi, että verhon päät taittuvat ikkunaa kohti, eikä epäsymmetrisesti siten, että toinen pääty on ikkunaan päin ja toinen huoneeseen päin.

Ihan tyytväinen näihin verhoihin olen. Sopivat mainiosti näihin ikkunoihn ja tähän tilaan. 😊

Keksimuffinssit

Harvoin käy niin, että kaappiin jää pyörimään pikkuleipäpaketti, mutta hyvin olin tämän yksilön piilottanut, kun ei sitä kukaan ollut ehtinyt avaamaan. Ja syämään!

Ajattelin hyödyntää löytyneet keksit muffinsseissa. Nämä oreokeksejä muistuttavat NEO-keksit ovat hieman normaalia isompia, mutta sattuipa varastossa olemaan hieman isompia muffinssivuokiakin, joihin keksi istui pohjalle täydellisesti.

Taikinan ainekset:

200g voita

5 dl sokeria

4 kananmunaa

1 tlk kermaviiliä

1 dl kermaa

8 dl vehnäjauhoja

1,5 dl tummaa kaakaojauhetta

4 tl leivinjauhetta

4 tl vaniliinisokeria

1 tl suolaa

Pehmeä voi ja sokeri vaahdotetaan. Mukaan sekoitetaan munat yksitellen, välillä voimakkaasti vatkaten. Kuivat aineet sekoitetaan yhteen. Samoin kerma ja kermaviili. Kuivat aineet ja kemaviiliseos sekoitetaan voi-munavaahtoon vuoron perään.

Vuoat pellille, keksit pohjalle ja taikina päälle. Taikinalle jätetään tilaa nousta n. 1/3 vuoasta.

Muffinsseja paistetaan 200 asteisessa uunissa 15-20 minuuttia (huomioiden uunien erot!).

Muffinssien päälle tein kuorrutukseksi valkosuklaavoikreemiä.

Valkosuklaavoikreemin ohje löytyy täältä.

Ja koska kreemi itsessään on makeaa ja rasvaista, eikä nuo muffinssitkaan kovin hippoisia ole, kevensin kuorrutetta kermavaahtoraidalla.

Lopuksi asettelin pintaan pienen pieniä oreokeksejä vihjaamaan salaisuudesta, joka muffinssin pohjalla odottaa. 🤭

Kestovanulaput puff-silmukoita virkaten

Tein myös viime vuonna kestovanulappuja. Ohje oli tällöin Novitan, varsin yksinkertainen pylpyrä.

Kestovanulaput ovat ehkä paras konsti hävittää pienimmätkin langanpätkät... Sydäntiskiräteistä jäi niin olemattomat lankamytyt jäljelle, että päätin hyödyntää ne kestovanulappuihin. Lankana siten Novitan Cotton Feel ja 3 koukku. Ohjeeksi hain nyt kuitenkin jotain muuta, kuin vuosi sitten. Löysinkin Meillä Kotona - sivulta ohjeen, jossa lappu muodostuu puff-silmukoista. Tuon ohjeen lisäksi kiersin laput vielä yksinkertaisella ketjusilmukkalenkkikierroksella.

Lappusten pesupussi on aika ehdoton mukaan, kun eihän tällaisia pieniä pipanoita voi pesukoneeseen tuollaisenaan pistää.

Pesupussin näille lapuille tein seuraavasti

Pyöreä pohja:

4 kjs yhdistetään lenkiksi piilosilmukalla

1. krs 8 ks kjs-lenkkiin

2. krs 2 ks jokaiseen silmukkaan

3. krs *1 ks + 2 ks samaan silmukkaan* - toistetaan kierroksen loppuun

4. krs *2 ks + 2 ks samaan silmukkaan* - toistetaan kierroksen loppuun

5.krs *3ks+2ks samaan silmukkaan* - toistetaan kierroksen loppuun

6. krs. 1 ks jokaiseen silmukkaan.

Pohja on valmis.

7. krs *3 kjs, jätetään silmukka väliin + ks* toistetaan kierros loppuun

8. krs. *3 kjs + ks ketjusilmukkalenkkiin* toistetaan kierros loppuun

9. -15 krs * 5 kjs + ks ketjusilmukkalenkkiin* toistetaan kierros loppuun.

Pussukan suuaukko ja reijät kiristysnauhalle syntyivät seuraavasti;

16. krs 3 ks jokaiseen ketjusilmukkalenkkiin

17. krs. *ks + 3kjs, hy 3s* toistetaan kierroksen loppuun.

18. krs ks jokaiseen silmukkaan. 

Pussukan nauhan tein pyörittämällä yhteen kaikkia kolmen sävyistä lankaa, joista tuon pussukankin virkkasin.

Ja nuan hävisi kolme pikku myttyä lankaa ja niistä syntyi pieniä tarve-esineitä. 😊

 

  

Liukuovi vanhasta ovesta

Remontin yhteydessä päätettiin tilan käytettävyyden vuoksi makuuhuoneen ja kylpyhuoneen väliseen oviaukkoon tehdä liukuovi. Sisustustyyli huomioiden, ei ollut oikeastaan muita vaihtoehtoja, kuin käyttää ovessa rustiikkista ”ladonovikiskoa”.

Itse ovea jouduttiin hetki etsiskellä. Aukon korkeus, 2100 mm:n kun tuntui olevan aina liian korkea. Vastaantulevat ovet olivat pääsääntöisesti n.1800 mm korkeita. 

Ihmiset on kai ennen olleet pienempiä... 

Lopulta naapuripitäjästä löytyi vanha ovi, joka oli syvine peileineen niin kaunis, että päätettiin väkisin muokata siitä aukkoon sopiva ovi.

Ovi oli kuitenkin ensin testissä. Pistettiin sitä kuivumaan huonelämpötilaan ja varmistettiin, ettei se haise. Koska ei me nyt tupaan haluta mitään mummontuvalta haisevaa itiöpesää... Ja maalin poisto oli ihan ehdoton toimenpide, koska kunnolla tehdyt pohjatyöt on aina kaiken A ja O.

Oven leveydestä jouduttiin ottaa lähes 10 cm pois, kun taas korkeuteen piti saada lisää yli 20cm. Topi pisti sirkkelin soimaan ja veti sivuista (ja päistä) soirot pois. Toisaalta tämä olisi ollut tarpeen joka tapauksessa, koska oveen oli jyrsitty ympäriinsä huullos, joka olisi kuitenkin pitänyt poistaa. 

Ja kuinka ollakkaan, sattui Topin puuvarastosta löytymään höylättyä puuta, jonka vahvuus vastasi oven vahvuutta ja lisäykset ylä- ja alapäihin onnistui ”heittämällä”. Joskus edes jotain niinkin. Lisäpalikat kiinnitettiin liimalla ja ruuveilla.

Oven lukkopesän ja vanhojen kahvojen reijät täytettiin ja paklattiin.

Ja sitten se suurin työ… Ei tuota olisi hiomalla saanut millään ikinä puhtaaksi. Maalinpoistoainekaan ei tehonnut.

Kun olin pari viikonloppua nysvännyt hiomakoneen kanssa, yltäpäältä ja joka ruumiin aukko täynnä hiomapölyä, Topi näki, että tällä tahdilla voidaan ehkä ensi jouluksi saada kylppäriin ovi. Niinpä hän tuli apuun ja yhdessä putsattiin kuumailmapuhaltimen ja skrapojen avulla ovi hyväksi. Eikä tuon työn helpottuminen kuumailmapuhaltimen myötä tehnyt työstä siltikään helppoa. Taidettiin hinkata yhteisvoimin n. 6 tuntia. Yhtämittaisesti. Seuraavana päivänä ei meinannut kroppa totella…

No ovihan tuli lopulta maalattavaan kuosiin. Topi maalasi sen ruiskulla, että saataisiin maalipinnasta tasainen ja sileä. Peilien suhteen ratkaisu oli järkevä, koska näin vältyttiin valumilta sun muilta ongelmilta, joita pensselillä maalaten olisi voinut syntyä.

Oven maalaus taisikin sitten ottaa pari viikonloppua… Kun maalatun puolen piti aina kuivua, ennen oven kääntöä tai ennen seuraavaa maalikerrosta.

Oveen ruiskutettiin Otex-pohjamaalia ensin pari kerrosta puolellensa. Sen jälkeen pintamaaliksi ruiskuun meni puolihimmeä Helmi-kalustemaali. Ja kahteen kertaan molemmille puolille sekin.

Onneksi tuohon asennushommaan tutustuttiin sitten ihan huolella, koska olisihan se mennyt ketuiksi, jos olisi lähdetty siltä seisomalta asentelemaan. Ja mikä hienointa, Pislan kiskopaketissa ei ollut mukana lainkaan kunnon asennusohjetta. Netistäkään ei löytynyt kuin kilpailijan vastaava, mutta sen avulla päästiin maaliin. Lienee kuitenkin samaa tavaraa, eri pussissa?

Oltiin suunniteltu, että kisko kiinnitetään suoraan seinään, mutta eihän se nyt niin onnistu! Kisko vaatii taakseen laudan, koska kiskon reikiä ei ole tehty oikein millään jaolla, eikä niitä olisi saatu osumaan runkotolppiin, vaikka olis itketty ja pieritty. Yhtäaikaa ja molemmat.

Niinpä seuraavalla viikolla Topi haki lautakaupasta sopivan höylätyn laudan, joka käsiteltiin pohjamaalilla ja seinän värisellä maalilla.

Nettivideolla kaikki meni seinään sekunneissa ja yhteensäkin muutamassa minuutissa. Todellisuudessa aikaa kului kaikkine juoksuineen lähes 2 tuntia. 

Kiskon lyhentäminen sopivan mittaiseksi (kun olihan se ihan liian pitkä tuohon aukkoon). Kisko lautaan (ruuveille reijät, ettei lauta halkea). Lauta seinään (kiinnittäen niihin runkotolppiin). Rullat oveen paketissa olleen ohjeen mukaan (Ja myös näille pulteille reijät). Ovi paikoilleen. Stopparien täsmääminen kiskoon, että saadaan ne oikeisiin kohtiin, eikä ovi karkaa seinään tai aja ulos kiskoilta. Oven yläreunaan tuli vielä pylpyrät, joiden tarkoitus on estää oven pompahtaminen pois kiskoilta (tästä ei ollut missään mainintaa, mutta osat olivat puketissa mukana). 

Paketissa on myös ohjuri oven alareunaan. Sillekään ei kuitenkaan löydy asennusohjetta. Ja kun mietittiin, että kumpaa puolta tuon ohjurin on tarkoitus ohjata, huomattiin, että ovi kaipaa ohjuria molemmin puolin (vai pitäisikö ovessa olla alareunassa ura?). Mutta siksi Topi jätti tuon muovihärpäkkeen asentamatta ja ohjuriksi tulee U:n muotoinen rauta, joka estää oven heiluriliikkeen.

Toiselle puolelle ovea tuli takorautainen kahva ja sisäpuolelle uppovedin. Pääsee sitten liikkumaankin molempiin suuntiin…

Oven kokonaishinnaksi tuli reilut 200 €. 

Ovi (torilta) 35 € 

Maalit n. 60 €

Kiskopaketti 100 €

Lauta 30 € 

Vetimet 20 € 

+ kaikki muut hilppeet. 

Työn määrä oli kuitenkin aika valtava… Uutta ei ihan heti lähdetä tekemään, mutta onhan tämä nyt hieno!! 🥰

Akvarelleja

Pengastin kaappiani ja käsiin osui viime vuotiset maalaukset. Vesivärimaalaukset, joihin olin niiden valmistuttua hieman pettynytkin. Ja kuten aiemminkin olen maininnut, en ole kokenut hallitsevani tätä maalaustekniikkaa alkuunsakaan, mutta nyt jälkikäteen katsoen, ei nämä kuvat aivan pöllöjä ole… Vaikka tekniikka ei ole kohdillaan, aiheet on tunnistettavissa ja väritkin ovat ihan kauniita 🥰

Sairastaessani vuosi sitten, jaksaminen oli lähes nollassa. Käsityöt tai leipominen ei vain ottaneet tuulta alleen, liikkumaan ei päässyt, mutta hetkittäin tuli sellainen olo, ettei halunnut vain nököttää paikallaan, mitään tekemättä. Noina hetkinä kaivoin esille maalausvälineeni ja koetin kehittää edes tätä taitoa.

Pääosa kuvista on maalattu viime kevättalvella, mutta osa on kesän ja syksyn tuotantoa.

Kaikkien maalausten pohjalla on valmis kuva. Etsin siis itseäni miellyttävän kuvan, jonka koetin siirtää paperille. Ainutkaan lopputulos ei ole suora kopio mallistansa ja siksi varmaan se pettymys aina kyseisessä tilanteessa olikin ilmassa.

Unikkopelto

Kananen

Heli-serkun Armas kukko 🥰

Toinen kukko, jota en tunne.

Unikot ja syreenit onnittelukorteissa

Vuoden vaihteessa valmistuneeseen opinnäytetyöhön maalaamani kartta alueesta, jota työni käsitteli.

Joulukorttien kuvan hakua…

Ehkä tästäkin jotain jäi käteen ja mahdollisesti pystyn hyödyntämään yrityksen ja erehdyksen kautta oppimaani taas jatkossa 😊

Virkatut, sydänkuvioiset tiskirätit

Jotain pientä oli ajatus kehitellä lahjoiksi ystäville ystävänpäivänä.

Ideoita olikin lopulta ihan roppakaupalla ja niistä piti napsia ne tähän hetkeen ja tilanteeseen sopivimmat työstöt.

Käsiin päätyi lanka ja koukku, joiden avulla syntyi virkatut, sydänkuvioiset tiskirätit.

Nämä rätit virkkasin Novitan Cotton Feel langasta, joka on 100 % puuvillaa ja josta 50 % on kierrätyspuuvillaa. Koukun koko oli 3.

Työ aloitetaan virkkaamalla parillinen määrä ketjusilmukoita (esim 44kpl), sekä 3 ketjusilmukkaa, jotka korvaavat takaisin käännyttäessä ensimmäisen pylvään. Näin pylväsmäärä on pariton ja sydänkuvion saa keskitettyä.

Työ toetutetaan pylväillä ja ketjusilmukoilla alla kuvatun mukaisesti. Tässä ei ole kyseessä ei ole "normaali" ruutuvirkkaus, vaan jokaisen reiän kohdalla väliin jätetään yksi silmukka ja pylväiden väliin tulee vain yksi ketjusilmukka. Toinen asia, mikä tässä poikkeaa ruutuvirkkauksesta, on se, että päällekkäiset ja rinnakkaiset aukot "limitetään" siten, että alempaan aukkoon tehdään pylväs, jonka jälkeen jätetään yksi pylväs väliin. Kuva ehkä kertoo enemmän kuin nuo sanat...;

Kun kuvio on virkattu ja rätti on kuvion osalta valmis, kiersin koko neliön kiinteillä silmukoilla. Neliön kulmiin tein 1 ks + 3 kjs + 1 ks. Jatkoin suoraan viimeiselle kierrokselle, johon tein nirkkoreunuksen pääasiallisesti seuraavasti;

3 ks + 1 nirkko jatkaen suora päästä päähän. Kulmissa piti hieman soveltaa, kun kulman nirkon olisi hyvä osua siihen kulman kärkeen. Mutta niiden erilaisuus ei erotu kokonaisuudessa.

Tein räteille vyöttet atkoolla.