Virkattu torkkupeitto pajuneliöistä

Johan näitä peittoja jo kylliksikin on, mutta en vaan voinut jättää ostamatta seiskaveikan uusia värejä, kun ne näin. Ja Novitan Seitsemän veljestä - langasta en ole tainnut aiemmin mitään tehdäkään... Koppaan hyppäsi vihreää, roosaa ja valkoista lankaa.

Olen virkannut pajuneliöistä vauvanpeittoja (sinisen ja vihreän sävyissä) ja toivonut, että jonain päivänä minulla olisi aikaa tehdä peitto myös itselleni kyseisellä kuviolla. En tiedä, oliko nyt sitä aikaa sen kummemmin, mutta nuo langat inspiroi niin kovasti, että palasia alkoi syntymään ihan itsellään.

Jos nyt olisin kerrankin ymmärtänyt itseäni, olisin tyytynyt pelkästään valkoiseen lankaan, mutta kun noiden värien vuoksi tästä innostuin, niin väriä sitten myös tulee... 

Yleisilmettä vaalentaakseni tein kuitenkin joka toisen vinorivin värillisellä langalla, vuorotellen vihreää ja roosaa ja joka toisen valkoisella.

Yhden palan koko on 16x16 cm

Peiton koko on 6 x 9 palaa, joka tekee valmiin reunuksen kanssa 105 x158 cm.

Yhdestä lankakerästä syntyi 5 palaa

Yhdistämiseen ja reunoihin kului noin 1,5 kerää valkoista lankaa.

Palat kiinnitin toisiinsa kiinteillä silmukoilla. Yksinkertainen ja kruusailematon yhdistämismalli sopii mielestäni tähän kuvioon.

Ensin kiinnitin palat toisiinsa vaakasuunnassa,

ja sitten pituussuunnassa 

Reunuksen malli on viritelmä ketjusilmukoita, kiinteitä silmukoita sekä nirkkoja. En arvannut, että noin vähällä saisin peittoon juuri haluamani määrän romanttista röyhelöä.

Valmis peitto on kyllä kaunis. Värit ovat kauniit ja ne sointuvat yhteen.

Vasta asetellessani peittoa sohvalle tajusin sen. Peiton värit toistavat yhden lempimaalaukseni värejä. Taulun on maalannut seinäjokelainen taiteilija, Kirsi Ylä-Ilomäki ja taulu on tehty jonkinlaisesta sielunmaisemastani; lakeudesta, latomerestä ja horsmista sen rannoilla, elokuisen usvan ympäröimänä. Voi olla, että tässä on syy sille, että nuo värit suorastaan tunkivat itsensä mukaan ja sen seurauksena peitosta melko varmasti tulee kiinteä osa olohuoneen sisustusta. 🥰

Edit. 8.4.2024. 

Olen oikeastaan odottanut sitä päivää, että jonkun kuvan leimaan tulee kirjoitusvirhe. Ja nyt se tapahtui 😅 postauksen ensimmäinen kuva vaihdettu tällä päivänmäärällä. Kuvassa lukee nyt blogin nimi sen sijaan, että siinä lukisi ”Patsaakos tässä” 😂

 🌸 Terveisin Susanna 🌸

https://www.facebook.com/pastaakostassa

 

Neliön muotoinen Onni-torkkupeitto

 Tämä peitto oli todella pitkään työn alla. En antanut itselleni lupaa tehdä mitään muita käsitöitä, ennen kuin tämä tulisi valmiiksi. Kevät on ollut muutoinkin kiireinen, niin käsityölle ei edes tahtonut riittää aikaa… ja siksi myös blogin puolella on ollut hiljaista. Kun kaikenlainen tekeminen on keskittynyt asioihin, joista ei oikein mielenkiintoisia blogipostauksia synny… 😅

Halusin tehdä neliön muotoisen peiton. Mitään varsinaista ohjetta ei tähän peittoon ollut, vaan se syntyi kierros toisensa jälkeen vähän niin kuin sen mukaan ja sillä kuviolla, mikä tuntui milloinkin hyvältä. Pääperiaate oli, että valkoinen on valtaväri ja beige ja roosa muodostavat yhdessä valkoisesta taustasta erottuvat ”tehostekierrokset”.

Lankana käytin Housen Onni - villasekoitelankaa ja työn toteutin 3 koukulla. Olkoon peiton nimi johdannainen paitsi langan nimestä, myös siitä toisesta Onnista. Kevääseen mahtui niitä hetkiä, kun peittoa väkersin perjantai- ja sunnuntai-iltaisin jännittäen Onnin matkaa Voicessa. 

Luulin ”muutaman” kerän riittävän, mutta kun lopuksi laskin vyötteiden määrän, pelkästään valkoisia keriä kului 15 kerää 😅 beigeä ja roosaa kului kumpaakin kolme kerää. Peiton koko tosin on melko ruhtinaallinen 180cmx180cm. Tarkoitus oli, että peitto riittää päästä varpaisiin ja kahdelle ihmiselle siten, ettei toisen tarvitse kärvistellä puoliksi peiton ulkopuolella.

Peiton tekemisen yhteydessä syntyi monta ideaa uudesta peitosta, joka koostuisi paloista. Sen voisi toteuttaa tarkkojen ohjeiden kanssa. Olisikohan kysyntää Cal-tyyppiselle yhteisvirkkaukselle? 🤔

No nyt tämä ikuisuusprojekti viimein retkottaa sohvan käsinojalla. 💪🏻

Unelmien puutarha Cal

 

Kalevala Cal peitosta innostuneena etsiskelin jotain vastaavaa ”pientä” peittoprojektia ja törmäsin tähän Anceliga Design unelmien puutarhaan. Malli on ilmainen. Aivan ihanat kukkakuviot kiehtoivat ja oman Kalevalani jälkeen uskoin pystyväni tekemään tämän peiton.

Langat ja värit määrittelin itse, vaikka peittoon olisi ollut saatavilla valmiita lankapaketteja. Halusin peiton väreiksi hempeitä pastellisävyjä ja niihin sekoitin pari tummempaa sävyä. Lankana Alize Cotton Gold ja koukun koko 3,5.

En voi retostella onnistuneeni ainoassakaan palassa täydellisesti, koska jotain oman ajatuksen ja ohjeen välisiä ristiriitoja matkan varrella esiintyi. Kun en osannut ohjeen mukaisesti edetä, sovelsin ohjetta ja koetin saada niiltä osin palat vastaamaan kuvia. Ja kunhan kierrosten silmukkamäärät täsmäsivät, työn etenemisen kanssa ei vaikeiden kohtien jälkeen ollut ongelmia. Jälkikäteen huomasin osuneeni väärään valitessani pari tummaa sävyä väreihin mukaan. Mielestäni ne tekevät kokonaisuudesta hieman rauhattoman. Tässä nähdään se idea, miksi niitä valmiiksi suunniteltuja lankapaketteja on saatavilla… 😅

Peittoon on suunniteltu kuusi eri kukkakuviota; daalia, orvokki, unikko, vuokko, lilja sekä pioni ❤️

Jokainen kukkaneliö tehdään kahteen kertaan, jolloin peiton kooksi tulee 3 x 4 palaa. Palojen välipitsiin tein yhden ylimääräisen kierroksen, jolla ajattelin saavani peittoon hiukan lisää kokoa. Tämän peiton lopullinen koko on n. 150cm x 200cm. Välipitsin lisäämiseen oli myös se syy, että halusin valkoisen olevan selkeästi peiton pääväri. Ja jälkeenpäin huomasin, että välipitsin kierrosmäärässä tulee huomioida toiseksi viimeisen ympäryskierroksen kaaret... Yksi lisäkierrospari olisi vielä tarvittu, että jako olisi mennyt tasan. Mutta soveltamalla tästä selvittiin.

Oma lempipalani tuntui olevan taas aina juuri se pala, jota parhaillaan tein... 🌸

Peiton virkkaaminen ei ollut helpoin tekemäni virkkaustyö. Kovin pitkässä liemessäkin sen tekeminen oli. Aloitin sen virkkaamisen noin 1,5 vuotta sitten ja se on ollut useita kertoja pitkiä aikoja odottelemassa taas innostusta ja omaa aikaansa. Kukkien osuudet vaativat keskittymistä ja ihan yhdessä illassa ei yksi kukka valmiiksi tule. Lisäämäni ylimääräinen kierros paloissa aiheutti tosiaan sitten sen, ettei reunuksen jako mennyt tasan. Muutenkin kun koronan jälkimainingeissa pää on ollut jotenkin jumissa, niin tein lähes koko reunuksen soveltaen ohjetta, kun ohje ei sitten millään auennut.

Suurta ihmetystä aiheuttaa tämänkin peiton osalla se, kuinka erilaisia kolmiulotteisia kuvioita virkkaamalla voikaan saada aikaan! 

Vaikka välillä joidenkin valmiiden kukkkaosien värien olisinkin tahtonut olevan jotenkin erilaiset, olen erittäin tyytyväinen kokonaisuuteen ja lopputulokseen. 😊

Harmaa jättineule torkkupeitto

Kudoin viimein myös tästä harmaasta ”kiinan”langasta peiton. Taitaa olla pian vuosi, kun tein sen edellisen, persikan värisen…

Onneksi tällä kertaa ei tarvinnut opetella ja tehdä mutkien kautta, vaan tuossa aiemmassa postauksessa kertomieni vaikeuksien jälkeen tämän tarvitsi vain tehdä. Tosin langassa oli tällä erää niin paljon vaihtelua (kierteitä ja paksuuseroja), että jälki ei sen takia ihan priimaa ollut.

Kudoin tämänkin peiton isoilla (harjanvarresta tehdyillä) puikoilla. Loin alkuun 23silmukkaa ja käytin kaiken langan, jonka olin tilannut kiinan kaupasta (6 vyyhtiä). Peitosta tuli siten sellainen yhden hengen, n.90x150cm kokoinen peitto.

Tämä kiinan lanka on sellaista ”tuhraantuvaa” ja nukkaantuvaa, joten en usko tämän peiton päätyvän varsinaisesti torkkupeitoksi, vaan se saa olla syksyinen, lämpöä luova, sisustuksellinen elementti 😊

Persikan värinen jättineule- torkkupeitto

Muutama vuosi sitten tilasin jostain Kiinan kaupasta harmaata paksua huopalankaa, jota ajattelin testata jättineulepeiton tekemiseen. Topi väsäsi mulle työtä varten valtavat kudinpuikot paksusta harjanvarresta ja puisista ovennupeista. Tästä kaikesta innostuneena tilasin lankaa myös persikan värisenä. Vaikka persikka onkin hedelmä. Kutominen kun ei ole leipälajini, työ otti sitten lopulta niin lujaa santaan, että tumppasin kaikki langat ja kutimet kaapin pohjalle. Että se siitä hamstraamisen ilosta sitten...

 Nyt sitten kaappien siivoamisen ja turhan tavaran hävittämisen vimmassa langat löytyivät taas ja tilanteessa oli tasan kaksi vaihtoehtoa; joko yritän myydä langat kirpparilla tai koetan kutomista uudelleen. Päädyin jälkimmäiseen. Ajatuksena jalostaa tilaa vievät langat tuotteiksi, jollaiset olin niistä suunnitellutkin tulevan.

  Otin harmaan langan taas käsittelyyn. Ainakin viikon ajan kaikki illat kudoin ja aina loppuillasta purin kutomukseni. Yritin hommaa myös käsivarsikudonnalla, mutta lanka oli tähän liian ohutta ja kudoksesta tuli niin löysää, etten tunnistanut kuviota kudotuksi. Sen pään kun olin ottanut, että ainoakaan uusi työ ei lähde käyntiin, ennen kuin tämä puoli kuutiota kudetta on muutettu peitoiksi ja siksi jatkoin ja jatkoin ja jatkoin...

Monen yrityksen jälkeen ajattelin antaa lopulta itselleni virheet ja epätasaisuuden anteeksi ja jatkoin kutomista sen ensimmäisen illankin jälkeen.

Harmaasta peitosta tuli siis se harjoitusten harjoitus. Reunoiltaan epämääräinen ja virheitä vilisevä peitto tuli kuitenkin pääteltyä, vaikka silmä ei siihen tottunutkaan.

Toinen, persikan värinen peitto onnistuikin sitten aika mukavasti. Kutominen ei kylläkään vastannut varsinaisesti puikoilla kutomista, vaan silmukat tein sormin ja kiristin ne jättimäiseen puikkoon. Mutta tämä tekniikka toimi. 

Lopulta en enää pystynyt katselemaan harmaan peiton epämuotoisuutta, kun nyt harjoittelun kautta olin tämän jättikudonnan niksit oppinut ja niinpä purin koko peiton. Tuolla se iso kerä taas sitten odottaa kutojaansa... 

Oikeastihan yhden peiton kutomiseen ei kulu aikaa montaa tuntia, mutta oma koulutukseni tähän kesti kohtuuttoman kauan ja tein yhden peiton useaan kertaan. Tunteja kertyi vähintään triplaten siihen nähden, mikä olisi ollut tarpeen.

Minun KALEVALA CAL peittoprojekti

Tämä Kalevala CAL – peittohanke käynnistyi syksyllä 2017 sillä ajatuksella, että 100 päivää ennen Suomen 100-vuotis syntymäpäiväjuhlaa alettiin julkaisemaan muutaman päivän välein yhden peittoon virkattavan ruudun ohje (CAL - chrochet along - virkkaa mukana). Jos julkaisuaikataulussa niitä toteutti, peitto oli kokonaisuudessaan valmis 6.12.2017 mennessä. Tämä oli lahja 100-vuotiaalle Suomelle. Sari Åströmin Arteenin blogiin ja projektin sivuille ja ohjeisiin pääsee täältä. Itsekin aloin silloin paloja virkkaamaan, mutta kaikki asiat vaikutti tuolloin ehtimiseen ja peiton teko tyssäsi kuuden palan toteutukseen. Ehkä valitsemani lankakin oli hieman vaikea virkattava ja siksikään ei intoa oikein riittänyt

Tässä peitossa on upea ajatus siitä, että jokainen ruutu kertoo oman tarinansa Kalevalasta tai jostakusta Kalevalan henkilöstä. Kun paloja tekee ja niitä tutkii, huomaa että kuviot todellakin kertovat niitä tarinoitaan.

Kun sitten olin juuri ajatellut kiireisen joulunajan jälkeen että saan viimein virkata hissuksiin itselleni jotain pientä kivaa, muistin että siskoni täyttää helmikuun lopussa pyöreitä ja varmaan tarttis hälle jotain spesiaalia keksiä. Koska ihan pienestä pitäen olen yhdistänyt siskoni syntymäpäivät Kalevalanpäivään, tuntui varsin luonnolliselta, että tekisin peiton hänelle. Jos vain ehdin…

Palojen langaksi valitsin Alize Cotton Gold-puuvilla -akryylilangan ja halusin toteuttaa peiton kokonaisuudessaan luonnonvalkoisena. 

 

Palojen virkkaaminen on sillä tapaa haasteellista, että koska jokainen pala on erilainen, täytyy ohjeet käydä aina yksitellen läpi, eikä silmukoihin oikein ehdi yhden kierroksen aikana rutinoitumaan. Virkkaaminen on  myös tällaiselle harrastelijalle aika työlästä, sillä vaikka ohjeet ovat pääosin selkeät ja toteuttamisesta suoriutuu kaikissa tapauksissa jollain tavalla, eivät jotkut virkkauskuviot vain onnistu, jos ei niiden tekemistä opettele esim. annettujen youtube-video-ohjeiden avulla. Eikä täydellisesti aina silloinkaan. Virkkaamisen aikana täytyy myös keskittyä ihan täysin silmukoiden laskemiseen ja muuhun tekemiseen, eikä montaakaan kierrosta voi tehdä niin, etteivät silmät ja huomio olisi koko ajan käsissä olevassa työssä. Mutta valtavan onnistumisen ilon kokee jokaisen palan valmistuessa ja jokainen pala on valmistuessaan juuri se lempparipala!

Vain yhden valitsemani palan suhteen jouduin luovuttamaan. En vain millään päässyt käsitykseen siitä, mitä ohjeessa tarkoitettiin ja kun hermoa alkoi oikein kivistämään, eikä työ edennyt, ajattelin olevan kaikkien etu, että annan kyseisen ruudun olla. Kun kuitenkin olin jo alun alkaen päättänyt, että teen paloja vain 20 kpl, kun tarjolla niitä olisi bonuspalojen kanssa 28. Saatoin siis valita palat siinä järjestyksessä, jonka koin itselleni mieluisaksi. Parin muunkin palan kanssa koin epätoivoa, mutta sain kuin sainkin ne onnistumaan vähän soveltaen. Ja soveltamisesta puheen ollen… Ei ollut edes yksi tai kaksi silmukkamallia, joissa tein jotain väärin. Lopputulos ei välttämättä muistuta täydellisesti alkuperäistä, mutta kun sama virhe toistui jokaisessa tekemässäni silmukassa koko ruudun läpi, ei ulkopuolinen edes huomaa, että siinä on jotain vikaa. Tässä kohtaa kyseessä on sitten se taiteilijan vapaus.

Pala palalta työ kuitenkin eteni ja sillä kohtaa kun tammikuu läheni loppuaan ja paloista puuttui enää yksi, tiesin että teen tämän peiton valmiiksi ja vielä ennakoitua nopeammin.

Kun sitten sain peiton valmiiksi, kasasin ohjeiden ohessa olleista Kalevalan runonpätkistä ja peiton ruuduista ottamistani kuvista lehtisen. Peiton ohjesivustolla on tulostettavissa oma lehtinen (monella eri kielelläkin), jota sitten omassa lehtisessäni mukailin. Näin peiton saaja voi itse lukea tarinaa peiton ja sen palojen esittelyjen kautta.

Tämä projekti oli aivan upea! Ensinnä sille antamani tarkoituksenkin vuoksi, mutta myös siksi että tekemällä tämän peiton sen idea ja syvin olemus aukesi itsellenikin aivan uudella tavalla. Peitto on ehdottomasti hienoin tähän asti tekemistäni käsitöistä! ❤️