Valkoinen joulu: Virkattu matto kuin lumihiutale

 Olen jo pitkään haaveillut lumihiutaleen muotoista mattoa eteiseen. Eräs mattofirma on joskus sellaisia valmistanut, mutta heidän valikoimastaan en kyseistä mattoa enää löytänyt. Niinpä ajattelin virkata itse lumihiutaleen.

Komeroissani on pyörinyt jo useita vuosia valtava, lumivalkoinen trikoomatonkuderulla, josta virkkaaminen oli toivotonta. Tai ei itse virkkaaminen toivotonta ollut, mutta matosta tuli ihan liian paksu matoksi. Päätin halkaista kuteen, että sitä voisi työstää. Halkaisemisessa oli kuitenkin ihan valtava työ, mutta samalla tyylillä kuin virkatessa, siinä saa pidettyä kädet kiireisenä esim. television ääressä.

Kun kude kapeni, muuttui myös koukun koko kympistä neloseksi. Tämä tietenkin muutti myös sitä, että kympin koukulla virkattavat ohjeet eivät välttämättä suoraan istu nelosen koukulle ja ainakaan läpimitta ei vastaa ohjeissa annettuja mittoja.

Mutta koska kude oli miellyttävä virkattava, ei haitannut, vaikka työ vaati hieman ylimääräisiä kierroksia.

Pintersestissä on kuvia todella ihanista, kerroksellisista ja monimutkaisista matoista, mutta niiden ohjeet on hyvin helposti maksullisten linkkien takana. Siksi päädyin selailemaan tarjontaa kotimaisilta sivustoilta ja löysinkin Lankavalta ihanan ohjeen kiinteään mattoon, jossa lumihiutalemaisuus syntyy vasta reunapitsissä. 

Lankavan sivujen ohje löytyy täältä.

Törmäsin taas siihen samaan kuvioon, että kun jotain alkaa soveltamaan, on myös varauduttava siihen, että työ ei välttämättä pääse maaliin välillä sitä purkamatta. Ja purin tätä työtä niin paljon, että sillä vaivalla olisin jo tehnyt maton kahteen kertaan… Ensimmäisen haasteen toi se, kun koukkuni oli pienempi ja kude ohuempaa kuin normaali ontelokude, enkä saanut millään ympyrään mahtumaan kahdeksaa sakaraa. Matto oli jo puolessa välissä, kun tajusin, että sen lörppäisyys ei mihinkään katoa, vaan se pitää tehdä seitsemällä sakaralla. 

Toisella kerralla olin jo pitsireunuksessa asti, kun huomasin, että matossa on vieläkin liikaa lörppää ja purin sen taas lähes alkuun. Lisäilin sitten taas tehdessäni noita "tyhjiä" kerroksia ilman levennystä mukaan enemmän.

 Mutta tällä pääsin maaliin. Ja koska maton halkaisijankin sovelsin tarpeeseen (n,140cm), ennen pitsikierrosta vain varmistin, että minulla on silmukoita ympyrässä oikealla luvulla jaollinen määrä, että saan pitsikuvion täsmäämään.

Tässä matossa oli minulle täysin uutta sen umpinainen keskus. Pidän valtavasti pitsissä toistuvista nirkoista, jotka luovat mattoon itämaista (tai sitten sitä lumihiutalemaista) tunnelmaa. Tämä matto oli kyllä kovatöisin tähän astisista matoistani, mutta työn määrän korvaa kauneus.

Ja näin syntyi lumihiutale eteiseen, vaikka välillä vähän vastustikin. 😃