Näin tällaisen kaitaliinan kuvan pari vuotta sitten eräässä virkkausryhmässä. Yleensä suosin vaikka vähän hörhelöisempää kuviota kunhan väri on selkeä valkoinen, mutta tässä liinassa yllättäen ja itselleni normaalista poiketen värien yhdistelmät näyttivät hyvältä minunkin silmään, samoin kuin tämä yksinkertainen ja geometrinen kuvio.
Isoäidinneliöitä tehdessä itselläni nousee tärkeään rooliin silmukoiden ja pylväiden oikeat määrät. Kun käännöksessä tulee vastaan avoin ruutu, teen käännökseen neljä silmukkaa. Jos tekisin sen viisi silmukkaa, joka niihin loogisesti ajatellen kuuluisi (3s = 1p), alkaa ulkokulmat lerputtamaan. Kaitaliinassahan se ei kuitenkaan käy, koska liina pitää saada aseteltua tasaisesti pöydälle.
Tein liinoja pari versiota lahjaksi silmälläpitäen saajien mieltymyksiä.
Aloitin siis perus-isoäidinneliöllä ja jatkoin neliön tekemistä kunnes mitta kulmasta kulmaan tuntui sopivalta kaitaliinan leveydeksi. ”Alta näkyvää” neliötä tehtäessä jätin kulmasta kuusi ruutua tyhjäksi ja siitä aloitin aina seuraavan neliön kulman virkkaamisen. Nämä kierrokset tehdään edestakaisin virkkaamalla ja kierroksia tehdään yhtä paljon kuin niitä tyhjiä ruutuja jätetään alla olevan neliön kulmaan. Liinan kokonaispituuttahan voi sitten muokata haluamakseen. Itse tein näistä sellaisia lyhyehköjä keskipöydän kaitaliinoja ainoastaan neljällä kulmalla / puoli.
Lopuksi liinan ulkoreunat kierretään kiinteillä silmukoilla ja tässä tulee olla silmukoiden määrän suhteen tarkkana. Jos silmukoita tulee reunukseen liikaa, reunuksesta tulee lörppä. Liinojen finistelyt hoidin erilaisilla ”hand made” napeilla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti