Sivun näyttöjä yhteensä

sunnuntai 1. maaliskuuta 2020

Vanhasta naulakosta uus(vanha)


Tämä naulakko jäi käteeni jo noin 20 vuotta sitten erään vanhan kyläkoulun irtaimistohuutokaupan yhteydessä. Paremman sijoituspaikan puutteessa se päätyi leikkimökkiin puutarhatyökalujen naulakoksi. Silloin en tiennyt, mitä siitä joskus vielä tulee… Nyt monien mutkien kautta naulakko päätyi kunnostettavien kalusteiden työlistalle.

Ehkä alkuun vähän jopa ahdisti koko naulakko. Olin sen puoliväkisin halunnut ja nyt kun sitä siinä kääntelin, en oikein nähnyt vieläkään sen tulevaisuutta. Se oli melkoinen rometto ja raskas käsitelläkin. Pituutta sillä oli palttiarallaa 160 cm ja kokonsa puolestakaan se ei oikein edes mahtuisi mihinkään.

Irrottelin kuitenkin koukut ja ryhdyin maalinpoistoon, joka sekin takkusi heti ensimmäisen kerroksen jälkeen. 15 ulkolämpötilassa vietetyn vuoden jälkeen ensimmäinen maalikerros krapaji lähes itsestään pois, toisen kerroksen ollessa kiinni niin tiukasti, ettei maalinpoistoainekaan siihen purrut.  Hiomapaperia sille annoin, mutta en edes yrittänyt saada puupintaa esiin. Taisin jo saada siinä vaiheessa neuvon, että kannattaisi varmaan tehdä kokonaan uusi, enkä heti kieltänyt sitäkään. 

Ärsytti että naulakko oli koottu joillain 2 tuuman nauloilla, joiden kannat erottuivat maalin alta. Naulojen tuntuessa irtonaisilta päätin sitten irrottaa naulakon kulmat kokonaan ja vaihtaa kaikki naulat ruuveiksi. Ei siinä kovin hyvin käynyt. Väänsin liian kovasti kulmaa irti, jolloin se halkesi kolmeen osaan… Tämä olikin ratkaiseva tapahtuma. Kulman sain ihan nätisti liimattua taas kasaan, mutta nyt kulman ollessa irti, ei naulakon lyhentäminenkään ollut mikään ongelma. Pituudesta poistettiin 40 cm, jolloin naulakon koko muuttui radikaalisti parempaan suuntaan. Pakkelointi, hionta, kulman takaisin kiinnitys (ruuveilla!!! 😃) ja voilá! Runko näytti heti paremmalta ja käyttökelpoisemmalta.


Olin kovastikin miettinyt sitä, miltä naulakko tulisi näyttämään ja halusin siihen vanhan näköisen, kuluneen ja osin krakeloidun maalipinnan. Loppusilaus tulisi hempeillä siirtokuvilla, ruusuilla tai muilla sopivilla kukkasilla...

Aloitin suunnittelemalla krakeerattavat alueet ja maalaamalla naulakon jäljelle jääneen vihreän maalipinnan kaveriksi vaaleanpunaista kalkkimaalia. Tarkoituksena siis, että krakeerauksen alta vilkkuu sekä vihreä, että vaaleanpunainen pohja.


Tämän jälkeen tein krakeeraukset krakeerausaineen ja valkoisen kalkkimaalin avulla. Kun krakeeraus oli kuivunut, maalasin muun naulakon kahteen tai osin kolmeen kertaan samalla valkoisella kalkkimaalilla. Kiinteän maalipinnan häivytin krakeerausten reuna-alueilla yhdistymään krakeerattun pintaan. Tämän jälkeen hioin täysin valkoiset osat ihan silkin sileäksi samalla tehden hiomalla varsinkin reunoille ja ulkokulmiin keinotekoisesti kulunutta pintaa. Krakeerattuja pintoja hioin juuri sen verran, että ne tasoittuivat.


Hiomisen jälkeen aloin sovittelemaan serveteistä leikkaamiani kuvia naulakkoon. Sopivanlaisten servettien hankinta onkin sitten tarina erikseen… Ostin ties kuinka monta pakettia ruusukuvioisia servettejä ja lopulta luulin löytäneeni sen oikean. Kuitenkin kun asettelin siitä leikattuja kuvioita naulakon päälle, ne näyttivät todella kirkkailta ja ihan liian räikeiltä. Mutta onni onnettomuudessa oli, että samassa servetissä olikin hento taustakuvio, josta viimein sain irti juuri sen oikeanlaisen ruusukuvion.

Ruusukuviot kiinnitin naulakkoon decoupgelakalla. Kun aikani pähkäilin, että kuinka ihmeessä saan kuviot edes jollain tapaa symmetrisesti, tajusin että decuopagella kiinnitettäessä ei ole väliä kuinka päin kuva asetetaan alustalle. Kun lakkaus tehdään päälle, värit tulevat ihan yhtä hyvin esiin, on servetti sitten kuinka päin tahansa. Eihän näitä millään saanut millilleen samalla tapaa symmetrisiin linjoihin, mutta olen silti todella tyytyväinen lopputulokseen.


Kun kuviot olivat kuivuneet, lakkasin naulakon rungon mattalakalla. Tämän jälkeen kiinnitettiin takaisin alkuperäiset koukut.

Tämän projektin suhteen olen ehkä kaikkein tyytyväisin siihen, että uskalsin yhdistellä erilaisia tekniikoita ja onnistuin saamaan naulakosta konkreettisesti sitä, mitä siitä toivoinkin tulevan.
Ihan heti en tiedä mihin tämän nyt sitten laitan… Ei ole varsinaisesti tarvetta tai seinillä tilaakaan, mutta myydäkään ei malttaisi.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti