Tämä on minun elämäni aikana Marimekon unikon kolmas tuleminen. En tiedä, onko se varsinaisesti koskaan out, mutta ihan selkeästi kuosin suosio aikojen saatossa nousee ja laskee. Nyt, kolmannella kerralla ajattelin, että en jaksa enää innostua, varsinkin kun juuri äskettäin sain edelliset keittiön unikkoverhot myytyä kirpputorilla. Ja vielä pilkkahintaan, kun ajattelin, ettei kellekään kelpaa itse tehdyt kötöstelyt 😅
No sitten kun tutustuin tarkemmin unikon kausikuoseihin, löysin sieltä kaksi väriä, jotka jäivät kummittelemaan mieleen ja lopulta taivuin… Kyseiset värit ovat nämä kaksi vaaleaa ihanuutta 😍
Päätin tehdä unikkokankaasta keittiöön kappaverhot. Koska kallistun kuitenkin aina siihen krumeluurisempaan vaihtoehtoon, päätin myös tällä erää tehdä asian omalla tavallani. Että verhot sitten kelpaisivat silmälleni pidempään ja voisin vuodesta toiseen ne näin keväisin ikkunaan laittaa.
Näitä verhoja varten virkkasin aiemmin myös kapeat reunapitsit.
Yläosaan valitsin pellavan värisen, läpikuultavan kankaan.
Tähän suunnittelemaani verhoon olisi sopinut paremmin miniunikkokuvio, mutta koska näitä kausivärejä ei myydä minikuvioisina, oli pakko soveltaa tätä saatavilla olevaa kokoa, eli ”pientä unikkoa”.
Käytin unikkokankaan leveyssuunnassa ja leikkasin kuvion korkeuden mukaan (2 kukkariviä) noin 45cm leveitä paloja, jotka ja yhdistin kuvion auki silitettävällä saumalla. Kunhan kohdistus onnistuu tarkasti, sauma ei pahoin valmiin verhon poimuissa erotu. Näin sain yhden verhon pituudeksi noin 2,5 metriä, joka on nippanappa riittävä meidän ikkunoihin. Helpompi, mutta kalliimpi vaihtoehto olisi ollut ostaa kangasta verhon pituuteen tarvittava määrä ja leikata halutun korkeuden mittainen soiro kankaan pituussuunnassa. Näin kankaasta olisi jäänyt yli pitkä ja kapeahko hukkapala, jota en kokenut tarvitsevani mihinkään.
Liitin pellavan värisen kankaan unikon yläpuolelle ja ompelin siihen tankokujan.
Pitsit ompelin kankaiden saumakohtaan sekä verhon alareunaan.
Alareunassa sattui pieni kömmähdys, kun huomasin ompeluvaiheessa, että kapasta on nyt kuitenkin tulossa vähän liian korkea ja ompelin unikon alareunaan tietoisesti normaalia leveämmän alataitteen. Se erottuu vähän turhan selkeästi päivänvalossa. Aivopieru, jota en enää tässä vaiheessa lähde korjaamaan.
Ompelin näitä verhoja pitkään… sain kulumaan aikaa koko lauantaipäivän 😳 en tierä, olenko tullut vanhaksi ja sitä myöten on liikkeet hidastuneet vai oliko vaativuus jotenkin normia kovempi. Itse uskon tuohon ensimmäiseen vaihtoehtoon 😅
Tuollaisen työpäivän jälkeen kun sitten silittelin illalla verhoja ikkunoihin, olin ihan varma, että niistä tuli sudet. Mutta yllätys olikin positiivinen, kun verhot näyttivät juuri siltä, miltä pitkin 😍
Voi olla, että joudun vielä kesäverhot tuosta vaaleammasta unikosta värkkäämään. Kun niin kaunis se on, ettei välttämättä sielu muutoin lepää 😅
🌸 Terveisin Susanna 🌸
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti