Tämä kakku on niitä kakkuja, joita ei tehdä ihan joka viikko tai edes joka vuosi. Olen odottanut pitkään, että tällaisen saan toteuttaa. Nyt se päivä koitti 😊
Kakku koostuu yhdestä isommasta sekä kahdesta pienemmästä puolipyöreästä kakusta ja se kuvastaa äitiä.
Kakkupohjana käytin perinteistä vaaleaa kakkupohjaa. Tällaisessa kakussa en lähtenyt keksimään mitään erikoista, koska päällystäminen vie jo ihan riittävästi huomiota. Täytteeksi valikoitui vadelmamousse, ja tässä kohtaa haluankin ihan erikseen nostaa esiin valmiit moussejauheet. Ne ovat yksinkertaisesti käteviä! Lopputulos on tasainen, maku varma ja työvaiheet pysyvät hallinnassa, vaikka kakku olisi vähän monimutkaisempi toteuttaa.
Pelkkää kermaa käytettäessä mousse jää helposti vähän äkkimakeaksi, joten taitoin täytettä maitorahkalla ja ranskankermalla. Näillä saa tuntuman paljon miellyttävämmäksi. Vadelman happamuus pääsee myös paremmin esiin, eikä kokonaisuus ole liian raskas.
Kasasin kakun kerroksittain astioihin, jolloin muoto on lähes valmis heti, kun ne kumoaa alustalle. Vuorasin kulhot ensin tuorekelmulla, jolloin kakkujen irrottamisen saa varmistettua.
Kakku on päällystetty marenkivoikreemillä, joka toimii sokerimassan alla erinomaisesti. Se tasoittaa pinnan, jämäköittää kakun ja antaa hyvän tarttumapinnan massalle. Tämä on yksi niistä asioista, joiden valmistamista jännitän, mutta joka palkitsee aina, kun vain malttaa edetä rauhassa.
Ainekset:
Marenkivoikreemin ainekset;
4 munan valkuaista
2,5 dl sokeria
0,4 dl vettä
270-300 g voita
Valkuaiset laitetaan vaahtoutumaan 0,5 dl sokerin kanssa ja samalla kattilaan mitatut loput sokeri ja vesi lämmitetään 121 asteiseksi. Sokeriliuosta ei sekoiteta, vaan annetaan sen porista rauhassa.
Sokeriliuos kaadetaan marenkiin ohuena nauhana vatkaamista jatkaen. Massaa vatkataan sokerin lisäämisen jälkeen niin kauan, että se on jäähtynyt käden lämpöiseksi.
Pehmeä voi sekoitetaan pieninä erinä marengin joukkoon. Vatkaamista jatketaan niin kauan, että massa kangistuu ja siihen tulee oikea koostumus.
Keltaisen rusetin tuin foliolla niin pitkäksi aikaa, että se hieman kovettui ja rupesi pitämään muotonsa.
Masukakku saa olla vähän överi ja vähän hauska, mutta ennen kaikkea rakkaudella tehty.
Tällaista kakkua tehdessä muistaa taas, miksi leipominen on niin mukavaa 💗
🌸 Terveisin Susanna 🌸









Ei kommentteja:
Lähetä kommentti