Muistelin 70-80-luvun kahvikakkua, joka oli kiertokirjeen tavoin leviävän juuren vuoksi jo tuplasti erikoinen, mutta myös yksi ihan parhaita kahvikakkuja, joita olen ikinä maistanut. Jos googlettelee ystävyys- tai ystävyydenkakkua, vastaukseksi tulee Hermanni. En tiedä, mitä ystävyyden kakun juurta meillä aikoinaan pulputeltiin, mutta Hermanni se ei nimeltään ollut.
Tunnistan eron siinä, että meillä kakkutaikinaan ei tullut rusinoita. Eikä omenaa. Tai suklaata. Siihen tuli muistikuvani mukaan ananasta ja jotain pähkinöitä. Tai ehkä mantelia…Tuohon Hermanniin viitataan yhdessä sun toisessa netistä löytyvässä jutussa, mutta ohje ei ole sama, jonka muistan. Ei meidän kakulla ollut muuta nimeä kuin ystävyyden kakku.
Todella pitkään jatkuneen metsästyksen jälkeen löytyi kotoa, siitä sellaisesta ruskeasta, muovisesta 80-luvun reseptikortistosta siskoni käsialalla kirjoitettu ystävyyden kakun ohje. Ja jos vielä jotain positiivista, niin muistini toimii joten kuten ja ohje oli mielikuvani kaltainen.
No nyt siis löytyi resepti, mutta juuri puuttui…
Koska juuren kanssa kävin melkoisen taistelun, on siitä pitkä tarina kerrottavana ja sen valmistamisesta kerron erillisessä postauksessa ja keskityn nyt pelkkään kakkuun.
Juurta pitäisi olla leipomaan ryhdyttäessä noin litra.
1/4 juuresta käytetään kakkuun, 1/4 jätetään itselle kasvamaan ja 2/4 osaa voi jakaa kahdelle ystävälle ketjukirjeenä.
Kakun ainekset;
Noin 2,5 dl juurta
100 g voita sulatettuna
3 munaa
2,5 dl sokeria
1/2 tl suolaa
2 tl vaniljasokeria
1/2 tl kanelia
2 tl leivinjauhetta
1 1/2 tl soodaa
5 dl vehnäjauhoja
1,25 dl mantelirouhetta
1,25 dl taatelia pilkottuna
1 tlk (230/145g) ananasmurskaa
Sulatettu ja jäähdytetty voi, munat, sokerit, suola ja sooda sekoitetaan juureen. Kuivat aineet, mantelirouhe sekä pilkotut taatelit sekoitetaan yhteen ja ne lisätään nestemäiseen taikinaosaan vuoronperään ananasmurskan kanssa.
Taikina sekoitetaan tasaiseksi ja se kaadetaan voideltuun (ja tarvittaessa korppujauhotettuun) 1,8 litran vuokaan.
Kakkua paistetaan 175 asteisen uunin alatasolla noin tunti.
Nyt on kyllä varsinainen retropläjäys! Taikinan maku ja paistetun kakun tuoksu toivat mieleen tuon herkun, jota en vuosikymmeniin ole maistanut!
Voi kuinka innoissani tästä onnistumisesta olen! Ja sopiihan tämä kakku nyt ystävänpäiväksi paremmin, kuin mikään muu kakku ikinä! ❤️
Näin on vuosikymmeniä kateissa ollut kakku herätetty henkiin ja aion kyllä ilostuttaa ystäviä ja lähipiiriä tällä ketjukirjeellä. Varokaahan vaan 🤭
Julkaisen vielä lähiaikoina ohjeen juureen sekä kokonaisuutena tekstin, joka sisältää ohjeet juuren kasvattamiseen sekä kakun leipomiseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti