Havaitsen kaksi toisiinsa liittyvää tekijää sille, että keinotekoiset havukoristeet ovat löytäneet paikkansa minun joulussa:
Se kehitys on tapahtunut, että nykyään keinotekoiset havut näyttävät melko aidoilta ja siitä johdannaisena olen itse kehittynyt ja alkanut sietää niitä. Eikä enää ole kyse sietämisestä, vaan todellakin pidän niistä. Ehkä tuohon liittyy vielä sekin tekijä, että kun nykyään työt häiritsevät aika vahvasti harrastuksia, minulla ei kertakaikkiaan ole enää aikaa alusta alkaen tehdä tällaisia kausisomisteita. Silloin on melkein pakko tykätä, jos sellaisia kuitenkin haluaa 😅
Ostin ensin pari noin 2 metriä pitkää havuköynnöstä, jotka virittelin etupihan terassin kaiteelle. Kun olin saanut auottua ja oiottua kaikki oksat sojottamaan oikeaan suuntaan, köynnökset näyttivät jokseenkin hyviltä. Lisäsin niihin valot ja en minä nyt paljoa paremmasta tietäisi! Tuuheat ja kauniit köynnöksethän ne ovat!
Satuin sitten vielä alennusmyyntiin ja nappasin viimeisen samanlaisen köynnöksen hyllystä mukaani. Hetken jouduin arpomaan ja riitelemään itseni kanssa siitä, mihin tuon yksittäisen köynnöksen asettaisin. Päädyin virittelemään sen eteisaulaan, peilien päälle.
Kuten yksi tuttavani asiaa päivitteli; on se hyvä, että tekevät näistä tekohavuista nykyään niin aidon oloisia, että varistavat neulasiakin yhtä paljon, kuin aidot havut. Olen samaa mieltä.
Näin mennään yhä kiihtyvällä vauhdilla joulua kohti 🥰
🌸 Terveisin Susanna 🌸
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti