Olen ollut aina vannoutunut Kukkolan pipareiden ystävä ja niiden ohje löytyy aiemmasta postauksestani. Kukkolan pipareissa osa jauhoista on perunajauhoja, jolloin pipareista tulee melko pehmeitä. Halusin kuitenkin rikkoa rajoja ja kokeilla jotain täysin päinvastaista ja koetin leipoa oikein ylirapeita pipareita. Reseptiselailun jälkeen päädyin nekkupipareihin, joiden alkuperäisen ohjeen löysin soppa 365 sivulta.
Muokkasin reseptiä mausteiden osalta, koska pipareissa saa kuitenkin olla mausteita niin että tuntuu.
Ainekset;
4 dl siirappia
2 dl sokeria
250 g voita
1 tl jauhettua neilikkaa
2,5 tl kanelia
2,5 tl kardemummaa
2 tl inkivääriä
2 tl pomeranssinkuorta
8 dl vehnäjauhoja
2,5 tl soodaa
Siirappi, sokeri, voi ja mausteet mitataan kattilaan. Seos kuumennetaan sekoittaen kiehuvaksi ja alennetaan hieman lieden lämpöä. Annetaan seoksen poreilla hellalla n. 5 minuuttia, jonka jälkeen se jäähdytetään käden lämpöiseksi.
Taikinan voi sekoittaa lopppuun kattilassa, mutta itse säälin käsivatkaintani, kun jäähtyessään siirappiseoksesta tuli melko kankeaa ja raskasta. Siksi siirsin seoksen yleiskoneeseen.
Jauhot ja sooda sekoitetaan yhteen ja jauhoseos lisätään siirappiseoksen joukkoon erissä.
Alkuperäisessä ohjeessa käskettiin pitämään taikinaa kylmässä seuraavaan päivään, mutta ainakin omasta taikinastani tuli kylmässä niin kovaa, että sitä ei voinut työstää lainkaan. Ensin taikinaa lämmittämällä ja sitten vuolemalla taikinasta irti siivuja sain lopulta piparit leivottua. Ne hävisivätkin sitten parissa päivässä. Sillä syyllä pääsin kokeilemaan taikinan tekoa uudestaan. Nyt jätin taikinan oleentumaan vain muutamaksi tunniksi jääkaappiin ja leivoin piparit pehmeämmästä ja huomattavasti käsiteltävämästä taikinasta. Tällä konstilla homma toimi helpommin.
Taikinasta kaulitaan ohut levy, josta otetaan piparimuotilla kuvioita. Pipareita paistetaan 200 asteisessa uunissa 4-6 minuuttia. Kun piparit lakkaavat ”kuplimasta” ja reunat alkavat muuttaa väriään, ne ovat valmiita.
Taikina oli todella helppoa työstettävää ja siitä sai kaulittua ihanan ohutta ja repeilemätöntä levyä. Mutta nimikin sen kertoo, että nekkupiparit käyttäytyvät vielä paistettaessakin nekkujen lailla ja eipä näiden piparien muoto oikein tahtonut paistossa pysyä, kun ne kuohuivat ja kuplivat.
Niinpä jätin nämä uunin muokkaamat piparit koristelematta. Mutta maku ja rapeus oli kyllä ihan omaa luokkaansa! Jos pipareita paistoi lyhyemmän ajan, jäivät ne keskeltä hieman "tahmeiksi" ja olivat reunoilta rapsakoita.
Koetin myös tehdä taikinan hieman runsaammalla jauhomäärällä ja taas taikina yllätti! Piparit pitivät muotonsa paistettaessa hyvin ja ne olivat todella rapsakoita. Ehkä jopa hieman kovia… En kyllä moiti sitäkään.
Todella mainioita pipareita! 😊
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti