Viimeiset viikot on olleet hankalia monella muotoa. Jalka paketoituna ja kipeänä, keppien kanssa liikkuen, harvaa asia on ollut mahdollista tehdä. Henkisellä puolella ahdistavaa on ollut sitten juurikin se, kun mikään ei vain luonnistu ilman apua. Tämä kädettömyys ja jalattomuus sekä se, että kesä on pitkälti ohi, ennen kuin tästä tokenen edes jonkilaiselle mallille.
Ja tulihan sekin päivä, että saatoin varata kipsatulle jalalle painoa sen verran, että pystyin leipomaan. Viikkojen tauon jälkeen oli kuin taivas olisi auennut ☀️
Leipaasin sitten mansikkajuustokakun, koska siskoni oli tulossa iltapäivällä käymään.
Noh. Kakussa ei ihan kaikki osunut kohdilleen ja hyytymisaika olisi saanut olla pidempi. Mutta nyt mentiin tällä 😅
Ainekset 28 cm irtopohjavuokaan;
Noin 300 g diggestivekeksejä
100 g voita
6 dl kuohukermaa
400 g tuorejuustoa
Noin litra tuoreita mansikoita
2 rkl vaniliinisokeria
1,5 dl sokeria (tai oman maun mukaan)
Käytin tähän kakkuun myös mansikkamoussejauheen, joka oli kyllin kauan odottanut kaapissa käyttöään. Jos mitään tällaista jauhetta ei ole käytössä, lisäisin sen asemesta 1-2 liivatelehteä, tai jotain muuta hyytymistä edesauttavaa ainesta (kreemijauhetta, valkosuklaata…).
5 liivatelehteä
0,5 dl sitruunamehua
Päälle sitruunakreemiä, tuoreita mansikoita ja keksimurua
Keksit murskataan ja ne sekoitetaan yhteen sulatetun voin kanssa. Muru painellaan leivinpaperilla alustetun irtopohjavuoan pohjalle.
Kerma vatkataan vaahdoksi (jos käytössä on moussejauhetta, sen voi lisätä kerman sekaan heti alkuun) ja mukaan sekoitetaan notkistettu tuorejuusto. Massaan sekoitetaan sokerit.
Sekoitin mansikat massaan lohkottuina ja annoin niiden suosiosta pilkkoutua vielä vispilän voimasta.
Liivatteet liotetaan kylmässä vedessä ja sulatetaan kiehautettuun, kuumaan sitruunamehuun. Nesteen hieman jäähdyttyä, se lisätään ohuena nauhana massaan, koko ajan sekoittaen.
Massa kaadetaan murupohjan päälle ja kakku nostetaan viileään hyytymään. Hyytymiseen on hyvä varata aikaa seuraavaan päivään saakka.
Koristelin kakun sitruunakreeminokareilla ja tuoreilla mansikoilla. Niiden päälle ripottelin vielä diggestivemurua.
Toinen moka, joka minulle sattui, oli sen suuntainen, että tarkoituksenani oli erottaa vatkatusta kermasta pieni osa sivuun, että voisin pursottaa siitä ruusukkeita koristeeksi. Tuo unohtui leivonnan tuoksinnassa ja koristelu ei täysin vastannut alkuperäistä mielikuvaa. Tämän vuoksi tämä kakkumassa oli sitten myös melko runsas. Vuoan koko riitti juuri ja juuri… 😅
Myös kolmas pienehkö ongelma tähän osui… Siskoni tuli hieman aiemmin, kuin olin ajatellut, eikä kakku ehtinyt ihan täysin hyytymään. Mutta kasassa se pysyi ja sehän riittää!
Raikas ja kesäisen makuinen kakku tämä kuitenkin oli. Ja nytpähän tiedän, että voin taas hiljaksiin ryhtyä leipomaankin 🥰
