Kuusenkäpykranssi

 

Kuusen kävyistä olen jo pitkään halunnut koettaa tehdä kranssia. Yksittäinen käpy on kuitenkin melko kookas ja joustamaton, joten en ole täysin päässyt sinuiksi sen kanssa, kuinka kranssi näistä kävyistä oikein kasataan. 

Rungoksi tälle kranssille valitsin valmiin oksakranssipohjan, koska pohjalta vaaditaan jäykkyyttä ja vahvuutta. Käpyjen kiinnittämiseen käytin kuumaliimaa.

Lähdin kiinnittämään kuivattuja ja auenneita käpyjä kranssin sisäringilltä. Etenin siitä kierros kerrallaan ulkoringille ja yritin sovitella kävyt mahdollisimman tasaisesti ja symmetrisesti renkaaseen. Ja siltikin kranssi jäi yhdeltä puolelta jotenkin lituskaksi...

Maalasin kranssin valkoiseksi spraymaalilla. Kävyt ovat todella kauniita kun niiden suomujen ulkoreunoihin jää valkoinen väri ja sisäosat kuultavat tummana.

Lisäsin kranssiin liimaamalla vielä pieniä kullanvärisiä palloja. 

Kranssi on varsin kaunis näin, mutta tarvitseeko se koristenauhan, vai ei? 🤔

Pienet muovailtavat somisteet

 Jokunen vuosi sitten ostin käsityömessuilta pienet ja söpöt kärpässienet, joita saattoi käyttää koristeena sidontatöissä ja askartelussa. Kun mistään ei enää kyseistä tuotteiden myyjää tullut vastaan, ajattelin kokeilla tehdä itse massasta samankaltaisia pieniä somisteita. 

Massana käytin ihan tavallista kaupantekoista kovettuvaa muovailumassaa. 

Ehkä haastavin ja se tärkein vaihe oli ujuttaa muovailun yhteydessä vahva rautalanka riittävän jämäkästi muovailtavan kohteen sisään. 

Rautalankaan on tehtävä pieni väkänen sisään jäävään päähän, koska pelkkä suora lanka ei pitkään paikallaan pysy.

Muovailin massasta sieniä, sydämiä ja omenoita. Omenan kannaksi painoin tulitikun pätkän.

Maalasin koristeet vesiliukoisilla askartelumaaleilla.

Lopputulos on mielestäni varsin onnistunut. Näitä on kiva lisätä joulun asetelmiin ja askarteluihin. ❤️

Helmiäissävyinen joulukranssi

 

Viime vuosina olen tehnyt aika määrän kransseja luonnon materiaaleusta tai esim. pelkistä joulupalloista. Nyt ajattelin kokeilla aidon ja epäaidon materiaalin yhdistämistä vähän toisella tavalla. Valitsemani sävy on kuitenkin sen verran keinotekoinen, että muokkasin myös kranssiin tulevia käpyjä.

Osan männynkävyistä katkaisin kävyn puolesta välistä poikki, jolloin jäljelle jäävä kantaosa muistuttaa kukkaa. Nämä kävyt maalasin kauttaaltaan vaaleanpunaisella helmiäismaalilla.

Kokonaiseksi jäävät kuusen- ja männynkävyt maalasin valkoisella spraymaalilla ja mielestäni oli ihan kivan näköistä, kun niistä jäi osin kuultamaan niiden luonnollinen väri.

”Ehtymättömästä askartelutarvikevarastostani” löysin eri kokoisia muovisia kärpässieniä, jotka eivät kirkkaan punaisina istuneet tähän väritykseen, joten maalasin niiden hatut vaaleanpunaisella kalkkimaalilla ja täplitin ne uudestaan valkoisella maalilla.

Muut materiaalit olivatkin sitten vaaleanpunaisia ja valkoisia joulupalloja.

Kranssin rungoksi tuli styroxinen kranssipohja, jonka pohjustin jäkälällä. Kiinnitin rautalangalla ympäri kiertäen jäkälää koko pohjan ympärille.

Käpyihin tein ”kiinnityshaarukat” rautalangasta, jonka avulla ne saa painettua jäkälän läpi kranssin styroxpohjaan saakka.

Sommittelin kävyt ja muut materiaalit kranssiin ja kiinnitin kaiken paikoilleen kuumaliimalla.

Pienillä kuumaliimatipoilla kiinnitin ohutta hopean väristä helminauhaa kranssin ja kiinnitin yläosaan koristenauhasta tehdyn rusetin. Lopuksi tein kranssin taakse rautalangasta kiinnityslenkin

Jokin tässä vetoaa minuun, vaikka yleisväri onkin tuollainen höttö hattara. 😊

Sokeriton ja gluteeniton vadelmamurupiirakka

 

Taannoisen mustikkapiirakan innostamana ajattelin lähteä soveltamaan ja kokeilemaan erilaisia ilman lisättyä rasvaa, sokeria sekä vehnää leivottavia piirakoita. Kalorittomiahan nämä eivät ole, mutta siihen on aika luonnotonta ja turhaa pyrkiä.

Tuntui, että nyt napsahti aika hyvin sijoilleen kaikki osaset ja piirakka tuntui ja maistui suuhun vielä enemmän ”ihan oikealta”. Epäilin jo, että käyttämäni öljy ja vaniliinisokerin sisältämä sokeri teki temput, mutta yhdessä mantelin sisältämän rasvan kanssa ilmeisesti jopa noin pienet määrät voi fuskata...?

Ainekset;

2 banaania

2 munaa

n. 2 dl kaurahiutaleita

50 g mantelijauhetta

1 tl vaniliinisokeria

1/2 tl suolaa

 

Päällyste;

n. 3 dl tuoreita tai pakastevadelmia

2 dl jugurttirahkaa

1 kananmuna

 

Muruseos;

50g mantelijauhetta

N. 2 rkl ruokaöljyä

1 tl vaniliinisokeria

Banaanit survotaan ja munat sekoitetaan banaanisurvokseen. Lisätään seokseen kuivat aineet. Hyvin sekoitettu taikina levitellään leivinpaperilla vuorattuun n. 26cm irtopohjavuokaan. Vuoraan banaanipohjaisissa leivonnaisissa leivinpaperilla reunoja myöden koko vuoan, koska taikina saattaa paistuessaa ottaa oikein kunnolla kiinni vuokaan ja puhdistaminen on aika toivotonta.

Vadelmat ripotellaan taikinan päälle. 

Rahkapäällysteen ainekset sekoitetaan keskenään ja levitetään rahkaseos vadelmien päälle.

Valmistetaan muruseos, joka ripotellaan (vaikka vähän klöntteinäkin) rahkan päälle.

Piirakkaa paistetaan 175 asteisessa uunissa n. 40 minuuttia.

Budapest - suklaakakku

 Tähän kakkuun upotin Budapestkonvehteja ihan olan takaa. Konvehteja on pohjassa, täytteessä, päällysteessä sekä koristeena 😊

Pohjan ainekset;

6 munaa

1,5 dl sokeria

1/2 pakettia konvehteja sulatettuna

1,5 dl vehnäjauhoja

1,5 tl leivinjauhetta

Munat ja sokeri vaahdotetaan ja sulatettu ja jäähdytetty tryffelisuklaa sekoitetaan munavaahtoon. Kuivat aineet sekoitetaan huolellisesti yhteen ja sekoitetaan taikinaan.

Taikina jaetaan kahtia ja paistetaan kahdessa saman kokoisessa (18 cm) voidellussa ja jauhotetussa vuoassa.

Pohjia paistetaan 175 asteisen kiertoilmauunin keskitasolla n. 40 minuuttia (kunnes pohja on kypsä).

 Täyttövaiheessa halkaisin molemmat pohjat kahteen osaan. Leikkasin myös pohja- ja yläpinnat ohuelti pois, koska jollain tapaa minun suuhun vähänkin liian hyvin pinnasta paistunut suklaaleivonnainen maistuukin yhtäkkiä palaneelta...

Täytteeksi laitoin kreemihauheesta valmistettua vaniljakreemiä n. 3 dl, sokerilla makeutettua kermavaahtoa ( 2,5 dl kermaa) sekä kermavaahtoa, johon lisäsin sulatettuja budapestkonvehteja (2,5dl kermaa + 1/2 pakettia konvehteja).

Kakun täytin samaan irtopohjavuokaan, jossa olin pohjat paistanut. Pohjalle levitin ensin tuorekelmua pitkät suikaleet, jotka sitten riittivät siihen että saatoin peitellä täytetyn kakun kelmulla.

 

Kunkin pohjasiivun kostutin vaniljamaidolla. Siivujen päälle levitin ensin ohuelti vaniljakreemiä ja kreemin päälle pursotin tryffelisuklaalla maustetusta kermasta reunoille rinkulat. Keskiosan täytin reilusti kermalla, jolloin se levisi myös pursotusten väliin ja päälle. Tarkoituksena oli, että täytekerroksissa on kunnolla tavaraa. 

Täytetyn kakun pidin jääkaapissa tasaamassa makuja seuraavaan päivään saakka.

Päällystin kakun kermavaahdolla (2,5dl kermaa) johon lisäsin sulatettuja konvehteja (n. 1/2 pkt). Reunalle valutin suklaata (n.100g), jonka sulatin pienen kermamäärän kanssa juoksevaksi. Päälle pursottelin kaikki yli jääneet vaahdot ja lisäsin koristeeksi halkaistuja konvehteja sekä suklaahippuja.

Kaitaliina isoäidinneliötä virkaten

Näin tällaisen kaitaliinan kuvan pari vuotta sitten eräässä virkkausryhmässä. Yleensä suosin vaikka vähän hörhelöisempää kuviota kunhan väri on selkeä valkoinen, mutta tässä liinassa yllättäen ja itselleni normaalista poiketen värien yhdistelmät näyttivät hyvältä minunkin silmään, samoin kuin tämä yksinkertainen ja geometrinen kuvio.

Isoäidinneliöitä tehdessä itselläni nousee tärkeään rooliin silmukoiden ja pylväiden oikeat määrät. Kun käännöksessä tulee vastaan avoin ruutu, teen käännökseen neljä silmukkaa. Jos tekisin sen viisi silmukkaa, joka niihin loogisesti ajatellen kuuluisi (3s = 1p), alkaa ulkokulmat lerputtamaan. Kaitaliinassahan se ei kuitenkaan käy, koska liina pitää saada aseteltua tasaisesti pöydälle.

Tein liinoja pari versiota lahjaksi silmälläpitäen saajien mieltymyksiä. 

Aloitin siis perus-isoäidinneliöllä ja jatkoin neliön tekemistä kunnes mitta kulmasta kulmaan tuntui sopivalta kaitaliinan leveydeksi. ”Alta näkyvää” neliötä tehtäessä jätin kulmasta kuusi ruutua tyhjäksi ja siitä aloitin aina seuraavan neliön kulman virkkaamisen. Nämä kierrokset tehdään edestakaisin virkkaamalla ja kierroksia tehdään yhtä paljon kuin niitä tyhjiä ruutuja jätetään alla olevan neliön kulmaan. Liinan kokonaispituuttahan voi sitten muokata haluamakseen. Itse tein näistä sellaisia lyhyehköjä keskipöydän kaitaliinoja ainoastaan neljällä kulmalla / puoli.

Lopuksi liinan ulkoreunat kierretään kiinteillä silmukoilla ja tässä tulee olla silmukoiden määrän suhteen tarkkana. Jos silmukoita tulee reunukseen liikaa, reunuksesta tulee lörppä. Liinojen finistelyt hoidin erilaisilla ”hand made” napeilla.

Eläimelliset virkatut kirjanmerkit

Olen nähnyt pinterestissä ja virkkausryhmässä kuvia tällaisista ihanan oudoista liiskaantuneista eläimistä kirjanmerkkeinä. Ilmeisesti näihin on maksullisia ohjeita saatavissa esim. raverlyn kautta, mutta koska ihan yleisestikin olen jatkuvasti soveltamassa ja säätämässä, ajattelin keksiä ohjeet omasta päästä ja oppia tekemällä. Nyt ainakin ensalkuun tein sammakon, hiiren ja kissan.

Tarkkoja ohjeita näihin on vaikea tehdä. Varsinkin kun jokaisen eläimen pään muoto, korvat, nenä ja muut eläimelle tyypilliset tunnusmerkit ovat aina erilaisia.

Aloitin työn aina tekemällä ensin kirjan sivujen väliin jäävän suoran osan. Virkkasin esim. 8 ketjusilmukkaa ja siitä eteenpäin tein kiinteillä silmukoilla edestakaisin virkkaamalla normaalin kirjan mittaisen ”vartalon”. Päähän tultuani tein alaosan, eli eläimen takajalat ja eläimestä riippuen ja tarvittaessa myös hännän. Ne syntyi ketjusilmukoista ja kiinteistä silmukoista. Katkaisin ja päättelin langan.

Toiseen päähän tein samanlaiset raajat ja lankaa katkaisematta aloitin virkkaamaan jalkojen väliin päätä ympyränä niin, että ensin virkkasin kiinteät silmukat vartalon yläosan silmukoiden takimmaiseen reunaan ja sen jälkeen etummaiseen. Virkkasin päätä kiinteillä silmukoilla spiraalina edeten, ensin lisäten ja lopuksu kaventaen niin, että päästä muodistui oikean muotoinen. Sammakon pään tein kahdessa puolipallon muotoisessa osassa, jotka olivat takaosastaan yhdessä. Ennen umpeen virkkaamista ja päättelyä täytin pään vanulla.

Silmien kanssa meinasi olla ongelmia... Tein nekin kiinteillä silmukoilla, mutta saman kokoisten pienten puolipallukoiden tekeminen oli haastavaa. Lopulta ajattelin, että tässä tilanteessa, kun silmät ovat muutenkin pullistuneet päästä ulos, ei ole niin väliksi ovatko ne prikulleen saman muotoiset ja päätin että silmät saavat korostaa jokaisen eläimen persoonallisuuta, ollen yksilölliset ja vaikka ihan eri paria. 😊

Kaikki muutkin irto-osat; korvat, nenät, viikset ym. Tein irrallisena ja lisäsin päähän ommellen.

Kaikissa 3 koukku ja lankana käytin Camilla puuvillalankaa, josta on tarjolla todella paljon värivaihtoehtoja.

Seuraavaksi voisin kokeilla tehdä jäniksen, kanin, pupun... Mitä muita eläimiä tällä tapaa voisi ajatella tehtävän...? 🤔