Tänään on hyvä päivä peitellä pihan pikku havut

 

Aurinko ja tuuli; jäätävän talven jälkeen ihanalta tuntuvat, mutta tuhoisimmat sääilmiöt pihan pikkuhavuille. Vaikka talvi saattaa vielä tulla voimallakin takaisin, tämä hetki ei ole lainkaan liian aikainen varjostaa pihan havukasvit ja estää siten niiden kuivuminen ja palaminen. Kun aurinko porottaa lämpimästi ja havujen latvat rupeavat pilkottamaan hangesta, kasvit haihduttavat mutta juuret eivät saa jäisestä maasta vettä. Tällaisissa olosuhteissa ei tarvita montaakaan päivää, että havut palavat osittain tai jopa kokonaan. Tuntuu, että nykyään helmikuu alkaa olemaan poikkeuksetta se kuukausi, kun tämä toimenpide tulee ajankohtaiseksi.

Varjostuksen voi tehdä lähes millä tahansa hengittävällä materiaalilla, mutta esim. juutti- tai harsokangas tai tähän tarkoitukseen varsinaisesti tarkoitettu varjostuskangas (verkko) ajavat asian parhaiten ja kestävästä kankaasta kertaalleen kokoonsa leikattuja paloja voi käyttää vuodesta toiseen uudestaan. Tarkoitukseen valmistetut säkit ovat myös varsin kätevä ja helppo tapa peitellä myös ne isommat havukasvit. 

Havut kaivetaan lumesta kokonaan näkyviin ja kangas sidotaan esim. narulla kasvin tyven ympärille niin, että tuuli ei sitä pääse riepomaan. Myöhemmin keväällä, lumien sulettua, maan sulamista voi tehostaa kastelemalla havujen juuriston aluetta lämpimällä vedellä. Suojat poistetaan vasta, kun maa on sulanut.

Isot havut pärjäävät paremmin ilman varjostusta, mutta pienet havut ovat heikoilla. Toiset kevättalvet ovat todella tuhoisa havuille. Myös niille isommille. Omat pikkuruiset kartiovalkokuuset paloivat latvoistaan pari vuotta sitten peittelystä huolimatta. Olivat ehtineet parissa päivässä ottaa auringosta itseensä. 

Sitten myöhemmin keväällä ehdin jo pari kuivanutta pikku oksaa leikata pois, kun päätin kuitenkin jäädä odottamaan ihmettä… ja se ihme tapahtui, kun kuuset myöhemmin keväällä tekivät täysin kuolleilta näyttäviin oksiin uudet alut ja vauriot korjaantuivat lähes täydellisesti. Yleensä havut kyllä käyttäytyvät niin, että ne eivät uusia neulasia tuhoutuneiden (tai uusia oksia pois leikattujen) tilalle kasvata. Kartiovalkokuusi olikin tässä suhteessa positiivinen yllätys.

 

Toinen tämän päivän ajankohtainen puutarhatyö oli varmistaa, ettei rusakot kurita hedelmäpuita. Suojaukset olen rungoille tehnyt jo syksyllä, mutta hanget ovat nousseet tänä talvena niin korkeiksi, että suojauksiata huolimatta jänikset voivat kurkottamatta valita latvasta parhaan paikan, johon hampaat iskeä. 

Kaikista puista jänikset eivät edes piittaa, mutta omenapuut ovat suurimmassa vaarassa. Luumupuun oksankärjet tuntuvat maistuvan myös. Tai ainakin elikot käyvät niitä katkomassa. Päärynäpuu on myös vaaravyöhykkeellä, mutta outoa, ettei kirsikkapuu tunnu kiinnostavan 😳

Niinpä näiden pienten hedelmäpuiden ympärillä suoritettiin tamppaus... 😂 Toisin sanoen korkeimmat saappaan varret omaava Topi rämpi puiden luo ja kiersi tallaten niiden ympärykset. Tällä toimenpiteellä hedelmäpuiden syöminen ainakin vaikeutuu ja odotan, että keväällä meidän puissa on havaittavissa aika vähän jänistuhoja.

Kevään ensimmäiset puutarhatyöt on nyt siis tehty. Malttais nyt vaan odottaa sitä kesää...😊