Virkattu keltainen kaitaliina

 

Tämän söpön pääsiäisenkeltaisen kaitaliinan virkkasin taas Novitan Cotton Soft langasta 3 koukulla. Paitsi että kyseinen lanka on edullista ja helppoa virkattavaa, varsinkin tämä keltainen on värinä ihanan keväinen. Aiemmin tästä langasta virkkasin mm. asteritabletit ja tulppaaniliinan.

Tähän liinaan käytin mallina pinterestin kautta löytämääni yksinkertaista piirrosmallia. Pituuden määrittelin aloitussilmukoilla itselleni sopivaksi.

Kuvan lähde;

https://ok.ru/vyazanieinetolko/album/55182684389397?st._aid=Groups_Photo_Album_List_openAlbum

Lankaa tähän noin 80cm pitkään liinaan kului hieman vajaat kolme kerää. 

Ihana kevät ja ihanat kevättekstiilit 😍

Pääsiäiskranssi

 

Lisää kransseja...

Tavoitteena oli tehdä himpun moniuloitteisempi pääsiäiskranssi. Vähän maanläheistä väritystä ja pientä tilpehööriä. Sellainen oli visio.

Kyltti on vaneeripohja askarteluliikkeestä. Siihen maalasin krouvisti puujäljitelmäpinnan askartelumaalilla ja maalin kuivutta kirjoitin kylttiin oman sloganin. Tummalle pohjalle jouduinkin käyttää valkoista väriä, että teksti erottuisi pohjasta. Onneksi varastoista löytyi sitten kalkkimaalitussi, joka ei nyt varsinaisesti tekstausta edistänyt, mutta ajaa tuo nyt asiansa ja viesti tulee selväksi. Tehostin osaa tekstistä mustilla varjostuksilla.

Pienet elementit muotoilin fimomassasta. Noidan hattua, luutaa, munia, kissaa, kahvipannua... Tarvittaessa maalasin yksityiskohtia askartelumaalilla. mm. noidan hatun soljen. Nämä kiinnitin kranssiin kuumaliimalla.

Olin nähnyt netissä näitä amerikkalaisia versioita runsaista nauhakransseista ja vähän sillä ajatuksella lähdin tätä toteuttamaan. Leikkasin juuttikankaasta siivuja; noin 3 cm leveitä ja 15cm pitkiä. Jokaisesta juuttikankaan siivusta tein oman pienen ruusukkeen pyöräyttämällä ne lenkiksi ja rutistamalla rautalangalla keskeltä ”rusetiksi”. Nämä yksinkertaiset ruusukkeet liimailin kuumaliimalla vieri viereen styrox-pohjaan. Tässä olisi voinut olla helpompi tapa kerätä useampi nauha läjään ja tehdä aina kerralla suurempi ruusuke niistä, mutta tämä kyseinen säkkikangas ei oikein taipunut sellaiseen. Enkä liioin voinut kasvattaa ruusukkeita liian isoiksi, kun halusin pohjaan liimattujen pienien munienkin erottuvan ruusukkeiden joukosta. Tähän olisi toki auttanut se, että olisin liimaillut munat vasta ruusukkeiden päälle, mutta kun halusin ne tykysti istumaan sinne pohjalle… Että ihan itse aiheutettu ongelma.

Säkkikangasruusukkeiden joukkoon hain hieman eloa ruskeilla ja pellavan värisillä ruutunauhoilla, helmikanan höyhenillä sekä feikkipajunoksilla.

Ja vaikka parin yrityksen jälkeen teksti oli yhä vino ja amatöörimäisen näköinen, jätin sen sellaiseksi. Kun se on itte tehty, niin se saa nyt näyttääkin sellaiselta.

Pääsiäisen klassikot; pajunkissat ja höyhenet

Se ikä on meillä jo ohi, että olisi tarve valmistautua virpomisretkille ja askarrella ja rakennella sitten metritolkulla niitä virpomisoksia. Vaikka taitaa tuo aktiviteetti tällaisena olla kiellettyjen listalla, vaikka ikää riittäisikin... Kuitenkin sitä sen verran aikuista ihmistä lapsettaa, että kun ei lapsi tarvitse, niin ei itse malttais toisinkaan olla. Ja sen vuoksi päädyin tänä vuonna koristelemaan pääsiäiseksi pajunoksat höyhenillä.

Yleensä somisteissa tai sisustuksessa suosin väreissä luonnonläheisiä sävyjä, hempeää pastellia ja varmasti kaikkein mieluiten valkoista väritystä.

Tein retken pellon pientareelle ja sieltä lähti pajunoksat mukaan. Hyvin olivat kissaantuneet, kuten poika pienenä tuumasi…

Ihan perinteisellä tyylillä niputin suurin piirtein saman kokoisia höyheniä 3-5 nippuun ja noin 15cm pitkällä rautalangalla sidoin nipun aina yhteen. Yritin asetella höyhenet niin, että ne sidottuna olisivat mahdollisimman leveällä ja niiden väliin tulisi mahdollisimman paljon ilmaa. Että ne eivät olisi vain suippona höyhennippuna, vaan mahdollisimman pöyhisteleviä ja koreilevia ruusukkeita. Sidontaan käytettävää rautalankaa jätetään sen verran vapaaksi, että niput saa niillä kiinnitettyä oksiin.

Halusin höyheniä ainoastaan oksien kärkiin, joten kiinnitin aina vain yhden nipun / oksa. Ja jos vastaan tuli oikein runsaasti kissaantunut oksa, en laittanut oksaan höyheniä lainkaan. Oikeastaan periaate ”less is more” – toimii tässä, kun jo pelkästään ne aidot pajunkissat ovat niin kauniita.

On muuten harhaluulo, että pajunoksat pitäisi laittaa veteen, vaikka ne elävistä kasveista otetaankin. Pajunoksathan ovat oikeastaan ikikukkia, jos ne jättää kuivilleen. Tällöinhän niistä voi nauttia viikkotolkulla, eikä kukinnot etene pidemmälle. Siksi nämä ihastuttajat ovat esillä jo nyt, vaikka pääsiäiseen vielä aikaa onkin.

Suklaiset muottipikkuleivät

 

Reseptikirjasta nappasin pääsiäiseksi nämä hyvin suklaiset kerrospikkuleivät. Täytteeksi voista ja tomusokerista tuli kreemi, jonka maustoin creme brulen makuisella makutahnalla (normaalisti mausteena tässä täytteessä käytän vaniljaa). Osassa pikkuleipiä käytin täytteenä vaahtokarkkimassaa. Se on helppo, valmis täyte, joka kylläkin saa puoliskat luistelemaan pois sijoiltaan, mutta valkosuklaalla kuorruttaminen sitoo pikkuleivän osat kyllä lopuksi paikoilleen.

Pikkuleipätaikina on ihan perus murotaikina, johon lisätään sulatettua tummaa suklaata. Ja varuuksi vielä vähän kaakaojauhetta 😃

Ainekset;

250 g voita

1,5 dl ruokosokeria

2 munaa

200 g tummaa suklaata

7 dl vehnäjauhoja

3 tl leivinjauhetta

4 tl vaniliinisokeria

2 rkl tummaa kaakaojauhetta

200g valkosuklaata koristeluun

Voi ja sokeri sekoitetaan vaahdoksi ja munat vatkataan joukkoon yksitellen. Seosta vatkataan, kunnes se on kuohkea. Sulatettu ja hieman jäähtynyt suklaa sekoitetaan seokseen ja kuivat aineet sekoitetaan keskenään ja lisätään taikinaan. Taikina sekoitetaan tasaiseksi. Taikinaa lepuutetaan kylmässä ainakin tunti. Mieluusti lepuuttelen taikinoita seuraavaan päivään, mutta voita ja suklaata käytettäessä tämä taikina menee vuorokaudessa ihan liian kovaksi. Jos taikinan tekee margariinista, silloin kovettumisen kanssa ei ole ongelmaa. Tällöin taikinaan on kuitenkin maun vuoksi hyvä lisätä taikinan tekovaiheessa noin 0,5 tl suolaa.

Taikina kaulitaan levyksi jauhotetulla alustalla ja taikinasta otetaan muotilla pikkuleipiä, joita paistetaan 200 asteessa 8-10 minuuttia. Pikkuleivät tein vuodenaikaan ja pääsiäiseen hyvästi sopivaisella muotilla. Valitsin melko pienen muotin, koska näistä on tulossa kerrospikkuleipiä, niin pysyy se yksittäisen pikkuleivän koko jollain tapaa sitten hanskassa. Tällä n. 5cm korkealla muotilla taikinasta tuli 35 kerrospikkuleipää.

Kun pikkuleivät on jäähtyneet, levitetään täytettä toiselle puoliskolle ja painetaan toinen puolisko päälle.

Tomusokeri-voitäytteen ainekset

n. 100g voita

n. 3,5 dl tomusokeria

2 tl vaniliinisokeria

Vielä lopuksi se hifistely ja kastoin pikkuleipiä sulatettuun valkosuklaaseen. Osaan pikkuleipiä ripottelin sulan suklaan pintaan värirakeita.

Nämä pikkuleivät ovat jo vähän kuin pieniä leivoksia.❤️ 

Pellillinen porkkanapiirakkaa tai porkkanamuffinssit - Kumpi vain herrasväelle paremmin sopii!

Porkkanapiirakka on sellainen kestosuosikki. Sen maun vain tietää hyväksi ja jos tarjolla on vaihtoehtoja, porkkanapiirakka ei petä koskaan, jos muista ei ulkonäön perusteella voisi mennä sanomaan.

Muistan kun ensimmäisen kerran maistoin porkkanapiirakkaa. Aikajanalla se osuu varmaan noin 25 vuoden taakse. Nykypäivään verrattaessa melko yksinkertaisella mallillahan silloin leipominen yleisesti vielä oli ja oli aika kummallinen ajatus, että makea piirakka sisältää porkkanaa. Ja että porkkanaa sisältävä piirakka maistuukin makealta ja kanelilta. Ja että sulatejuusto makean piirakan kuorrutteessa kruunaa koko keksinnön…  Käytänkö sitten kuorrutteessa sulatejuustoa tai modernimmin tuorejuustoa, se vähän riippuu tilanteesta. Mutta silloin 25 vuotta sitten en tainnut vielä edes tietää, mitä on tuorejuusto saati että sitä olis leivontaan voinut käyttää.

Porkkanapiirakkaa leivon kyllä muulloinkin, mutta jotenkin vaan niin sopivasti tämä istuu juuri pääsisäisleivontaan. Sama taikina toimii piirakkaan ja muffinsseihin. Muffinssit on kyllä söpöjä, muta piirakka edustaa sitä perussettiä; pienellä vaivalla paljosti palasia.

Käytän leivonnassa usein vehnäjauhojen sijasta spelttijauhoja. Varsinkin tällaisiin tummempiin ja muutenkin rakenteellisiin leivonnaisiin spelttijauho sopii oikeastaan paremmin, kuin vehnäjauho. Spelttijauhot tuovat siis enemmän tuntumaa, vaikka niiden terveellisyys ei vehnäjauhoista välttämättä paljoa eroakaan. Määrälisesti korvaan jauhot 1/1, vaikka joskus jostain kuulin ettei spelttijauhoja tarvitsisi käyttää ihan niin paljoa kuin vehnäjauhoja, koska ne turpoavat enemmän. Tällaista turpoamista en kyllä ole havainnut, mutta jos joku tästä tieteellisen todisteen esittää, en väitä vastaan ja saatan vaikka jatkossa toimia toisin.

Porkkanapiirakan ainekset koko pellilliseen (huom 60cm uuni!)

  n. 500g porkkanoita

6 dl spelttijauhoja (tai vehnäjauhoja)

4 tl leivinjauhetta

3 tl jauhettua kanelia

300g voita

7 kananmunaa

4 dl sokeria

4 tl vanilijasokeria

Kuorrutus

100 g   voita

2 pkt   tuorejuustoa (Esim Philadelphia 175g / rasia)

5 dl      tomusokeria

(Halutessa voi maustaa kuorrutteen vaniliinisokerilla)

Porkkana raastetaan ja voi sulatetaan. Voi ja porkkanaraaste yhdistetään. Munat ja sokeri päräytetään vaahdoksi ja kuivat aineet sekoitetaan yhteen. Muna-sokerivaahtoon lisätään porkkana-voiseos sekä kuivat aineet ja sekoitetaan taikina tasaiseksi. 

Taikina levitetään leivinpaperilla vuoratulle pellille tai muffinssipellille asetettuihin muffinssivuokiin ja paistetaan noin 18-22 minuuttia 200 asteisessa uunissa. (Paistoajassa huomioidaan uunin yksilölliset ominaisuudet. 😊)

Kuorrutteen ainekset sekoitetaan tasaiseksi massaksi. Kuorrutusta vatkataan kunnes se hieman kuohkeutuu ja se levitellään jäähtyneen pohjan päälle.Ensin kannattaa sekoittaa voi ja tomusokeri yhteen. Yleensä porkkanapiirakan näkee mantelirouheella koristeltuna ja hyvinhän se siihen istuukin, mutta varsinkin näin pääsiäisenä nämä suorastaan huutaa koristeekseen sitä pikku porkkanaa. Porkkanat teen sokerimassasta tai marsipaanista ja niitä voi säilyttää huoneenlämmössä ja kuivassa paikassa kunnes ne pääsee leivonnaisten päälle juuri ennen tarjoilua. 😋

Virkatut tulppaaniliinat

Ihana ja nopeasti virkattava tulppaaniliina... Etsiskelin jonkun aikaa ja lopulta tällaisen kaavan internetistä löysin. En lainkaan arvannut miten nopea ja mukava virkattava se on.

Kuvan lähde;

https://cafedameiatarde.blogspot.com/2017/05/croche-tapete-floral.html

Ensimmäisen liinan virkkasin kolmisäikeisestä kalalangasta 1,5 koukulla. Liinan halkaisijaksi tuli n. 30cm. Kaunis ja herkkä liina.

Koetin samaa liinaa sitten vahvemmasta langasta kolmosen koukulla. Lankana käytin vaalean keltaista Novitan Cotton Soft lankaa.

Tämän liinan halkaisija olikin sitten jo n. 50 cm ja kokoa täten ihan reilusti. 

Kovetin molemmat liinat sokerivedellä ja pingotin muotoonsa. Sokerivedellä kovettamisella halusin liinoihin jämäkkyyttä ja sellaista muotonsa pitävyyttä, jota ei pelkällä prässäämisellä tavoita.

Paksummasta langasta virkattuna työ eteni joutuisasti ja voi olla, että koetan virkata Cotton Softin muita sävyjä vielä samalla mallilla. Ei kai maailmassa kauniita liinoja koskaan liikaa ole?

Tällekin liinalle oma paikka oli jo valmiina. 😊

Höyhenkukkaset

Askartelin höyhenistä kukkasia, joita voi käyttää oikeiden kukkien joukossa tai somisteena sellaisenaan. 

Kukkasten valmistamiseen tarvitaan;

Grillitikkuja (tai vastaavia)

Styrox- tai massapalloja

Höyheniä

Liimaa

Tikut kiinnitetään palloihin painamalla ne liiman kanssa pallojen sisään.

Useampi kerros höyheniä liimataan palloon, tikun tyveen. Liimatessa kannattaa roikuttaa palloa alaspäin tikusta kiinni pitäen. 

Höyhenten ”suunta” pidetään koko ajan samana, eli niin että ne taipuvat pallosta pois päin, tällöin lopputulos on tuuhea ja kukkamainen.

Tämän askartelun vaikein kohta on saada pysymään höyhenet paikoillaan ja niiden kannat kiinni pallossa niin kauan että liima kuivuu. Kuumaliimakaan ei kuitenkaan oikein tähän askarteluun sovellu, vaan ihan normaali askarteluliima toimii tässä tilanteessa parhaiten. Siitäkin huolimatta, että kuivumisen aikana höyhenten asentoa pitää seurata.

Nimesin nämä sitten höyhenkukkasiksi 😊

Terveellinen banaanikakku

 Banaanikakkua tituleerataan myös nimellä bananabread. Miellän tämän leivonnaisen leivän sijaan makeahkoksi kakuksi ja siksi puhun mieluummin ihan kotimaisittain banaanikakusta.

Ainekset;

3 banaania

4 munaa

2dl piimää

6dl kaurahiutaleita

1tl soodaa

2tl kanelia

2tl vaniliinisokeria

1/2 tl suolaa

Teen tämän banaanipohjaisen leivonnaisen hyvin samalla tavoin kuin muut banaanileivonnaiset; 

Banaanit muusataan sauvasekoittimella ja mukaan sekoitetaan munat ja piimä. Tämän jälkeen kaurahiutaleet lisätään nestemäiseen seokseen parin desin erissä ja jatketaan sauvasekoittimella sekoittamista niin, että hiutaleet suurelta osin murskaantuvat, vaikka suutuntumaakin saa jäädä. Lopuksi taikinaan sekoitetaan sooda ja mausteet.

Taikina kaadetaan 1,5 litran voideltuun kakkuvuokaan ja kakkua paistetaan n. 50 minuuttia 180 asteisessa uunissa keskitasolla. Kakun kypsyys varmistetaan tikulla.

Kakun annetaan jäähtyä hetki, ennen kuin se poistetaan vuoasta.

Kakku on parhauimmillaan heti tuoreena ja kovin säilyvä se ei ole. Se kuitenkin säilyy viileässä pari päivää varsin hyvänä.

Munamatto

 

Tämä paria astetta isompi muna on ollut jo muutaman vuoden tekemättömien käsitöiden listalla. Alun perin Maija lähetti inspiraatioksi kuvan tällaisesta virkatusta munasta ja siitä se ajatus sitten lähti... En vain ollut ihan täydellisen varma siitä, kuinka se olisi parasta toteuttaa.

Edestakaisin virkkaamalla ja purkamalla se sitten lopulta alkoi muistuttaa edes kohtuullisissa määrin muotoa, mitä halusinkin. 

Keltuainen on tehty pylväistä. Valkuaisosan tekeminen ei sitten enää näyttänytkään pylväistä tehtynä kovin hyvältä, joten sen toteutin kiinteistä silmukoista, jotka on virkattu silmukan molempien lankojen alta. Ja että pintakuvio pysyisi suurinpiirtein tasaisena, aina kierroksen päättyessä käänsin työn ja virkkasin seuraavan kierroksen toiseen suuntaan. Ympärykseltä valitsin alueet johon tein lisäyksiä, että pyöreä muoto muuttuisi enemmänkin epätasaiseksi kolmioksi. 

Iloisen mielen matto! 😊

Toisen tason huonekasvi

 

On taas aika työstää huonekasveille kevättä ja herätellä niitä uuteen kasvuun. En tosin omista kuin yhden amatsoninliljan, mutta kyllä sekin hoitoa edes joskus tarvitsee. Tämän amatsoninliljan oon jättänyt muistoksi aiemmin omistamastani huonekasviviidakosta. Ensinnä siksi, että sen sipulin rehellisesti varastin puutarhakouluaikoinani koulun esittelypuutarhasta 😬 Toisenna siksi, että se menestyy talviajan vähän syrjemmässä, eikä sille tarvitse etsiä ikkunatilaa. Ja vielä kolmas vahva syy on se, että toukokuulla voin nostaa sen ulos ja lähes unohtaa kesäksi sinne. Kun se sitten koko kesän siellä ittekseen kärvistelee, syksyllä sisälle nostettaessa se puhkeaa kukkaan. Ja ne kukat on tottavie kokemuksen arvoisia! Eli tämä kasvi ei kaipaa juurikaan mitään, mutta silti se palkitsee joka syksy minut taivaallisilla kukinnoilla.

Tässä ajatusmallissa eläen olin sitten laiminlyönyt mullan vaihdonkin ja sen näki siitä kasvista ihan ulospäinkin. Suuresti ihailemani kasvitieteilijä Arno Kasvi tuumasi joskus multamainoksessa että ”voi millaista haperoa!” ...sellaista oli kyllä tämän kukan multa.

Samalla kun ajatus mullan vaihdosta syttyi, syttyi myös ajatus evolvata tämä koko istutus. Tykkään että kasvien juurella pitää olla jotain katetta niin ettei kasvualusta ole paljaana. Eihän ne kasvit luonnossakaan paljaassa multapenkissä elä, vaan niiden juurella on humusta ja kiviä ja ties mitä. Niinpä kivien tuunaus oli tämän homman viimeinen mauste.

Maalasin silmiä koristekiviin ja tälläsenä massana ne kyllä näyttää aika veikeiltä. Maalina käytin ihan tavallista askartelumaalia. Liimasin kiviä kuumaliimalla pieniksi ryppäiksi, että ne on helpompi asetella kukan juurelle.

Ja hyvin yksinkertaisista asioista tuli taas varsin iloinen mieli. 😊

Kaurainen pataleipä

Pataleipä on varsinainen unelmaleipä. ❤️  

Se on päältä rapea ja sisältä pehmeä. Sellainen leipä, jota en kuvitellut ikinä osaavani leipoa.

Koska olen viime aikoina suosinut kauran käyttöä, koetin leipoa kaurapitoisen pataleivän. En liioin tapaa käyttää kuivahiivaa ja siksi teen pataleipäni tuorehiivasta.

Ainekset;

4 dl lämmintä vettä

Sormenpään kokoinen nokare hiivaa

2 tl suolaa

3 rkl siirappia

3 dl kaurajauhoja

1 dl kauraleseitä

3 dl hiivaleipäjauhoja

Hiiva liotetaan nesteeseen, samoin siirappi ja suola. Kuivat aineet lisätään nesteeseen ja sekoitetaan nopeasti tasaiseksi taikinaksi.

Tämän jälkeen taikina jätetään happanemaan kannen tai liinan alle huoneen lämpöön 12-20 tunniksi.

Taikina kumotaan jauhotetulle alustalle ja vaikka yleensä ohjeissa kielletään vaivaaminen, minä vaivaan ja hyvä ja kuohkea leipä tulee siitä huolimatta. Vaivaaminen on tälle taikinalle tarpeen, koska taikina on niin löyhää, ettei siitä vaivaamatta ja vähän jauhoja lisäämättä voi mitenkään muotoilla. Taikina muotoillaan leivän muotoon ja jätetään liinan alle nousemaan n. 30 minuutiksi.

Kylmä pata nostetaan uuniin ja uuni lämmitetään 225 asteeseen. Kuuma pata nostetaan uunista ja voidellaan pohja ja reunoja öljyllä. Leipä nostetaan pataan ja halutessaan leivän päälle voi ripotella  jauhoja. Padan päälle laitetaan kansi ja pata nostetaan takaisin uuniin.

Leipää paistetaan 30 minuuttia, jonka jälkeen kansi poistetaan ja paistamista jatketaan vielä 15 minuuttia.

Leipä kumotaan padasta ja se on valmis syötäväksi  😋

Eipä tällainen lämmin ja pehmeä leipä voita kummempaa päälleen tarvitse 😍