Sivun näyttöjä yhteensä

perjantai 26. maaliskuuta 2021

Pääsiäisen klassikot; pajunkissat ja höyhenet



Se ikä on meillä jo ohi, että olisi tarve valmistautua virpomisretkille ja askarrella ja rakennella sitten metritolkulla niitä virpomisoksia. Vaikka taitaa tuo aktiviteetti tällaisena olla kiellettyjen listalla, vaikka ikää riittäisikin... Kuitenkin sitä sen verran aikuista ihmistä lapsettaa, että kun ei lapsi tarvitse, niin ei itse malttais toisinkaan olla. Ja sen vuoksi päädyin tänä vuonna koristelemaan pääsiäiseksi pajunoksat höyhenillä.

Yleensä somisteissa tai sisustuksessa suosin väreissä luonnonläheisiä sävyjä, hempeää pastellia ja varmasti kaikkein mieluiten valkoista väritystä.


Tein retken pellon pientareelle ja sieltä lähti pajunoksat mukaan. Hyvin olivat kissaantuneet, kuten poika pienenä tuumasi…


Ihan perinteisellä tyylillä niputin suurin piirtein saman kokoisia höyheniä 3-5 nippuun ja noin 15cm pitkällä rautalangalla sidoin nipun aina yhteen. Yritin asetella höyhenet niin, että ne sidottuna olisivat mahdollisimman leveällä ja niiden väliin tulisi mahdollisimman paljon ilmaa. Että ne eivät olisi vain suippona höyhennippuna, vaan mahdollisimman pöyhisteleviä ja koreilevia ruusukkeita. Sidontaan käytettävää rautalankaa jätetään sen verran vapaaksi, että niput saa niillä kiinnitettyä oksiin.


Halusin höyheniä ainoastaan oksien kärkiin, joten kiinnitin aina vain yhden nipun / oksa. Ja jos vastaan tuli oikein runsaasti kissaantunut oksa, en laittanut oksaan höyheniä lainkaan. Oikeastaan periaate ”less is more” – toimii tässä, kun jo pelkästään ne aidot pajunkissat ovat niin kauniita.


On muuten harhaluulo, että pajunoksat pitäisi laittaa veteen, vaikka ne elävistä kasveista otetaankin. Pajunoksathan ovat oikeastaan ikikukkia, jos ne jättää kuivilleen. Tällöinhän niistä voi nauttia viikkotolkulla, eikä kukinnot etene pidemmälle. Siksi nämä ihastuttajat ovat esillä jo nyt, vaikka pääsiäiseen vielä aikaa onkin.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti