Sivun näyttöjä yhteensä

torstai 11. maaliskuuta 2021

Toisen tason huonekasvi


 

On taas aika työstää huonekasveille kevättä ja herätellä niitä uuteen kasvuun. En tosin omista kuin yhden amatsoninliljan, mutta kyllä sekin hoitoa edes joskus tarvitsee. Tämän amatsoninliljan oon jättänyt muistoksi aiemmin omistamastani huonekasviviidakosta. Ensinnä siksi, että sen sipulin rehellisesti varastin puutarhakouluaikoinani koulun esittelypuutarhasta 😬 Toisenna siksi, että se menestyy talviajan vähän syrjemmässä, eikä sille tarvitse etsiä ikkunatilaa. Ja vielä kolmas vahva syy on se, että toukokuulla voin nostaa sen ulos ja lähes unohtaa kesäksi sinne. Kun se sitten koko kesän siellä ittekseen kärvistelee, syksyllä sisälle nostettaessa se puhkeaa kukkaan. Ja ne kukat on tottavie kokemuksen arvoisia! Eli tämä kasvi ei kaipaa juurikaan mitään, mutta silti se palkitsee joka syksy minut taivaallisilla kukinnoilla.


Tässä ajatusmallissa eläen olin sitten laiminlyönyt mullan vaihdonkin ja sen näki siitä kasvista ihan ulospäinkin. Suuresti ihailemani kasvitieteilijä Arno Kasvi tuumasi joskus multamainoksessa että ”voi millaista haperoa!” ...sellaista oli kyllä tämän kukan multa.

Samalla kun ajatus mullan vaihdosta syttyi, syttyi myös ajatus evolvata tämä koko istutus. Tykkään että kasvien juurella pitää olla jotain katetta niin ettei kasvualusta ole paljaana. Eihän ne kasvit luonnossakaan paljaassa multapenkissä elä, vaan niiden juurella on humusta ja kiviä ja ties mitä. Niinpä kivien tuunaus oli tämän homman viimeinen mauste.


Maalasin silmiä koristekiviin ja tälläsenä massana ne kyllä näyttää aika veikeiltä. Maalina käytin ihan tavallista askartelumaalia. Liimasin kiviä kuumaliimalla pieniksi ryppäiksi, että ne on helpompi asetella kukan juurelle.


Ja hyvin yksinkertaisista asioista tuli taas varsin iloinen mieli. 😊

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti