Virkattu matala pipo

 

Katselin kun poika mylttäsi ja kääri pipoaan niin matalaksi, että melkein pesulappu kääntyi näkyviin. Kysyin sitten, että jos tekisin hänelle uuden pipon ja heti kerralla oikean korkuisen, niin tulisko pidettyä? Lupasi miettiä...

Väriksi poika valitsi tumman harmaan ja minä valitsin langaksi pistelemättömän puuvillalangan, Alize cotton gold ja siihen 3 koukku.

Pipon virkkaamisen tein taas hyväksi havaitulla hittipipon ohjeella, jossa pipo virkataan edestakaisin pystysuunnassa suorakaiteeksi ja kiintein silmukoin aina takimmaiseen silmukkaan. 

Samalla ohjeella tein myös aiemmin Sulo Vilenin pipon. 

Silmukoita loin 58. Määrän mittasin sopivaksi vanhaan pipoon vertaamalla. Ja muutama ilta siinä sitten meni silmukoita tehden, että riittävä määrä kierroksia oli kasassa. Kierrosten määrän mittasin sopivaksi pojan päähän tälläämällä. Poika arvosti.

Lopuksi päättelin työn ja ompelin neulalla suorakaiteen reunat yhteen. Yläpään rypytystä hieman jännitin... paksua materiaalia kun pitäisi saada nätisti ryppyyn. Mutta jotenkin tuo lopputulema ei ole lainkaan niin paha, kuin pelkäsin sen olevan.

Halusin merkata pipon vielä hand made - keinonahka lapulla. Sen kiinnitin pipon alareunaan niin, että reunaa taitettaessa näkyviin jää vain ”hand”. Jotenkin siitä tulikin sitten ihan täydellinen, pieni yksityiskohta 😊

Ja mikä hienointa; pipo kelpaa myös pojalle ❤️

Ruusupursottein koristeltu mutakakku

 

Mutakakun ideahan on, että kakku on pinnasta kypsä, mutta sisältä löysä ja tahmainen. On siis erittäin tärkeää löytää oikea paistoaika (huom uunien erot), että kakusta tulee halutunlainen. Ja makuasia on, haluaako kakun olevan kiinteämpi vai löysempi.

Mutakakku itsestään on kovin vahvan makuinen ja jopa raskas ja varmasti sen vuoksi kakku onkin parhaimmillaan, kun sen syö esim. jäätelön tai kermavaahdon kanssa. 

Sen sijaan että tarjoaisin kerman erikseen, tapaan koristella kakun pursottamalla. Suklaiseen kakkuun saa mukavasti twistiä, kun osan kermasta maustaa esim. piparminttuaromilla.

Tähän ohjeeseen hain helppoutta ja runsaasti suklaata. Ei siis tarvita mitään sähköisiä hilavitkuttimia, vaan tämä on nopeatekoinen kaloripommi, jossa on paljon sokeria ja nyrkillinen voita.

Ainekset

200g tummaa suklaata

200g voita

4 kananmunaa

2 dl sokeria

2,5 dl vehnäjauhoja

0,5 dl kaakaojauhetta

1 tl leivinjauhetta

Voi ja suklaa sulatetaan liedellä. Seoksen annetaan jäähtyä. Kananmunat ja sokeri sekoitetaan voiseokseen. Kuivat aineet sekoitetaan keskenään ja jauhoseos lisätään mukaan. Kaikki sekoittaminen voidaan tehdä esim. puuhaarukalla. Taikina levitetään leivinpaperilla pohjustettuun 26cm irtopohjavuokaan.

Kakkua paistetaan 200 asteisessa uunissa 15-20 minuuttia. 

Pursotteet saavat olla reilut ja kermaa tarvitaan tällöin 4-5dl. Kerma vatkataan kiinteäksi vaahdoksi. Kakkuun syntyvä vajaasta paistosta aiheutuva ”kuoppa” täytetään ensin kermavaahdolla, jonka jälkeen pursotteet saadaan tehtyä tasaiselle pinnalle. Osan kermasta voi värjätä elintarvikeväreillä ja maustaa haluamillaan aromeilla. 

Itse erottelin sokeroidun kerman kolmeen osaan; suurin osa, n. puolet kermasta maustoin piparminttuaromilla ja siitä pursotin isolla tähtityllalla kakun päälle ruusuja. Aukkopaikat täytin kaakaojauheella maustetulla kermavaahdolla ja pursottamiseen käytin hyvin pienisahalaitaista tähtityllaa. Lehtiin käytin piparminttuöljyllä maustettua ja vihreällä elintarvikevärillä värjättyä kermavaahtoa ja pursotuksessa käytin isohkoa lehtityllaa.

Sitruunaiset muffinssit kukkapursotteilla

Tästä postauksesta tulikin melko pitkä. Mutta olipa niin monta vaihetta kerrottavana ja kuvaa kuvattavana, että lyhyempi kertomus ei vain olisi riittänyt.

En yhäkään käynnistä konetta suotta tai olemattomien määrien vuoksi, vaan jos jotain teen, se tapahtuu yleensä reilulla kädellä. Niinpä näitä muffinssejakin tuli kertaheitolla 28 kpl... 😬 tietenkin taikinan puolittamisella pääsee sitten vähän kohtuullisempaan määrään.

Ainekset;

4 munaa

3 dl sokeria

1 dl lemoncurdia 

(maustaminen toimii myös sitruunamehulla n. 0,5 dl ja halutessaan taikinaan voi raastaa myös sitruunan kuorta)

3 dl vehnäjauhoja

1 dl maissi- tai perunajauhoja

2 tl leivinjauhetta

4 tl vaniliinisokeria

1 dl mantelijauhetta

4 dl kermaa

Sattui kaapissa olemaan päiväyksen yli mennyt purkki smetanaa, joten käytin taikinaan 2 dl kermaa ja 2 dl smetanaa, niin ei mennyt käyttökelpoinen maitotuote hukkaan.

Paperivuoat asetetaan muffinssipellille ja ne täytetään taikinalla suurin piirtein puolilleen.

Muffinnsseja paistetaan 200 asteisessa uunissa n. 15 minuuttia.

Jäähtyneiden muffinssien pintaan levitin ohuen kerroksen vadelmahilloa ja sen päälle tein marenkivoikreemistä kukkapursotteet. Tulppaaneja kyseiset kukat taitaa olla, vaikka ruusunakin sen joltain kantilta katsoen voi nähdä.

Marenkivoikreemin ohje löytyy aiemmasta postauksestani ystävänpäiväleivoksista. Tähän muffinssimäärään voikreemiä tarvitaan kaksinkertainen annos. 

Värjäsin n. 1/4 kreemistä vihreällä, 1/4 keltaisella ja 1/2 vaaleanpunaisella pastavärillä.

Tarkoituksena on saada kukkiin keltainen keskus ja vaaleanpunaiset terälehdet. 

Kreemi levitetään kelmun päälle niin, että vaaleanpunainen massa tulee alle, laajemmalle alueelle ja keltainen pötkyläksi sen päälle. 

Kelmun avulla vaaleanpunainen kreemi pyöräytetään keltaisen ympärille ja kelmu pitää kreemipatukan kasassa. 

Kreemipatukka asetetaan pursotinpussiin niin, että toisen pään ylimääräinen kelmu tulee ulos pussin pursotuspäästä. Ylimääräinen kelmu leikataan pois ja asetetaan tylla paikoilleen.

Kukkien pursottamiseen käytin alla olevan kuvan mukaista kukkatyllaa.

Yhteen muffinssiin mahtuu 3-5 kukkaa. 

Kukkien pursottaminen vaatii hieman harjoittelua, vaikka se ei kovin vaikeaa olekaan. Harjaantuneella kädellä kukista saa tasakokoisia, joita nämä minun pursotukset ei ihan ole... 😃

Ei ole väliksi, vaikka kukkien väliin jää tyhjää, koska lehdillä saa peitettyä hienosti kaikki aukkopaikat. 

Lehtien pursottamiseen käytin lehtityllaa. Lehtien tekemisessä ehkä tärkeintä on riittävän pehmeä pursotusmassa ja nopea ”nyppäys”, jolloin lehdestä tulee teräväkärkinen. Useat tekemäni lehdet ovat kaksihaaraisia, mutta se ei oikeastaan kokonaisuutta pilaa.

Vaikka nämä ei ihan tasalaatuisia ja täydellisiä olekaan, ne ovat kuitenkin hurmaavia. Kuin keto täynnä kukkia 😊

❤️❤️❤️

Ikkunariipus - virkattu pitsisydän

 

Näin ystävänpäivän alla ajatukset alkaa olla hyvinkin sydämellisiä. ❤️ Yhtenä iltana mietin sitten että mihin näitä sydämiä oikein laittaisin, kun sellaisia nyt luoda halusin. Vilkaisu Pinterestiin riitti. Ikkunallehan ne sopii!

Virkkasin erilaisilla malleilla kalalangasta halkaisijaltaan n. 15 - 20 cm pitsikuvioisia sydämiä. Pinterestin kautta ohjeita löytyi useita.

Valmiit sydämet kovetin sokerivedellä ja pingotin muotoonsa nuppineulojen avulla.

Kovettuneeseen sydämeen pujottelin silkkinauhan ja kiinnitin sydämen ripustusnauhan.

Ihana pieni ystävänpäivämuistaminen. 😊

Paahdetut kirsikkatomaatit

Tomaatti on ylettömän hyvää lämpimänä ja esim. grillissä kypsennettynä. Siitä tulee makea, maukas, mehukas ja vielä terveellinenkin herkku. 

Olen hieman allerginen tomaatille, mutta olen huomannut, että kypsennetystä tomaatista ei tule niinkään oireita, vaan ongelmia syntyy ainoastaan tuoreista tomaateista. Jollain tapaa myös lajikkeella ja viljelytavallakin on tässä suhteessa kyllä merkitystä.

Paahdetuista tomaateista mainitsi minulle veljeni ja lähdin sen perusteella reseptiä testaamaan. Alkuperäinen ohje sivulta soppa 365.

500g kirsikkatomaatteja

3 rkl oliiviöljyä

3 rkl balsamiviinietikkaa

Timjamin oksia 

Suolaa

Mustapippuria

Puolitin tomaatit ja sekoitin pellillä kaikki ainekset yhteen. Tomaatteja paahdetaan 200 asteisessa uunissa n. 20 minuuttia.

Nämä tomaatit maistuvat herkuilta ihan tällaisenaan, niitä voi käyttää aterian lisukkeena tai salaateissa tuoreen tomaatin sijasta. Itse suosin juurikin salaattien osana. Varsinkin jos salaattiin tulee joku muukin lämmin osa, esim. kanaa, tomaatit voi lisätä salaattiin myös lämpiminä.

Olen testannut tämän reseptin myös kuivatulla timjamilla ja vaikka lopputulos ei varsin sama olekaan, niin tuoreen timjamin voi korvata myös kuivatulla.

Herkkä servettiruusukranssi ystävälle

Minulle on vuosien saatossa kertynyt monenmoisua servettejä yllin kyllin ja jostain päästä niitä piti nyt ruveta tuhoamaan. Tai siis niille piti keksiä käyttöä, kun kahvikupin kylkeen en niitä ehdi sitä mukaa taittelemaan, kun jo uusia ostan. Olen askarrellut suodatinpusseista ruusuja ja kransseja jos jonkin näköisiä ja ajattelin kokeilla samaa ruusutekniikkaa nyt näihin servetteihin.

Leikkasin serveteistä sen kokoisia ympyröitä, että isommasta lautasliinasta niitä tuli aina neljä ja kahviliinasta kaksi. Leikkasin ympyrät taittelemattomasta ja avaamattomasta liinasta, eli servetti oli ”perusmuodossaan”. Servetistä rutisteltu ruusu on melko ilmavan näköinen, kun jos kaikki servetin kerrokset saa toisistaan erotettua, niitä kun on yhdessä ruusussa kaikkineen 12 kpl! 😳

Servettiruusut olivat kyllä melko työläitäkin tehtäviä, enkä ihan perään ole tällaista tekemässä uudestaan...Siinä alkoi jo usko loppua, kun ruusuja piti kuitenkin olla melkoinen läjä tällaiseen 25cm kranssipohjaan.

Aukaistut ruusut liimasin siis styroksiseen kranssipohjaan kuumaliimalla. Nyt kun olin taitellut ruusuja kolmesta erivärisestä servetistä, liimasin kunkin värin ruusut aina kerralla paikoilleen. Näin sain levitettyä tasaisesti eri värejä ympäri kranssia.

Taustan viimeistelin kartongista leikkaamallani hieman kranssia suuremmalla renkaalla, jonka liimasin paikoilleen. Samalla liimasin rautalangasta kääntelemäni ripustuslenkin kartongin taakse.

Lopuksi liimasin kranssiin ohuen helminauhan ja vaikka kranssissa on ripustuslenkki, sidoin kranssin ympärille nauhan, josta kranssin voi ripustaa.

Servettien valkoisista  kerroksista johtuen kranssin yleisilme on vaalea ja väritys on hento ja läpikuultava.

Hyvää tulevaa ystävänpäivää ❣️

 

Persikan värinen jättineule- torkkupeitto

Muutama vuosi sitten tilasin jostain Kiinan kaupasta harmaata paksua huopalankaa, jota ajattelin testata jättineulepeiton tekemiseen. Topi väsäsi mulle työtä varten valtavat kudinpuikot paksusta harjanvarresta ja puisista ovennupeista. Tästä kaikesta innostuneena tilasin lankaa myös persikan värisenä. Vaikka persikka onkin hedelmä. Kutominen kun ei ole leipälajini, työ otti sitten lopulta niin lujaa santaan, että tumppasin kaikki langat ja kutimet kaapin pohjalle. Että se siitä hamstraamisen ilosta sitten...

 Nyt sitten kaappien siivoamisen ja turhan tavaran hävittämisen vimmassa langat löytyivät taas ja tilanteessa oli tasan kaksi vaihtoehtoa; joko yritän myydä langat kirpparilla tai koetan kutomista uudelleen. Päädyin jälkimmäiseen. Ajatuksena jalostaa tilaa vievät langat tuotteiksi, jollaiset olin niistä suunnitellutkin tulevan.

  Otin harmaan langan taas käsittelyyn. Ainakin viikon ajan kaikki illat kudoin ja aina loppuillasta purin kutomukseni. Yritin hommaa myös käsivarsikudonnalla, mutta lanka oli tähän liian ohutta ja kudoksesta tuli niin löysää, etten tunnistanut kuviota kudotuksi. Sen pään kun olin ottanut, että ainoakaan uusi työ ei lähde käyntiin, ennen kuin tämä puoli kuutiota kudetta on muutettu peitoiksi ja siksi jatkoin ja jatkoin ja jatkoin...

Monen yrityksen jälkeen ajattelin antaa lopulta itselleni virheet ja epätasaisuuden anteeksi ja jatkoin kutomista sen ensimmäisen illankin jälkeen.

Harmaasta peitosta tuli siis se harjoitusten harjoitus. Reunoiltaan epämääräinen ja virheitä vilisevä peitto tuli kuitenkin pääteltyä, vaikka silmä ei siihen tottunutkaan.

Toinen, persikan värinen peitto onnistuikin sitten aika mukavasti. Kutominen ei kylläkään vastannut varsinaisesti puikoilla kutomista, vaan silmukat tein sormin ja kiristin ne jättimäiseen puikkoon. Mutta tämä tekniikka toimi. 

Lopulta en enää pystynyt katselemaan harmaan peiton epämuotoisuutta, kun nyt harjoittelun kautta olin tämän jättikudonnan niksit oppinut ja niinpä purin koko peiton. Tuolla se iso kerä taas sitten odottaa kutojaansa... 

Oikeastihan yhden peiton kutomiseen ei kulu aikaa montaa tuntia, mutta oma koulutukseni tähän kesti kohtuuttoman kauan ja tein yhden peiton useaan kertaan. Tunteja kertyi vähintään triplaten siihen nähden, mikä olisi ollut tarpeen.

Daim juustokakku

On aika helmikuun alun syhttäreiden ja juhlakalun toiveesta kakun mauksi valikoitui Daim.

Vaikka Digestive on ehdoton oma suosikkini pohjassa, tein pohjan tällä kertaa kaurakekseistä.

 

Pohjan ainekset;

n. 250 g keksejä murskattuna

100 g sulatettua voita

 

Pohjustetaan 24cm irtopohjavuoka leivinpaperilla. Sulatettu voi sekoitetaan keksimurun joukkoon ja muru painellaan vuokaan.

 

Päällisen ainekset;

3 kpl Daim-suklaapatukaa (isoja)

5 dl kermaa

1 pkt. 175 g maustamatonta tuorejuustoa

1 tlk (200g) ranskankermaa 

6 liivatelehteä (tai 3 tl liivatejauhetta)

n. 0,5 dl maitoa

300 g maitosuklaata

(rakeista kaakaojauhetta)

2 dl kuohukermaa

1 dl fariinisokeria (tai esim. muscovadosokeria)

 

4 dl kermaa vatkataan kiinteäksi vaahdoksi. Tuorejuusto notkistetaan ja juusto ja ranskankerma sekoitetaan kermavaahtoon.Liivatelehdet liotetaan ja sulatetaan pieneen määrään lähes kiehuvaa maitoa. Jäähdytetty liivateseos sekoitetaan ohuena nauhana ja koko ajan sekoittaen kermaseokseen. 100g suklaata sulatetaan ja suklaa sekoitetaan kermaseokseen myös ohuena nauhana ja koko ajan sekoittaen. Kaksi Daim patukoista murskataan pieneksi muruksi ja murut sekoitetaan kermaseokseen. Itse tehostin suklaan makua ja murumaisuutta sekoittamalla massaan vielä n. 0,5 dl murumaista kaakaojauhetta.

Massa levitetään keksipohjan päälle ja kakku laitetaan pakastimeen vähintään neljäksi tunniksi.

Kun kakku on jäätynyt, tehdään päällyste ja kinuskia laitettaessa kakku saisi mieluusti olla vielä lähes jäinen, että kinuski ei sekoitu levitettäessä kakun vaahtoainekseen (Ideana tässä myös se, että kohmeista kakkua on helpompi käsitellä, kun reunoja käsitellään)

Kerma ja fariinisokeri yhdistetään paksupohjaisessa kattilassa ja keitetään seosta niin kauan, että se muuttuu tahmeaksi kinuskiksi. Jäähtynyt kinuski levitetään jäisen kakun päälle.

200 g maitosuklaata sulatetaan kattilassa miedolla lämmöllä kerman (1dl) kanssa niin, että seos on tasaista ja kiiltävää. Jäähdytetään seos.

Murskataan viimeinen Daim patukka.

Kun kakku on sulanut pinnastaan, otetaan vuoan reunus pois ja kakun reunaa pyöritellään daim murskeessa. Mursketta voi painella reunoille myös käsin, mutta itse huomasin pyörittelyn (hankaluudesta huolimatta) olevan tehokkaampi ja siistimpi tapa. 

Tämän jälkeen suklaaganache levitellään kakun päälle niin, että  se saa vaikka hieman valahtaa reunojen yli ja pintaan tulee runsaasti suklaata (kuten patukoissa)

Loput Daimmurskeesta ripotellaan kakun päälle. Sen kummempia koristeluita en nähnyt tarpeelliseksi tämän kakun suhteen.

Lopputulos on suklainen ja vähän överimakea kakku, joka kyllä pääsi jatkoon! 😊