Tänään on hyvä päivä peitellä pihan pikku havut

 

Aurinko ja tuuli; jäätävän talven jälkeen ihanalta tuntuvat, mutta tuhoisimmat sääilmiöt pihan pikkuhavuille. Vaikka talvi saattaa vielä tulla voimallakin takaisin, tämä hetki ei ole lainkaan liian aikainen varjostaa pihan havukasvit ja estää siten niiden kuivuminen ja palaminen. Kun aurinko porottaa lämpimästi ja havujen latvat rupeavat pilkottamaan hangesta, kasvit haihduttavat mutta juuret eivät saa jäisestä maasta vettä. Tällaisissa olosuhteissa ei tarvita montaakaan päivää, että havut palavat osittain tai jopa kokonaan. Tuntuu, että nykyään helmikuu alkaa olemaan poikkeuksetta se kuukausi, kun tämä toimenpide tulee ajankohtaiseksi.

Varjostuksen voi tehdä lähes millä tahansa hengittävällä materiaalilla, mutta esim. juutti- tai harsokangas tai tähän tarkoitukseen varsinaisesti tarkoitettu varjostuskangas (verkko) ajavat asian parhaiten ja kestävästä kankaasta kertaalleen kokoonsa leikattuja paloja voi käyttää vuodesta toiseen uudestaan. Tarkoitukseen valmistetut säkit ovat myös varsin kätevä ja helppo tapa peitellä myös ne isommat havukasvit. 

Havut kaivetaan lumesta kokonaan näkyviin ja kangas sidotaan esim. narulla kasvin tyven ympärille niin, että tuuli ei sitä pääse riepomaan. Myöhemmin keväällä, lumien sulettua, maan sulamista voi tehostaa kastelemalla havujen juuriston aluetta lämpimällä vedellä. Suojat poistetaan vasta, kun maa on sulanut.

Isot havut pärjäävät paremmin ilman varjostusta, mutta pienet havut ovat heikoilla. Toiset kevättalvet ovat todella tuhoisa havuille. Myös niille isommille. Omat pikkuruiset kartiovalkokuuset paloivat latvoistaan pari vuotta sitten peittelystä huolimatta. Olivat ehtineet parissa päivässä ottaa auringosta itseensä. 

Sitten myöhemmin keväällä ehdin jo pari kuivanutta pikku oksaa leikata pois, kun päätin kuitenkin jäädä odottamaan ihmettä… ja se ihme tapahtui, kun kuuset myöhemmin keväällä tekivät täysin kuolleilta näyttäviin oksiin uudet alut ja vauriot korjaantuivat lähes täydellisesti. Yleensä havut kyllä käyttäytyvät niin, että ne eivät uusia neulasia tuhoutuneiden (tai uusia oksia pois leikattujen) tilalle kasvata. Kartiovalkokuusi olikin tässä suhteessa positiivinen yllätys.

 

Toinen tämän päivän ajankohtainen puutarhatyö oli varmistaa, ettei rusakot kurita hedelmäpuita. Suojaukset olen rungoille tehnyt jo syksyllä, mutta hanget ovat nousseet tänä talvena niin korkeiksi, että suojauksiata huolimatta jänikset voivat kurkottamatta valita latvasta parhaan paikan, johon hampaat iskeä. 

Kaikista puista jänikset eivät edes piittaa, mutta omenapuut ovat suurimmassa vaarassa. Luumupuun oksankärjet tuntuvat maistuvan myös. Tai ainakin elikot käyvät niitä katkomassa. Päärynäpuu on myös vaaravyöhykkeellä, mutta outoa, ettei kirsikkapuu tunnu kiinnostavan 😳

Niinpä näiden pienten hedelmäpuiden ympärillä suoritettiin tamppaus... 😂 Toisin sanoen korkeimmat saappaan varret omaava Topi rämpi puiden luo ja kiersi tallaten niiden ympärykset. Tällä toimenpiteellä hedelmäpuiden syöminen ainakin vaikeutuu ja odotan, että keväällä meidän puissa on havaittavissa aika vähän jänistuhoja.

Kevään ensimmäiset puutarhatyöt on nyt siis tehty. Malttais nyt vaan odottaa sitä kesää...😊

Virkattu matala pipo

 

Katselin kun poika mylttäsi ja kääri pipoaan niin matalaksi, että melkein pesulappu kääntyi näkyviin. Kysyin sitten, että jos tekisin hänelle uuden pipon ja heti kerralla oikean korkuisen, niin tulisko pidettyä? Lupasi miettiä...

Väriksi poika valitsi tumman harmaan ja minä valitsin langaksi pistelemättömän puuvillalangan, Alize cotton gold ja siihen 3 koukku.

Pipon virkkaamisen tein taas hyväksi havaitulla hittipipon ohjeella, jossa pipo virkataan edestakaisin pystysuunnassa suorakaiteeksi ja kiintein silmukoin aina takimmaiseen silmukkaan. 

Samalla ohjeella tein myös aiemmin Sulo Vilenin pipon. 

Silmukoita loin 58. Määrän mittasin sopivaksi vanhaan pipoon vertaamalla. Ja muutama ilta siinä sitten meni silmukoita tehden, että riittävä määrä kierroksia oli kasassa. Kierrosten määrän mittasin sopivaksi pojan päähän tälläämällä. Poika arvosti.

Lopuksi päättelin työn ja ompelin neulalla suorakaiteen reunat yhteen. Yläpään rypytystä hieman jännitin... paksua materiaalia kun pitäisi saada nätisti ryppyyn. Mutta jotenkin tuo lopputulema ei ole lainkaan niin paha, kuin pelkäsin sen olevan.

Halusin merkata pipon vielä hand made - keinonahka lapulla. Sen kiinnitin pipon alareunaan niin, että reunaa taitettaessa näkyviin jää vain ”hand”. Jotenkin siitä tulikin sitten ihan täydellinen, pieni yksityiskohta 😊

Ja mikä hienointa; pipo kelpaa myös pojalle ❤️

Ruusupursottein koristeltu mutakakku

 

Mutakakun ideahan on, että kakku on pinnasta kypsä, mutta sisältä löysä ja tahmainen. On siis erittäin tärkeää löytää oikea paistoaika (huom uunien erot), että kakusta tulee halutunlainen. Ja makuasia on, haluaako kakun olevan kiinteämpi vai löysempi.

Mutakakku itsestään on kovin vahvan makuinen ja jopa raskas ja varmasti sen vuoksi kakku onkin parhaimmillaan, kun sen syö esim. jäätelön tai kermavaahdon kanssa. 

Sen sijaan että tarjoaisin kerman erikseen, tapaan koristella kakun pursottamalla. Suklaiseen kakkuun saa mukavasti twistiä, kun osan kermasta maustaa esim. piparminttuaromilla.

Tähän ohjeeseen hain helppoutta ja runsaasti suklaata. Ei siis tarvita mitään sähköisiä hilavitkuttimia, vaan tämä on nopeatekoinen kaloripommi, jossa on paljon sokeria ja nyrkillinen voita.

Ainekset

200g tummaa suklaata

200g voita

4 kananmunaa

2 dl sokeria

2,5 dl vehnäjauhoja

0,5 dl kaakaojauhetta

1 tl leivinjauhetta

Voi ja suklaa sulatetaan liedellä. Seoksen annetaan jäähtyä. Kananmunat ja sokeri sekoitetaan voiseokseen. Kuivat aineet sekoitetaan keskenään ja jauhoseos lisätään mukaan. Kaikki sekoittaminen voidaan tehdä esim. puuhaarukalla. Taikina levitetään leivinpaperilla pohjustettuun 26cm irtopohjavuokaan.

Kakkua paistetaan 200 asteisessa uunissa 15-20 minuuttia. 

Pursotteet saavat olla reilut ja kermaa tarvitaan tällöin 4-5dl. Kerma vatkataan kiinteäksi vaahdoksi. Kakkuun syntyvä vajaasta paistosta aiheutuva ”kuoppa” täytetään ensin kermavaahdolla, jonka jälkeen pursotteet saadaan tehtyä tasaiselle pinnalle. Osan kermasta voi värjätä elintarvikeväreillä ja maustaa haluamillaan aromeilla. 

Itse erottelin sokeroidun kerman kolmeen osaan; suurin osa, n. puolet kermasta maustoin piparminttuaromilla ja siitä pursotin isolla tähtityllalla kakun päälle ruusuja. Aukkopaikat täytin kaakaojauheella maustetulla kermavaahdolla ja pursottamiseen käytin hyvin pienisahalaitaista tähtityllaa. Lehtiin käytin piparminttuöljyllä maustettua ja vihreällä elintarvikevärillä värjättyä kermavaahtoa ja pursotuksessa käytin isohkoa lehtityllaa.

Sulo Vilen-pipo virkkaamalla

Hellyttävä ja omalaatuinen Sulo Vilen televisiosarjassa Tankki Täyteen on aina saanut puolelleen minun sympatiat ❤️ Vaikka sarjan ensiesitys on tapahtunut ollessani vielä alle 10-vuotias, muistan sarjan jo niiltä ajoin varsin hyvin. Ja varmasti kaikki uusinnat ja vielä päälle areenasta maratoonina katselemani jaksot on saaneet sarjan tapahtumat painumaan mieleen niin vahvasti, että muistan ongelmitta osan vuorosanoista ulkoa. 

 

Ja Sulon pipo ei unohdu ikinä 😃

Kun en ole kutojatyyppiä, tein kopion Sulon piposta virkkaamalla. Enkä varmasti ole ensimmäinen, joka tätä kokeilee. Koetin jo pari vuotta sitten samaa pipoa villalangasta tehden, mutta materiaali oli tähän tarkoitukseen huono ja pistelevänä pipona se (hattu)hyllytettiin.

Materiaalin ei saanut siis tässä tapauksessa olla kuinkaan päin pistelevää tai kutittavaa, joten etsiskelin puuvillapohjaisia lankoja. Pari vaihtoehtoa löytyikin ja aika jännä, miten ne muka näytti ihan oikean värisiltä, mutta ovat keskenään aivan eri puusta. Ja kumpikin on vielä alkuperäisestä värimallista aivan yhtä kaukana. Mutta ne toimivat kuitenkin yksilöinä. Eli vaikka Sulon pipo on selkeästi villalankaa ja väri keltaiseen taittava sammalenvihreä, käytin tähän pipoon naamion vihreää Alize Cotton gold lankaa ja virkkasin sen 3 koukulla.

Pipon virkkamisen kaavaksi sovelsin taannoisen hittipipon ohjetta. Aloitin pipon virkkaamisen tekemällä 45 ketjusilmukkaa. Sen jälkeen virkataan edestakaisin virkaten aina takimmaiseen silmukkaan. Tällöin pipon pystyraitainen kuvio muistuttaa hieman kudottua. Pipo virkataan siis pystysuunnassa ja lopuksi pystysauma neulotaan umpeen. Kun pipo on ”tuubimuodossa”, jatketaan samalla langalla pipon päällysosan kiinni neulominen. Langalla vedetään yhteen tuubin vastakkaisia puolia vuoron perään niin kauan, että koko päällysosa on ummessa ja tasaisesti rypytettynä.

 

 

Lopuksi piste iin päälle, eli pikkutupsu. Lankana tähän käytin vaalean keltaista Almina-puuvillalankaa. Tupsu ei saa olla liian iso ja väri on ehdottomasti se hailakka vaalea keltainen.

Tupsu tehdään käyttäen apuna kahta pahvirengasta. Jokainen on toden näköisesti joskus elämässään tupsun langasta tehnyt, mutta kerron ohjeen ihan varuuksi:

 

 Leikataan pahvista kaksi saman kokoista pahvirengasta ja ne asetetaan päällekkäin. Lankaa kieritetään tasaisesti renkaan reunan ympärille oikeastaan niin paljon, kun sitä vaan siihen saa mahtumaan ennen kuin sisäympyrä menee umpeen…

Lopuksi leikataan varovasti langat poikki ulkosyrjältä niin, että saksien alapuolinen terä kulkee pahvirenkaiden välissä. Kun kaikki langat on poikki, ujutetaan sidontalanka pahvien välistä ja vedetään lanka tiukkaan solmuun.

Kun pahvit irrottaa lankojen joukosta, langat muodostaa tupsun. Tupsun muotoa voi vielä finistellä tarvittaessa saksilla. Tupsu kiinnitetään sidontalangastaan neulomalla pipoon.

Ja nuan vaan! Pipo ainakin on valmis suloilemaan 😃

Sitruunaiset muffinssit kukkapursotteilla

Tästä postauksesta tulikin melko pitkä. Mutta olipa niin monta vaihetta kerrottavana ja kuvaa kuvattavana, että lyhyempi kertomus ei vain olisi riittänyt.

En yhäkään käynnistä konetta suotta tai olemattomien määrien vuoksi, vaan jos jotain teen, se tapahtuu yleensä reilulla kädellä. Niinpä näitä muffinssejakin tuli kertaheitolla 28 kpl... 😬 tietenkin taikinan puolittamisella pääsee sitten vähän kohtuullisempaan määrään.

Ainekset;

4 munaa

3 dl sokeria

1 dl lemoncurdia 

(maustaminen toimii myös sitruunamehulla n. 0,5 dl ja halutessaan taikinaan voi raastaa myös sitruunan kuorta)

3 dl vehnäjauhoja

1 dl maissi- tai perunajauhoja

2 tl leivinjauhetta

4 tl vaniliinisokeria

1 dl mantelijauhetta

4 dl kermaa

Sattui kaapissa olemaan päiväyksen yli mennyt purkki smetanaa, joten käytin taikinaan 2 dl kermaa ja 2 dl smetanaa, niin ei mennyt käyttökelpoinen maitotuote hukkaan.

Paperivuoat asetetaan muffinssipellille ja ne täytetään taikinalla suurin piirtein puolilleen.

Muffinnsseja paistetaan 200 asteisessa uunissa n. 15 minuuttia.

Jäähtyneiden muffinssien pintaan levitin ohuen kerroksen vadelmahilloa ja sen päälle tein marenkivoikreemistä kukkapursotteet. Tulppaaneja kyseiset kukat taitaa olla, vaikka ruusunakin sen joltain kantilta katsoen voi nähdä.

Marenkivoikreemin ohje löytyy aiemmasta postauksestani ystävänpäiväleivoksista. Tähän muffinssimäärään voikreemiä tarvitaan kaksinkertainen annos. 

Värjäsin n. 1/4 kreemistä vihreällä, 1/4 keltaisella ja 1/2 vaaleanpunaisella pastavärillä.

Tarkoituksena on saada kukkiin keltainen keskus ja vaaleanpunaiset terälehdet. 

Kreemi levitetään kelmun päälle niin, että vaaleanpunainen massa tulee alle, laajemmalle alueelle ja keltainen pötkyläksi sen päälle. 

Kelmun avulla vaaleanpunainen kreemi pyöräytetään keltaisen ympärille ja kelmu pitää kreemipatukan kasassa. 

Kreemipatukka asetetaan pursotinpussiin niin, että toisen pään ylimääräinen kelmu tulee ulos pussin pursotuspäästä. Ylimääräinen kelmu leikataan pois ja asetetaan tylla paikoilleen.

Kukkien pursottamiseen käytin alla olevan kuvan mukaista kukkatyllaa.

Yhteen muffinssiin mahtuu 3-5 kukkaa. 

Kukkien pursottaminen vaatii hieman harjoittelua, vaikka se ei kovin vaikeaa olekaan. Harjaantuneella kädellä kukista saa tasakokoisia, joita nämä minun pursotukset ei ihan ole... 😃

Ei ole väliksi, vaikka kukkien väliin jää tyhjää, koska lehdillä saa peitettyä hienosti kaikki aukkopaikat. 

Lehtien pursottamiseen käytin lehtityllaa. Lehtien tekemisessä ehkä tärkeintä on riittävän pehmeä pursotusmassa ja nopea ”nyppäys”, jolloin lehdestä tulee teräväkärkinen. Useat tekemäni lehdet ovat kaksihaaraisia, mutta se ei oikeastaan kokonaisuutta pilaa.

Vaikka nämä ei ihan tasalaatuisia ja täydellisiä olekaan, ne ovat kuitenkin hurmaavia. Kuin keto täynnä kukkia 😊

❤️❤️❤️

Ikkunariipus - virkattu pitsisydän

 

Näin ystävänpäivän alla ajatukset alkaa olla hyvinkin sydämellisiä. ❤️ Yhtenä iltana mietin sitten että mihin näitä sydämiä oikein laittaisin, kun sellaisia nyt luoda halusin. Vilkaisu Pinterestiin riitti. Ikkunallehan ne sopii!

Virkkasin erilaisilla malleilla kalalangasta halkaisijaltaan n. 15 - 20 cm pitsikuvioisia sydämiä. Pinterestin kautta ohjeita löytyi useita.

Valmiit sydämet kovetin sokerivedellä ja pingotin muotoonsa nuppineulojen avulla.

Kovettuneeseen sydämeen pujottelin silkkinauhan ja kiinnitin sydämen ripustusnauhan.

Ihana pieni ystävänpäivämuistaminen. 😊

Paahdetut kirsikkatomaatit

Tomaatti on ylettömän hyvää lämpimänä ja esim. grillissä kypsennettynä. Siitä tulee makea, maukas, mehukas ja vielä terveellinenkin herkku. 

Olen hieman allerginen tomaatille, mutta olen huomannut, että kypsennetystä tomaatista ei tule niinkään oireita, vaan ongelmia syntyy ainoastaan tuoreista tomaateista. Jollain tapaa myös lajikkeella ja viljelytavallakin on tässä suhteessa kyllä merkitystä.

Paahdetuista tomaateista mainitsi minulle veljeni ja lähdin sen perusteella reseptiä testaamaan. Alkuperäinen ohje sivulta soppa 365.

500g kirsikkatomaatteja

3 rkl oliiviöljyä

3 rkl balsamiviinietikkaa

Timjamin oksia 

Suolaa

Mustapippuria

Puolitin tomaatit ja sekoitin pellillä kaikki ainekset yhteen. Tomaatteja paahdetaan 200 asteisessa uunissa n. 20 minuuttia.

Nämä tomaatit maistuvat herkuilta ihan tällaisenaan, niitä voi käyttää aterian lisukkeena tai salaateissa tuoreen tomaatin sijasta. Itse suosin juurikin salaattien osana. Varsinkin jos salaattiin tulee joku muukin lämmin osa, esim. kanaa, tomaatit voi lisätä salaattiin myös lämpiminä.

Olen testannut tämän reseptin myös kuivatulla timjamilla ja vaikka lopputulos ei varsin sama olekaan, niin tuoreen timjamin voi korvata myös kuivatulla.