Munatoti

Tämä juoma lienee yleinen talvijuoma sekä Pohjois-Amerikassa sekä Englannissa. Mieleeni joka tapauksessa piirtyy jotain ihan muuta, kuin tällainen skandinaavinen joulun aika. Siitä huolimatta tätä meillä joulun aikaan ja uudenvuoden juhlissa on jo vuosia maisteltu.

Konjakki ei sellaisenaan maistu minulle lainkaan. Tämän juoman kautta olen kuitenkin huomannut, että itse konjakin maku ei ole vastenmielinen, vaan puistatuksen aiheuttaa väkevyys ja alkoholin liian vahva maku. Tässä juomassa konjakki kuitenkin pehmenee suunmyötäiseksi ja osaksi pumpulimaista juomaa.

Erilaisten ohjeiden mukaan alkoholina voi käyttää myös rommia, ilmeisesti jopa sherryä, tai alkoholin voi jättää kokonaan pois. Itse olen kokeilujen pohjalta päätynyt kuitenkin siihen, että tähän istuu konjakki kaikkein parhaiten ja tähän juomaan saan upotettua mainiosti konjakit, jotka eivät ole joulun alla sinappiin päätyneet.

Ilmeisesti ohjeita ja makuvariaatioita on suurin piirtein yhtä paljon kuin tekijöitä, enkä itse pidä merkittävänä sitä mikä on jonkin mittapuun mukaan oikein ja mikä väärin tehty. Oikein on mielestäni se, mikä itse kullekin parhaiten maistuu.

En halua ajatella tekemistä liian monimutkaisena ja siksi olen päätynyt käyttämään reseptiä, jossa ei tarvitse eritellä munan keltuaisia tai tehdä muuta vastaavaa ylimääräistä. Tässä touhussa tiskiä tulee joka tapauksessa ja siksi hiiteen joutaa liika hifistely. Oma munatotini syntyy seuraavasti;

Ainekset:

2 munaa

3 rkl sokeria (myös tummat sokerit ja loraus siirappia toimii mainiosti!)

1 tl vaniliinisokeria

1 dl kuohukermaa

2 dl täysmaitoa

1 (-2-3) dl konjakkia (tätä maistelun mukaan omaan suuhun sopivasti. Tähän määrään suosin 1-1,5dl:aa)

Mausteeksi kanelia tai muskottia

Sokerit ja munat vatkataan vaahdoksi. Maito ja kerma mitataan kattilaan ja lämmitetään kiehuvan kuumaksi. Kermamaito yhdistetään munavaahtoon ja seos maustetaan konjakilla. Lämmin juoma kaadetaan laseihin ja juoman päälle ripotellaan mausteet.

Tätä suosittelen kokeilemaan! Aiemmin ihan kököltä maistunut ja liian väkevä viinas saa tässä juomassa täysin uuden muodon. Se lämmittää ja maistuu hyvältä jopa minun suussa. 😊

Virkattu neliön muotoinen matto

 

Jouluksi tein olohuoneeseen ontelokuteesta luonnonvalkoisen, alkuperäisestä ohjeesta suurennetun Asteri-maton . Matto oli jokseenkin täydellinen tilaansa sekä ympäröiviin sävyihin ja sen kaveriksi halusin myös eteiseen sävyä toistavan, virkatun maton.

Pyöreitä mattoja olen virkannut isoja ja pieniä ja niitä olen virkannut paljon, mutta neliön tai suorakaiteen muotoiset matot on jääneet vielä toteuttamatta. 

Virkattavan neliön mallia ei tarvinnut kauaa miettiä. Oikeastaan ajatus muodosta taisi kummutakin siitä, kun virkkailin aiemmin tuolin pehmusteet keittiön tuoleihin. Mallina saisi siis olla viktoriaaninen neliö. 

Neliön selkeämpi ohje löytyy netin syövereistä, kun vain malttaa kylliksi kauan polkuja seurata, mutta alla  vielä oma versioni ohjeesta.

Kuteena käytin ontelokudetta ja yhdistämisen tein miniontelokuteella. Noin kilon vyyhdistä sain virkattua lähes kaksi täyttä neliötä, joten käyttämäni ontelokuteen kokonaismäärä oli n. 2,4 kg. Koukkuna käytin 9 koukkua. Yhden neliön koko käsialallani on n. 50cm x 50cm. Miniontelokuteen kulutusta en mitannut, mutta reunuksiin ja yhdistämiseen kului sitä vain muutama sata grammaa.

Jokaisen neliöön virkkasin miniontelokuteesta ensin ketjusilmukkalenkkiympäryksen; Kiinnitin 3:n ketjusilmukasta muodostuvan lenkin kiinteällä silmukalla neliöön jättäen väliin aina yhden silmukan. Toisen ketjusilmukkalenkkikierroksen tein ketjusilmukkakaaresta toiseen. Kulmiin tein 7 ketjusilmukan kaaren. Tällä toisella kierroksella kiinnitin palat toisiinsa liittämällä vastakkaisten palojen ketjusilmukkakaaret toisiinsa.

Lopuksi kiersin koko maton vielä yhdellä yhdistävällä ketjusilmukkakaarikierroksella.

Matto valmistui nopeasti ja sain sen suunnitelmien mukaisesti jouluksi lattiaan. 😊 Ajattelinpa koettaa joskus vielä tehdä saman mallisista neliöistä isomman, suorakaiteen muotoisen maton. Yhdistämisen voisin tällöin tehdä ilman ”pitsimäisyyttä” pelkillä kiinteillä silmukoilla...

Kanelicurd

 

Löysin valion sivulta ohjeen kanelicurdiin. Sivulla mainittiin tämän curdin olevan mainio makuyhdistelmä cheddarjuuston kanssa. Sitäkin se oli, mutta omaan makuuni rasvan lisääminen rasvan päälle oli vähän liian tymäkkää. Itse ajattelin lisätä tätä joululeivonnaisiin; pikkuleipien täytteeksi ja muihin makeisiin leivonnaisiin. 

Ainekset (n. 2dl tölkki)

2dl kuohukermaa

4rkl fariinisokeria

50g voita

4tl jauhettua kanelia

Kermaa ja sokeria keitetään ja kuohutellaan kunnes seos kankeutuu (10-15min). Seos jäähdytetään kädenlämpöiseksi ja sekoitetaan sauvasekoittimella joukkoon voi ja kaneli.

Seosta survotaan niin kauan, että se muuttuu tasaiseksi ja kankeahkoksi tahnaksi.

Säilytetään jääkaapissa. Ennen käyttöä tämä täytyy ottaa ajoissa lämpenemään, koska jääkaappikylmänä se on melko kovaa.

Mutta onpa taas ihana ja uusi ruokalahjaidea 😍

Hyasinttien sipulien vahaaminen

 

Eräs ystäväni jakoi sosiaalisessa mediassa kuvia siitä, kuinka hän oli itse vahannut sipulikukkien sipuleita. Olen kyllä törmännyt kaupoissa valmiisiin vahattuihin amarylliksiin ja kun järkeilin asiaa, niin miksi tosiaan ei voisi vahata samoin myös hyasintin sipuleita? Sipulikukillehan riittää kasvuun ja kukintaan sipulissa oleva voima. Niitä ei tarvitse erikseen kastella tai ravita.

Ja miksi sitä ei voisi tehdä itse? 

Netti ei asiaan neuvoja jakanut, joten tartuin kylmiltään tuumasta toimeen...

Keräsin omat ja suurinpiirtein naapurinkin kynttilöiden kannat ja sulattelin ne vesihauteessa. Sulatusastian tulee olla riittävän syvä ja sulaa vahaa tulee olla niin paljon, että sipulit saa upotettua vahaan.

Ja vaikka omissa kynttilänjämissä oli mukana värillisiäkin kynttilöitä, ei nämä sävyt vahakerroksessa ainakaan häiritsevästi erotu.

Puhdistin sipuleista mullat ja katkoin niiden juuret. 

Tämän jälkeen kastoin sipuleita aina kaulusta myöden sulaan vahaan. Noin viidellä kerroksella vaha alkoi peittämään sipulien pinnoissa erottuvia ”virheitä” ja ne alkoivat näyttämään tasaisilta ja samettisen kauniilta. 😍

En osaa tässä innossani vielä edes mielikuvitella, mihin kaikkeen näitä sipuleita voin asetella. Eikä tarvitse mullan kanssa räpeltää. Muutaman päivän päästä näen myös sen, kuinka onnistuneet kukinnat näihin hyasintteihin saan ❤️

Virkatut tuolinpäälliset

 En ole ikinä malttanut ostaa keittiön tuoleihini päällysteitä, vaikka pehmustetuilla tuoleilla olisi huomattavasti mukavampi istua kuin pelkällä puulla. Ja onhan ne kauniitakin.

Idea lähti siitä, kun löysin käsityöliikkeestä isoja puuhelmiä, jotka tuntuivat täydellisiltä lisäyksiltä johonkin käsityöhön... Niinpä silmissäni alkoi vilkkumaan pehmusteet, joiden solmimisnauhojen päihin puuhelmet tulisivat.

Virkkaukseen käytin luonnonvalkoista miniontelokudetta ja koukkua 4.

Jonkin aikaa hain perusneliön mallia ja lopulta päädyin viktoriaaniseen neliöön. Ilmainen ohje on ollut saatavissa hakusanalla melko helpostikin netistä, mutta nyt se olikin mystisesti kadonnut ja jouduin oikein työkseni etsimään ohjetta, kunnes sen löysin. 

Piirsin neliön ohjeen vielä itselleni talteen, ettei enää toista kertaa näin kävisi. Ohje on lopulta hyvin yksinkertainen ja toistettavissa parin palan jälkeen ulkomuistista.

Eli ihan ensimmäisenä virkkasin sen viktoriaanisen neliön. Jätin neliön yhtä kierrosta vaille valmista, että saan pehmusteesta juuri oikean kokoisen ja täsmälleen tuolin kannen muotoisen. 

Neliön yhdelle reunalle tein levikkeen / siiven, joka jää selkänojan puiden väliin. 

Levenevän istuinlevyn muotoa myötäilin virkkaamalla reunuksen, joka lähti liikkeelle pehmusteen sivureunan puolesta välistä piilosilmukoilla edeten kiinteisiin silmukoihin, puolpylväisiin, pylväisiin ja lopulta yläkulmaan tultaessa pitkiin pylväisiin. Pitkillä pylväillä tein koko pehmusteen etuosan ja toiselle reunalle palasin päinvastaisessa järjestyksessä pylväiden kokoa vaihtaen. 

 Kun muoto täsmäsi istuinkannen kanssa, kiersin vielä koko työn kiinteillä silmukoilla.

Solmimisnauhat tein ketjusilmukoilla, jotka kiinnitin pehmusteen nurkkaan virkaamalla. Ihan vain varmuuden vuoksi vahvistin vielä solmimisnauhojen uloimmat reunat ja virkkasin muutaman silmukan pehmusteen reunaan, jatkaen silmukoita saman verran solmimisnauhan tyveen. 

Nauhojen päihin pujotin ne helmet.

Kylläpä näillä nyt istua kelpaa. 😊

Munajuusto

Tänä syksynä olen tutustunut erilaisten kotona tehtävien juustojen valmistukseen. Ensimmäisenä näistä esittelyssä munajuusto. 

Kaupasta ostamani munajuustot ovat olleet melko pieniä, puolipallon muotoisia herkkupaloja, enkä tätä aloittaessani osannut oikein ajatella minkä kokoinen juusto tästä määrästä tuleekaan, vaikka henkilömäärä siinä ohjeen alussa sanottiinkin... Juustolle löytyi useampia ohjeita, mutta päädyin käyttämään marttojen ohjetta

Ainekset;

3 litraa (”punaista”) maitoa

1 litra piimää

5 kananmunaa

Reilu 1 tl suolaa

Maito lämmitetään kattilassa lähes kiehuvaksi. Munat sekoitetaan huoneenlämpöisen piimän joukkoon ja tämä seos sekoitetaan varovasti kuumaan maitoon. Koko seosta kuumennetaan uudestaan niin kauan, että se on taas lähes kiehuvaa. Sammutetaan levy ja annetaan massan oleentua kannen alla kattilassa vähintään puoli tuntia.

Tämän jälkeen työstin asiaa vähän sooloilleen (kun jo kertaalleen erään kotijuuston pilasin noudattamalla netistä lukemaani ohjetta. Ja typeryyksissäni noudatin, vaikka se oli ristiriidassa oman mielikuvani kanssa...). 

Kaadoin heran juustomassoineen siivilään ja annoin massan valua hetken. Siivilästä kumosin massan astiaan, jossa sain sekoitettua mainiosti suolan juustomassaan.

Vuorasin juustomuotin harsolla ja painelin muotin täyteen massaa. 

Massaa jäi kuitenkin vielä n. 1/5 jäljelle, joten toisen harsokankaan puuttuessa vuorasin pienen siivilän halkaistuilla suodatinpusseilla ja painelin loput juustomassasta siivilään. 

Juustojen päälle pitää laittaa kevyet painot valuttamisen ajaksi. Itse käytän vesipussia, ts. laitan (riittävän suureen) pakastepussiin vettä ja sidon pussin suun tiukasti kiinni. Tämä paino leviää tasaisesti juuston päälle ja painaa ylimääräisen nesteen pois. 

Valutin juustoja yön yli viileässä.

Irrotin juustot muoteista ja kumosin ne leivinpaperilla vuoratulle uunipellille. 

Voitelin juustot munalla ja paistoin niitä 250 asteisessa uunissa niin kauan, että ne ruskistuivat pinnasta.

Tämä herkku sopii syötäväksi esim. leivän kanssa, salaatissa tai vaikka jälkiruokana lakkahillon kanssa. 

Tänä jouluna näitä juustoja päätyy varmasti myös joululahjoiksi 😋

Ohjeen määrällä juustoa siis tulee ihan hyvä määrä. Alkuperäisen ohjeen mukaisesti 30 henkilölle. 

Huom! Yli jäänyttä heraa ei kannata kaataa viemäristä alas, vaan sitä voi käyttää nesteenä esim. leivonnassa.