Pfaff ompelukonepöydän tuunaus

 

Viime keväänä torilla tuli vastaan pfaff-ompelukone, jollaista itselläni ei vielä ole. Hinta oli kohtuullinen, joten ostin sen ja lisäsin tuunausjonooni. Aiemmin olen kertonut muista ompelukonepöytäprojekteistani.

Kone ja jalka olivat aika kookkaita ja jalka oli melko pahoin ruostunut. Kone oli saanut osumaa ja se oli osin rikki. Pöydän kansikin oli kosteutta saatuaan repaleinen, eikä sen kunnostamista voinut ajatella.

En nähnyt muuta vaihtoehtoa kuin purkaa jalan erilleen kannesta ja lähteä sillä ajatuksella, että kanneksi tulee uusi kansi, johon sitten liittäisin mukana olleen tarvikelaatikon.

Hioin ja puhdistin jalan ja maalasin sen valkoisella Hammeritella. Ensimmäistä kerrosta maalatessani kehittelin ajatusta siitä, että teen jalasta vanhan näköisen maalaamalla sen ”huonosti”. Parin maalikerroksen jälkeen hioin ja viilasin jalan ulkonemia niin, että sain niihin keinotekoista patinaa. 

Kannen tein liimapuulevystä. 

Koska jalka oli itsessään kookas, päätin kuitenkin jättää tarvikelaatikon pois, että pöydän koko ei kasvaisi liiaksi. Näin pöytä olisi sitten hieman käyttökelpoisempi. 

Pyrin tekemään kannesta jalkaa mukaellen vanhan ja kuluneen näköisen. Muotoilin levyä koloamalla kuviosahalla päätyihin syvennyksiä kuvaamaa hieman eri pituisia lankkujen päätyjä. Puukolla tein pöydän kanteen ”lankkujen” urat ja halkeamia sekä korostin joidenkin oksien ympäryksiä. Hioin lopuksi kaikki reunat ja urat.

Maalasin kannen kahteen kertaan valkoisella kalkkimaalilla. Kun maali oli kuivunut, hioin pinnan sileäksi ja levitin siihen ruskean kalustevahan.

Vahaa pyyhkimällä, kiillottamalla ja hiomalla sain pinnasta hiljaksiin ruskean ja valkoisen sekoituksen, jossa luonnolliset ja keinotekoisesti tehdyt kuviot korostuu.

Varsin mainio tästäkin pöydästä tuli ❤️

Sinapin värinen kaksitupsuinen pipo

Kummityttöni rakastaa sinapin värisiä vaatteita ja kun satuin löytämään mainion värisen langan, virkkailin hänelle siitä pipon. Koska asun ja liikun EP:n alueella, pyörähdän toisinaan Alajärvellä käsityöliike Paapossa, josta käteen jää ihan joka kerta lankoja ja tarvikkeita. Sieltä löytyi sitten nämä tarkoitukseen täydelliset Lankavan Ulla-lanka ja keinoturkiksiset irtotupsut.

 

Pipon toteutin taannoisen ”hittipipon” ohjeella, eli pipoa virkataan kiinteillä silmukoilla ja korkeussuunnassa. Kiinteät silmukat virkataan joka toisella kierroksella silmukoiden takimmaiseen lankalenkkiin ja joka toisella kierroksella molempien lenkkien alta, jolloin pinnan kuviointi korostuu. Virkkaamiseen käytin 3,5 koukkua.

 

1. loin 61 ketjusilmukkaa, jonka koin olevan sopiva pipon korkeudeksi (taitoksineen).

Työtä jatkoin seuraavasti:

2. Käännä työ ja jätä 1 kjs vastaamaan ensimmäistä kiinteää silmukkaa + 60 ks molempien lankojen alta (Työn nurja puoli)

3. Käännä työ. 1 kjs + 60 ks silmukan takimmaiseen lankaan virkaten.  (Työn oikea puoli)

4. Käännä työ. kjs + 60 ks molempien lankojen alta.

Jatka näin virkaten, (3 ja 4 kierros). niin kauan että työ saavuttaa halutun leveyden.

 

Lopuksi pipon reunat ja pää ommellaan kiinni neulalla ja tupsut kiinnitetään paikoilleen. Loppusilauksen tein tähän pipoon lahjan saajan itsensä valitsemalla ”hand made”-napilla.

 

Ompelukonepöydän laatikon tuunaus

 Eteeni ajelehti irrallinen, alunperin ompelukonepöydässä ollut tarvikelaatikko. Olisi ollut harmillista heittää hukkaan suht hyvässä kuosissa ollut puusepän taidon näyte, joten ajattelin tuunata siitä sisustuksellisen laatikon, johon voisin vähän kauden ja vuodenajan mukaan sommitella esim. kukkia, kynttilöitä tai muuta kulloiseenkin ajankohtaan sopivaa somistetta.

Sormia syyhytti myös päästä kokeilemaan ruskeaa kalustevahaa, jonka olin hankkinut sillä ajatuksella että kokeilisin joskus yhdistää sitä valkoiseen kalkkimaaliin. Tämä tuntui juuri oikealta kohteelta harjotella uutta tekniikkaa. Tai tekniikka itsessään on tuttu, mutta värillinen vaha on minulle uutta.

Kalkkimaalihan on siitä jämerää, että sillä voi maalata lähes mitä vaan ilman mahdottomia pohjatöitä. Kalkkimaalilla maalaamista on kehuttu helpoksi ja käteväksi, mutta itse olen sitä mieltä, että normaalilla kalustemaalilla maalaaminen on yksinkertaisempaa. Kalkkimaaliin jää todella helposti näkyviin pensselin jäljet (tosin on pensseleissäkin eroja), joita en maalipinnassa pidä tarkoituksenmukaisina. Kalkkimaalipinta on myös huokoinen ja sellaisenaan hankala pitää puhtaana. Siitä kalkkimaali on kuitenkin mainiota, että kuivunut maalipinta on helppo maalaamisen jälkeen hioa täysin sileäksi pinnaksi. Ja kun hiottuun pintaan lisätään vaha, on pinta silkkinen, kuin lasitettu. Tähän pintaan ei tartu pöly ja tahrat on helppo pyyhkiä pois.

Hiomisen jälkeen maalasin laatikon kauttaaltaan kahteen kertaan valkoisella kalkkimaalilla. Kuvasta huomaa, kuinka aiemmin todennäköisesti öljytty pinta pyrkii keltaisena värinä valkoisen maalin läpi. Tämän en kuitenkaan antanut häiritä, koska joka tapauksessa pintaan tulee lopulta se värillinen vaha.

Kun maali oli kuivaa, hioin pinnan kauttaaltaan sileäksi ja hioin nurkkiin ja saumoihin kulumisen jälkiä.

Tämän jälkeen lähdin levittämään ruskeaa vahaa maalattuun pintaan.

Ja oppia tuli ihan roppakaupalla;

Viimeisenä käytettävän hiomapaperin tulee olla karkeudeltaan vähintään 240. Muutoin hiomapaperin jäljet erottuvat valmiissa pinnassa.

Jos haluaa maalin sävyn erottuvan päävärinä, vahaa ei kannata levittää kuin vahattavan alueen reunoille. Näin vahapintaa kiillotettaessa sävyä kulkeutuu myös vahaamattomaan pintaan, mutta se ei värjäänny täysin vahan väriseksi.

Jos kuitenkin vahan väriä tulee pintaan ”liikaa”, pintaa voi vielä kevyesti hioa vahauksen jälkeen jolloin vahan pintakerros irtoaa ja alla oleva maalipinta pääsee esille.

Käyttämäni vahan kuivumisaika (ennen kiillotusta) kerrottiin olevan n. tunti. Kun kuitenkin lähdin kiillottamaan ja hinkkaamaan sitä tuoreeltaan, se levittyi ja totteli aika mukavasti. Loppukiillotuksen annoin vielä sitten kun pinta oli täysin kuiva.

Pidän siitä, kuinka laatikko muuttui paremmin itselleni sopivaksi. Pidän myös laatikon yksityiskohdista ja sen aidosti kolhuisesta pinnasta. Silti maali- ja vahakerros tekivät pinnasta uuden veroisen, jolloin ei yhtään jännitä käyttää sitä koristeena vaikka ruokapöydässä. ❤️

Samettinen kurpitsakeitto

Tämä samettisen pehmeä keitto uppoaa toden näköisesti jokaiseen, joka arvostaa hyvää, itse tehtyä ruokaa. Keitto toimii aivan loistavasti alkuruokana tai lempeänä lämmittäjänä sateisessa syyspäivässä.

Ainekset reiluun litraan valmista keittoa;

N. 6 dl kurpitsasosetta

4 dl ruokakermaa

2 dl vettä ( / tarpeen mukaan)

suolaa

chilijauhetta

Nokare voita

Kurpitsasoseen valmistan paahdetuista kurpitsoista. Kurpitsana voi käyttää mitä tahansa lajikkeita, mutta myskikurpitsa on ruuan laitossa oma suosikkini (edullinen ja suht pieni, joten kerralla ei tarvitse työstää raaka-ainetta kilokaupalla. Kurpitsaa voi tosin paahtaa ja soseuttaa kerralla enemmän ja pakastaa osan survoksesta odottamaan seuraavaa käyttöä).

Kurpitsat palotaan ja niiden rihmainen sisus ja siemenet poistetaan (Huom! Siemenet voi poimia erilleen ja paahtaa myös ne). Kurpitsan palat asetellaan uunipellille kuori alaspäin ja niitä paahdetaan 200 asteisessa uunissa n. 20 minuuttia tai kunnes ne ovat pehmeitä ja kypsiä. Kurpitsan voi kuoria ennen palojen paahtamista, mutta vahvan kuoren poistamisen olen itse kokenut sen verran vaivalloiseksi, että olen paahtanut kurpitsat kuorineen. Kun paahdetut palat on jäähtyneet, kurpitsan hedelmälihan saa helposti kaavittua irti kuorista. Massa survotaan soseeksi esim. sauvasekoittimella.

Valitaan kattilaksi paksupohjainen ja mieluusti pinnoitettu kattila. Kurpitsasose mitataan kattilaan ja mukaan sekoitetaan kerma ja vettä niin paljon, että koostumus vastaa mielikuvaa keitosta.  Kiehautetaan keitos, jonka jälkeen se jätetään kannen alle hautumaan 10-15 minuutiksi. Keitto saa lopullisen sileytensä, kun se keittämisen jälkeen survotaan vielä kerran sauvasekoittimella tai tehosekoittimessa. Survomisen jälkeen keitto maustetaan suolalla ja mausteilla oman maun mukaan. Pieni chilin vivahde antaa mukavan sävyn muuten niin hippoiseen makuun ja nokare voita antaa makua ruokaan kuin ruokaan 😋 Keiton maku paranee ja syvenee, kun sitä hauduttelee vielä maustamisen jälkeen. 

Keiton tarjoilen lämpimänä ja pinnalle voi ripotella paahdettuja kurpitsansiemeniä tai krutonkeja.

Tuunatut kirjat

Pinterestissä tuli vastaan setti kuvia vanhoista kirjoista, joita käytettiin ihan vain koristeena. Oikealla tapaa vanhentuneita kirjoja ei itseltäni löydy ja siksi lähdin suunnittelemaan tuunausta.

Hain kirpputorilta kolme 1-1,8€:n hintaista vanhaa kirjaa. Hakukriteerinä oli kovakantisuus ja toisistaan poikkeavat koot, jolloin saisin kirjat pinottua niin, että alempi kirja näkyisi aina ylemmän kirjan alta.

Nämähän olisi voinut tehdä oikein vanhan-vanhan näköiseksi käyttämällä ruskeita ja luonnonvalkoisia sävyjä. Käytin kirjoihin kuitenkin romanttista vaaleanpunaista ja yleisesti vaaleampia sävyjä, joten maalailin ensin pohjalle helmiäishohtoisia maaleja; vaaleanpunaista ja hopeaa. Kahteen kirjoista levittelin krakeerausainetta kansiin ja päätyyn. Krakeerausaineen kuivuttua maalasin pinnat valkoisella kalkkimaalilla.

 Kirjojen sivuihin käytin sekoituksia valkoisesta ja helmiäismaaleista.

Kohokuviot tein käyttämällä ruusuisia silikonimuotteja ja soodataikinaa.

Soodataikinan ohje;

2 dl soodaa

1 dl perunajauhoja

1,25 dl vettä

Tähän tarkoitukseen tein taikinaa tein ainoastaan puolet ylläolevan ohjeen määrästä, koska tarvitsemani määrä oli aika vähäinen.

Soodataikina on kai joku ulkomaan keksintö ja ohjeissa yhtenä ainesosana on poikkeuksetta maissijauho, mutta koska ajattelin perunajauhon vastaavan maissijauhoja (eikä maissijauhoja kaapissa ollut), päätin kokeilla hommaa perunajauhoilla. Tähän(kin) tarkoitukseen se sopi olovanaan varsin mainiosti korvaavaksi tuotteeksi. Tosin testaus maissijauhosta puuttuu, joten vertailupohjaa ei ole…

Kaikki ainekset laitetaan kattilaan ja koko ajan sekoittaen lämmitellään sitä miedolla lämmöllä kunnes taikina alkaa kiinteytymään. Kun massa tuntuu riittävän vahvalta taikinaksi, nostetaan kattila liedeltä ja siirretään taikina toiseen astiaan. Astia peitetään kostealla liinalla ja kun taikina on jäähtynyt, taikina vaivataan ja se on valmis työstettäväksi.

Osan koristeista kuivatin kirjan päädyn päällä, jolloin ne istui kuivuttuaan hieman pyöreään päätyyn ongelmitta. Kuvioiden annoin kuivua vuorokauden verran ennen niiden kiinnittämistä kirjoihin.

Valmiit kuviot maalasin ensin irrallaan ja liimasin ne kirjojen kansiin ja päätyihin. Kiinnittymisen jälkeen maalasin kuvioita vielä kirjaankin päin, niin sain hieman häivytettyä kuvion ja kirjan väliin väkisinkin jäävää saumaa.

Viimeistelyn tein erilaisilla liimautuvilla helmi- ja timanttikuvioilla. 

Näistä tuli kyllä mainioita. Tarttee varmasti vielä kokeilla tehdä sellaisia erisävyisiä – oikeasti vanhan näköisiä – kirjoja.