Kinderpiirakka

Kinderpiirakka ei ole mikään uusi keksintö, mutta sen maku osuu jotenkin niin ytimeen, että joka kevät tapaan sitä leipoa. Ja miksi joka kevät? Varmaan siksi, että mielestä nimi viittaa vahvasti suklaamunaan, jonka näin konservatiivinen ihminen yhdistää pääsiäiseen.

Piirakkaa voi pakastaa annospaloina ja siksi tätäkin tavaraa teen yleensä kerralla kokonaisen pellillisen. Tekeminen on varsin helppoa ja edes sähkövatkainta ei tähän tarvitse.

Pohjan ainekset;

6 dl sokeria

5 dl vehnäjauhoja

3 tl vaniliinisokeria

4 tl leivinjauhetta

6 rkl kaakaojauhetta

3 dl kiehuvaa vettä

300 g sulatettua voita

3 munaa

2 munan valkuaista (huomioi kreemin teko)

 Kaikki kuivat aineet sekoitetaan yhteen. Vesi ja voi sulatetaan kattilassa ja seos sekoitetaan kuivien aineiden joukkoon. Kun seos on tasaista, sekoitetaan munat yksitellen mukaan taikinaan.

 Taikina levitetään leivinpaperilla vuoratulle uunipellille ja sitä paistetaan 200 asteisen uunin keskitasolla n. 30 minuuttia.

Piirakkapohjan tulee jäähtyä kunnolla, ennen kuin siihen levitetään pintakerroksia.

Voikreemin ainekset:

200 g voita

6,5 dl tomusokeria

2 munan keltuaista

4 tl vaniliinisokeria

Pehmeä voi, tomusokeri ja vaniliinisokeri sekoitetaan vaahdoksi. Voivaahtoon lisätään keltuaiset yksitellen ja sekoitetaan massa tasaiseksi.

Kreemi levitetään täysin jäähtyneen pohjan päälle tasaiseksi kerrokseksi. Tämän jälkeen pelti siirretään kylmään, että kreemi jähmettyy ja suklaakerroksen levittäminen on helpompaa. Tapaan käyttää suklaakuorrutteessa mukana kermaa, koska hieman kermalla terästetty suklaa leikkaantuu siistimmin,kuin kova suklaa piirakan päällä.

Suklaakuorrutkesen ainekset:

300 g maitosuklaata

1 dl kuohukermaa

Suklaa sulatetaan kuumaan kermaan ja sekoitetaan massa tasaiseksi.

Suklaa levitetään pienissä erissä piirakan päälle. 

Halutessaan piirakan voi koristella valkosuklaaraidoilla ja marmoroida raidat. Kuvissa olevaan piirakkaan vetelin candymeltsillä raidat, jotka muokkasin vastakkaisin vedoin marmorikuvioksi. Toisinaan olen käyttänyt koristeena pieniä suklaamunia. Tässä tuskin on mitään rajoitteita.

Tämä on kyllä yksi kevätleivonnaisten kestosuosikeista 😋

Hyötykasvien kylvö

Oi ihana maaliskuu ja täysikuu! Mainio aika kevätkylvöille ja pistokaslisäyksille.

Miksi pistokkaat eivät aina lähde kasvuun, vaan mätänevät tyvestään tekemättä juurenpalaakaan? Miksi taas toisinaan vesilasiin työnnetty pistokas muodostaa koko lasin täyteen meheviä juuria? Vaikka kuinka voi kuulostaa hömpältä ja taikauskoiselta kansanperinteeltä, olen vuosien saatossa todennut kuun kierrolla olevan merkitystä puutarhatöiden onnistumisessa.

Kyseessä on jollain tapaa kuun asennon vaikutus kasvien nestevirtauksiin. Tämä on suorassa suhteessa siihen, kuinka siemenet itää, juurimukula kasvaa tai kuinka pitkäkestoinen vaikutus on vaikka rikkakasvien perkuulla.

Näitä merkityksiä ja vaikutuksia on lukemattomia, mutta tässä postauksessa keskityn kasvihuonevihannesten, tai pääasiassa tomaattien kylvöön.

Maaliskuun alku on tosiaan hyvä aika tomaattien kylvölle. Tiistaina oli täysikuu, joten voisin sanoa tähtien asennon olleen suopea. Ja jos täysikuu meni nyt sitten ohi, melkein suosiosta suosittelisin odottamaan seuraavaan täysikuuhun, joka on huhtikkuun alulla.

Kesäksi olen varannut kolmea erilaista tomaattia, kurpitsoja, avomaankurkkua ja kasvihuonekurkkua. Tällä erää kurkut ja kurpitsat jäävät vielä odottamaan omaa aikaansa.

Aloitan kasvatuksen pienissä minikasvihuoneissa. Hankin juuri uudet pienet kasvihuoneet ja niissä oli valmiina puristetut sammalnapit, jotka kostuessaan turpoavat ja antavat kasveille elämän alkuun juuri oikean kokoisen kavualustan.

Ensin kastelin napit minihuoneeseen päin.

Jaoin siemenet paakkuihin ja merkkasin samantien kopperon kylkeen, mitä lajiketta missäkin kohtaa on kasvamassa. En tohtinut painaa siemeniä syvemmälle turvonneen napin sisään, koska napit olivat kostuessaan todella hauraita ja pelkäsin niiden hajoavan, jos alan niitä ronkkimaan. Jos sitten useampi siemen yhdessä paakussa itää, voin koettaa koulia niitä erilleen, mutta toden näköisempää on, että nypin heikoimmat pois. Kun sitten tulee aika istuttaa taimet suurempiin astioihin, voin turvallisesti, juurien vaurioitumatta istuttaa kokoniaset sammalpaakut taimiruukkuihin.

Siinä nuo nyt sitten saavat koettaa päästä elämän syrjään kiinni 🥰