Pikamunkit

Pikamunkit ovat jokavuotinen vapun välttämättömyys. Ensinnäkin, munkit yleisesti maistuvat vapulta, mutta myös näiden munkkien helppous innostaa niitä valmistamaan. 

Ainekset;

5 dl vehnäjauhoja

1/2 dl sokeria

1/2 tl suolaa

3 tl leivinjauhetta

2 tl kardemummaa

2 1/2 dl maitoa

2 munaa

50 g voita sulatettuna

Paistamiseen rasvaa tai öljyä.

Kuivat aineet sekoitetaan yhteen. Maito, munat ja sulatettu voi lisätään jauhoseokseen ja ainekset sekoitetaan nopeasti tasaiseksi taikinaksi.

Paistamiseen voi käyttää esim. öljyä tai paistorasvaa. Itse käytän rypsiöljyä. Rasva kuumennetaan 180 asteiseksi ja taikinasta nostellaan kuumaan öljyyn ruokalusikalla nokareita. Munkkeja paistetaan niin kauan, että ne ovat molemmin puolin kauniin ruskeita.

Munkeista tulee hieman epätasaisia palluroita. 

Paistamisen jälkeen munkit nostetaan esim reikäkauhalla talouspaperin päälle, jossa saadaan ylimääräinen rasva valutettua pois. Lämpimät munkit pyöritellään hienossa sokerissa. 

Parhaimmillaan munkit ovat tuoreina. 😊

Mustikka - juustokakkumuffinssit

Mustikan ja juustokakun kombo tyyrättynä maistuvan muffinssin sisään 😋 Nämä muffinssit ovat ehdottomasti yksi suosikeistani! Alkuperäinen resepti on vadelma - juustokakkumuffinssinnohje Blogista makeaa murmelin täydeltä. Marjaksi muutin siksi mustikan, koska projekti - ”pakastimen tyhjääminen ennen syksyä” on yhä käynnissä.

Vaikka yleensä aina tuunaan ja soveltelen resepteissä omiani, tätä reseptiä ei ole ollut tarve muuttaa miksikään. Ainoastaan juuston määrään olen tehnyt muutoksen, kun alkuperäisessä reseptissä puhutaan philadelphia-juustosta ja 200g määrästä. Tuossa meidän ruokakaupassa kyseinen juusto myydään 175g:n rasiassa, joten hukkia välttääkseni olen pyöristänyt tuon 200 grammaa 175 grammaan. Ja toimii näinkin.

Minä en 12 muffinssin takia tapaa uunia lämmittää ja siksi teen taikinan tuplana. Tästä määrästä tosin tulee n. 30 suhteellisen hyvän kokoista muffinssia.

Ainekset;

250 g voita

5 dl sokeria

4 tl vaniljasokeria

4 munaa

8 dl vehnäjauhoja

3 tl leivinjauhetta

3 dl kermamaitoa

n. 200 g mustikoita

Juustotäyte;

350 g tuorejuustoa

1,5 dl sokeria

1 tl vaniljasokeria

1 muna

Voi ja sokeri vaahdotetaan ja sekaan lisätään munat yksitellen vatkaten. Kuivat aineet sekoitetaan yhteen ja lisätään taikinaan vuorotellen kermamaidon kanssa. Täytteen aineet sekoitetaan tasaiseksi massaksi.

Muffinssivuoat asetellaan muffinssipellille ja ne täytetään n. puolilleen taikinalla. Mustikat (n 8-12 kpl / vuoka) painellaan taikinan sisään. Taikinan ja mustikoiden päälle laitetaan kerros juustotäytettä.

Muffinsseja paistetaan 175 asteessa n. 25 minuuttia.

Ihanan kuohkeita ja maistuvia muffinsseja 😋

Piikkilankakranssi

En ehkä pysty ylikorostamaan sitä, kuinka pidän kaikesta, mikä on rustiikkista ja maalaishenkistä. Piikkilanka on yksi materiaali, josta olen jo pitkään halunnut kokeilla työstää jotain mukavaa. Päällimmäisenä mielessä on yllättäen ollut kranssi...

Käsiini saamani piikkilanka oli todella paksua ja hankalaa taivuttaa. Ensin olin luovuttaa sen suhteen, mutta viimein hoksasin, että sitä pitää taitella pienissä erissä, sentti sentiltä, jolloin se muototutuu haluttuun muotoon. Yksikertaisesta langasta rinkulaksi käännetty rengas ei kuitenkaan vielä vastannut käsitystäni kranssista. Niinpä väänsin lankaa ensin harjanvarren ympärille, jolloin siihen tuli vähän lisää ulottuvuutta.

Pienen ja huomaamattoman ripustuslenkin kransseihin tein rautalangasta.

Kranssi muotoutuu vähän kuin itsestään, mutta ihan pikkasen kannattaa sitä kuitenkin ohjata niin, että langassa olevat aallot osuisivat edes osin vastakkain, eikä ainoastaan päällekkäin. Kun kranssin koko ja muoto olivat selvät, kiinnitin päät toisiinsa ohuella rautalankasidoksella.

Maalaamaton kranssi on ihan ok ja edustaa omaa tyyliä, mutta ihan huonon näköisiä nämä kranssit eivät ole maalattunakaan. Maalaaukseen käytin valkoista ja ruusukultaa spraypullosta. 😊

Pöyröömarengit

 

Marengeista olen kertonut aiemmassa postauksessani. Silloin makuna oli kirsikka. Nyt on näiden varsinaisten bravuurien vuoro; Marengit, jotka maustetaan pöyrööpuluverilla.

Ainakin pohjalaiset tietää, mitä tarkoittaa pöyröö. Vaikka joku wikipedia selittää sanan tarkoittavan hölmöä, sanan selitys ei ole ihan niin yksinkertainen. Himpun hankalaa avata sanaa ainakaan kovin lyhyesti ja kansantajuisesti, mutta me ollaan vähän pöyröjä täällä. Pualijauhoosia. Päässilimääsiä ja vähän pököpäitä. Mahdollisesti Duudsonit on ainakin useimpien tuntema hyvä esimerkki pöyrööstä. Himpun tosiaan hölmöä, hullulla, mutta sillä tapaa hyvällä ja hauskalla tavalla. 

Pöyrööpuluveri on salmiakkijauhetta, jossa on ihan kunnolla ytyä. Muistuttaa hyvin pitkälti jauhettuja turkinpippureita, mutta väitän, että turkinpippurit jäävät vahvuudessa hopealle. Eli pöyröö-nimellä on varsin jämäkkä kytkös tähän jauheeseen. Ja testattu on, että tällä jauheella nämä marengit on ehdottomasti parempia, kuin muista salmiakkijauheista tehtyinä. Pöyrööpuluveria saa Ittellisellä Ilimajoella toimivasta Namituvasta. Kokemuspohjaisesti jälleenmyyjä pohjanmaalla ainakin Prisma ja itse Namitupa ja heillä on kyllä varsin kätevä verkkokauppakin. 😊 

Marengille tehdään ihan peruspohjamassa.

Ainekset;

3 munan valkuaista

2 dl sokeria

0,5 tl etikkaa

Valkuaiset vaahdotetaan ja sokeri lisätään joukkoon pienissä erissä. Massaa vatkataan kunnes kaikki sokerikiteet on sulaneet sinne. Valmiiseen massaan sekoitetaan mukaan etikka ja 2 rkl pöyrööpuluveria.

 

Marengit pursotetaan pellille leivinpaperin päälle ja niitä tulee yhdestä erästä noin 40 kpl, toki taas riippuen marengin koosta. Niitä paistetaan 75-100 asteisessa uunissa noin 1 tunti.

Osaan marengeista lisäsin ennen paistamista apteekkarin salmiakkeja. Yksinäisenä vähän omituinen kökäles siinä marengin kyljessä, mutta makua se toi mukavasti vielä lisää. Kumpa näitä salmiakkeja saisikin ihan pikkiriikkisinä, niin sellaisten ripottelu marengin pintaan olisi piste iin päälle.

 

Marengit sulavat suuhun ja voin luvata, että nämä ovat jokaisen salmiakin ystävän herkkuja.😋

Virkattu hartiahuivi - Drops Design ohjeella

 

Paapoon oli tullut ihania uusia lankoja 😍 Valtava määrä eri värejä. Ja vielä edullistakin! Sitä oli tämä puuvillalanka Drops Safran. En edes tiennyt, mitä virkkaisin, mutta halusin ehdottomasti kokeilla lankaa.

Löysin sopivan Drops Designin mallin , jota lähdin soveltamaan. Aloitin harmaalla langalla ja tein aina yhden mallikerran yhdellä värillä. Vaaleanpunaisen kautta valkoiseen.

Harmaata lankaa kului n. puoli kerää, vaaleanpunaista n. puolitoista kerää, mutta kahdesta valkoisesta kerästä ei riittänyt enää harvoihin puolipylväskierroksiin. Siksi tein harmaalla langalla yhden puolipylväskerroksen ja lopuksi kiersin koko huivin harmaalla langalla kiintein silmukoin. 

Huivista tuli ihana syntymäpäivälahja tädilleni ❤️

Harvennusleikkauksella varmistetaan pensaan jatkuva uusiutuminen

 

Pensaiden harvennusleikkauksilla tarkoitetaan leikkauksia, joissa pensaista poistetaan vain osa oksista niin että pensas uusiutuu jatkuvasti ja sen kukinta säilyy vuodesta toiseen ilman katkeamista. Tällaisia leikkauksia suosin syreeneille, heisipensaille, jasmikeille ja yleisesti isoille ja vahvaoksaisille pensaille. 

Kaikki harvennus- ja hoitoleikkaukset teen yleensä keväällä, kasvien vielä ollessa lepotilassa. Eli juuri nyt on oikein hyvä aika näille toimenpiteille. Keväällä käyn läpi talven jäljiltä pensaat poistaen sairaat ja katkenneet oksat, vaikka ne voikin poistaa aina tarvittaessa, eikä niiden poisto ole sidottu vuodenaikaan. Omassa puutarhassa ei harvennusleikkauksille ollut tarvetta tänä vuonna ja kuvien yksilöt ja leikkaukset tein yhdessä niistä ”lainapuutarhoista” joissa on syntymäoikeuteni olla puutarhan leikkauksista vastaava 😃

Harvennuksessa poistetaan oksia niin, että pensaan oksasto pysyy ilmavana ja valoa kulkeutuu pensaan kaikkiin osiin ja uusille oksille tulee tilaa kasvaa. Poistan oksia yleensä vanhimmasta päästä ja tarvittaessa myös toisissaan kiinni kasvavat ja hankaavat oksat sekä pensaan luontaisesta kasvutavasta poikkeavat oksat. Poistettavat oksat valitaan sillä kaavalla, että pensaasta ei tule muotopuolta, vaan se pysyy kauniina ja tasapainoisen näköisenä. 

Isommat oksat poistetaan lähes tyvestä asti tai sitten sopivasta oksanhangasta. Jos on kyse on katkenneesta oksasta, voidaan leikkaus tehdä seuraavan terveen silmun yläpuolelta. Myös oksan kasvua voidaan ohjata sillä, että oksa leikataan sopivasta kohdasta, oikeaan suuntaan kasvavan silmun yläpuolelta. Näin oksa jatkaa kasvuaan silmun suuntaan.

Harvennusleikkausta ei tarvitse tehdä joka vuosi, vaan oikeastaan noin kolmen vuoden välein tai jopa harvemmin tehtävä harvennusleikkaus riittää. 

 

Yllä olevissa kuvissa muutama vuosi sitten alasleikattu koiranheisi ennen ja jälkeen harvennuksen. 

Alasleikkauksen seurauksena pensas on tehnyt tiheän uuden kasvuston ja pensaassa oli todella runsaasti sivulle- ja maahanpäin kasvavia pieniä oksia, jotka kaikki poistettiin pääasiassa siksi, että jos nämä oksat tästä kasvaisivat ja vahvistuisivat, pensas olisi melkoinen pöheikkö alaosastaan. Olisi täysin toivotonta puhdistaa pensaan juurta tai yrittää ruohonleikkurilla kovinkaan lähelle pensasta. Oksat poistamalla päästiin myös käsittelemään pensaan sisäosaa. Vaikka leikatessa murehtii, että johonkin nyt tulee isompi aukko kun toisaalla on sitten tiheämpää, niin liiaksi ei kannata tätä kuitenkaan miettiä, koska kyllä luonto seuraavalla kasvukaudella korjaa tilanteen. 😊

Vadelman ja sitruunan makuinen juustomoussekakku

 Tapaan usein tehdä juusto- tai moussekakut ihan käsivaralla, ilman sen kummempia ohjeita. Maun määrittelee lähinnä se, mitä kaapista juuri sillä hetkellä sattuu löytymään.

Pääsiäiseksi halusin tehdä riittoisan ja raikkaan kakun ja inspiraationa oli halvennuksesta ostamani vadelmatuorejuusto sekä itse tehty sitruunatahna.

Ainekset:

Pohja

300g kaurakeksejä

100g voita

 

Päällys

6 dl kermaa

2 prk vadelmatuorejuustoa

200g valkosuklaata

6 liivatelehteä

0,5 dl sitruunamehua

2 prk creme fraichea

1 dl sokeria

3 dl lemoncurdia

 

Sulatettu voi ja murskatut keksit sekoitetaan yhteen ja painellaan voipaperilla alustetun irtopohjavuoan (26 cm) pohjalle. Murut vain painellaan kevyesti tasaiseksi esim. lusikalla eikä niitä painella kovin tiiviiksi, että kakun leikkaaminen olisi sitten vaivatonta myös pohjan osalta.

Kerma vatkataan vaahdoksi ja suklaa sulatetaan. Vadelmatuorejuusto pehmennetään esim. haarukalla niin, että se on helppo sekoittaa tasaisesti kerman joukkoon. Liivatelehdet pehmennetään ohjeen mukaan kylmässä vedessä jonka jälkeen ne sulatetaan pieneen määrään lähes kiehuvan kuumaa sitruunamehua. Kermavaahto, tuorejuusto ja ranskankerma sekoitetaan keskenään. Mukaan lisätään jäähtynyt liivateseos ja valkosuklaa, molemmat ohuina nauhoina kaataen ja koko ajan massaa sekoittaen.

Massa levitetään keksimurujen päälle. Sitruunatahnaa lämmitetään sen verran, että siitä tulee juoksevampaa. Noin 1/3 sitruunatahnasta levitellään lusikallisina kermamassan päälle ja sen jälkeen painellaan satunnaisesti ja hissuksiin esim. veitsen kärjellä kakun massaan viiruja / vuokaa myötäilevää ympyrää , jolloin sitruunatahnaa painuu kakun sisälle, mutta se ei kuitenkaan sekoitu täysin kermamassaan. Loput sitruunatahnasta levitellään tasaiseksi kakun pintaan ja painellaan syvemmälle em. tavalla niin, että vadelmamoussea vastavuoroisesti nousee kakun pintaan.

Kakun annetaan hyytyä kylmässä seuraavaan päivään (varman päälle 😊).

Käytän usein pelkästään suklaata kakkujen hyydyttämiseen, mutta se makeuttaa kakkuja melko lailla, joten nyt kun halusin kakusta vähän raikkaamman ilman yletöntä makeutta, käytin hyydyttämiseen myös liivatetta. Kakun voi tehdä siis myös ilman liivatetta lisäämällä suklaan määrää niin paljon, että se hyydyttää kakun, mutta näin kermaisessa kakussa suklaan määrä olisi ollut jokseenkin valtava ja siksi jätin sen väliin.

 

Kakku on ihanan raikas ja kevään makuinen. 😊

Kevään istutuksia

 

Tapaan laannuttaa pahinta istutusintoani tekemällä kevään korvalla erilaisia istutuksia mm. sipulikukista vähän kaikkialle; ruukkuihin, lasiastioihin ja sisälle sekä ulos.

Sisälle rakentelin helmililjaistutukseen tuunaamaani lasiastiaan. Lasiastiaan kiinnitin erilaisia nauhoja ja krakeerasin pari muovimunaa, jotka laitoin rusettiin riippumaan.

Poistin muoviruukun ja hajotin helmililjamättään, että istutuksesta ei tule turhan korkea. Mättään asettelin sitten astian pohjalle. Löysin autotallin nurkalta ihanaa sammalta, jota käytin mulloksen vuoraamiseen.

Asettelin astiaan vielä jäkälöityneitä, kuivia oksia. Aika kiva asetelma tästä tulikin. 😊

Kylvin myös pääsiäisen rairuohon lasisen hurrikaanin pohjalle. Ruohon kasvualustaksi käytin talouspaperia. Ihan vaan siitä syystä, että halusin testata kuinka se toimii. Toimihan se, mutta kastelun kanssa pitää olla tarkkana; paperi kun kuivuu multaa nopeammin. Mietin myös, kuinka saan ruohoni leikattua astian sisältä, mutta kyllä tästä varmaan selvitään.

Tein silmän iloksi myös pari narsissiasetelmaa ovenpieleen. Ulkona sipulikukat säilyy pidempään hyvänä, mutta liian kylmät yöt palelluttavat nekin. Pitää siis olla asialla ja siirtää niitä suojaan, jos kovia yöpakkasia vielä tulee.

Samaan hengenvetoon vielä muutama sana leikkotulppaaneista. Ne kun ovat ainakin minun pääsiäiseen kuuluvat.

Hyvin usein ostan tulppaanini ruokakaupasta, mutta en ikinä osta tulppaaneja, jotka ovat jo kaupassa vedessä. On ihan järjetöntä, että jotkut ruokakauppaketjut säilyttävät myynnissä olevat tulppaanit vesiastioissa. Ne kukkivat itsensä vanhaksi parissa päivässä, eikä niitä ylikukkineita kukaan sitten enää osta, kun tulppaanin kesto muutenkin on muutaman päivän, maksimissaan viikon. Hävikki hirvittää! 😣 Ihan järjetöntä tällaisena aikana pilata vuositasolla tonnikaupalla kukkia jo kauppaan, kun samalla puhutaan ilmaston lämpenemisestä ja rajoitettaisiin kaikkea muuta. ☹️ Aivan yhtä typerää kuin se, että EU kieltää myymästä liian käyriä kurkkuja tai liian isoja tai liian pieniä tai epämuotoisia tomaatteja. En lakkaa ihmettelemästä tätä logiikkaa, kun sitä ei tunnu olevan.

Mutta niin. Niihin tulppaaneihin. Kuivassa säilytetyt tulppaanit herätellään kotona niin, että ensin ne juotetaan hyväksi, että niiden nestejännitys palautuu. Varresta poistetaan muutama sentti veitsellä (huom. Ei saksilla) leikkaamalla, että kukat saavat tuoreen imupinnan.

Tämän jälkeen tulput kierretään pakettiin ja teipataan paketti tiukaksi. Tämä paketti asetetaan veteen, jolloin kukat muotoutuvat suoriksi saadessaan nestetasapainon taas kohdilleen. Paketissa tulppaaneja juotetaan vähintään tunti.

Vasta tämän jälkeen tulppaanit asetellaan maljakkoon, jossa on viileää vettä vain vähän pohjalla. Tulppaani imee nestettä vartensa kaikilla osilla, joten mitä enemmän maljakossa on vettä, sitä nopeampaa kukat kasvavat vielä maljakossa ja niiden kauneusarvo voi hieman kärsiä, jos niistä tulee pitkien ja honteloiden varsien päissä keikkuvia haaleita kukintoja. Maljakossa liiaksi kasvaneita tulppaaneja voi lyhentää, jolloin kukille voi saada hieman jatkoaikaa. Kukkien kestävyyttä voi jatkaa myös siirtämällä ne yöksi viileään.

Näillä ohjeilla tulppaaneista voi nauttia hitusen pidempään ja kukinto säilyy kauniina 😊