Lenkkiverhot

Ikkunaverhojen suhteen pidän kahdenlaisista verhoista; joko niiden tulee olla hyvin yksinkertaiset ja hillityt tai sitten se toinen ääripää; verhoista löytyy vähän kaikkea. Väreissä suosin valkoista ja harmaata, tai ainakin tekstiilien värien tulee olla vaaleita, eikä värejä saa olla kerralla liikaa. Kuviollisista kankaistakin kyllä pidän, mutta en kirkkaista, tummista ja räiskyvistä väreistä. Sen ajan olen jo kerran elänyt ja nyt sisustaessani haen neutraalia ja rauhallista linjaa.

Pidän myös siitä, että silmissä olevat asiat sitoutuvat yhteen. Jotensakin niin että niitä yhdistää sävyt, kuviot, sama aikakausi tai -henkisyys. Siitä syystä esim. keittiön tekstiilieitä hankkiessani ja ommellessani verhojen lisäksi uusiutuu usein myös. esim.pöytäliinat, käsipyyhkeet, leivinliinat, koriliinat, patalaput... 

Nämä ikkunaverhot päätin tehdä ylläriksi Topin keittiöön. Mies varmasti arvostaa ajatusta. 😬

Lähtökohta oli yhdistää kahta eri kuosia samoissa sävyissä. Eurokankaalta löytyy aika ihana sarja ”Mette”-kangasta ja kun nettiselailu ei kerro totuutta, kävelin eräänä iltana kauppaan ja hain kankaat pois. Verhon yläreunaan valitsin harmaan pikkupalloisen kankaan ja alaosa, eli suurin osa verhoa olisi leveää pystyraitaa. Ostin myös pitsiä, jolla ajattelin nämä kankaat toisistaan erottaa.

Kun sitten kotona rupesin kankaita silppuamaan, huomasin etten ollut huomioinut lainkaan verhon lenkkeihin tarvittavaa kangasta... Minulle varsin normaalia. Hetken kun asiaa punnitsin, päätinkin tehdä lenkit valkoisesta kankaasta. Sillä lailla jokainen verhoissa esiintyvä kerros olisi erilainen. Ja kun valkoista puuvillakangasta minulla oli jemmassa.

Koska verhokangas on 140cm leveää, ajattelin että yhteen verhoon tarvitaan 9 lenkkiä. Toisin sanoen; leikkasin, ompelin putkiloksi, silitin saumat auki, käänsin oikein päin ja silitin muotoonsa x 18, että sain tarvittavat lenkit kasaan. Ärsyttävää hommaa. 

Pallokankaan leikkasin kuvion mukaan, koska kuvio oli painettu. Mikään ei ota enemmän silmään, kuin vinoon kulkevat raidat, ruudut tai pallot... vaikka vaihtoehtoisesti tästä voi syntyä muunlaista ongelmaa, kun kangas ei ole leikattu langan myötäisesti. Mutta ne murheet on sitten edessäpäin.

Ensin tein verhojen taustaan tulevan soiron, jonka väliin lenkit ommellaan. Soiro olisi voinut olla leveämpi, mutta tuossa kohdassa lipsahti aivopieru ja käänteiden kanssa soiron korkeus oli vain n. 5 cm, kun se olisi voinut olla pari senttiä leveämpi. Taitoin ja silitin soiroon tulevat käänteet ja kiinnitin lenkit paikoilleen taitteeseen. Tämän jälkeen leikkasin yläreunaan tulevat verhon osuudet pallokankaasta. Näiden korkeus on. n. 35cm. Silitin pallokankaan yläreunaan käänteen ja tälläsin soiron lenkkeineen paikoilleen. Sitten ajelin ompelukoneella soiron ylä- ja alareunan kiinni ja nuan vaan oli kaikkein tympein homma valmis.

Kun sitten tälläsin kankaita lattialla riviin ja silmäilin sitä, minkälainen kokonaisuudesta on tulossa, se näytti jotenkin vielä vaisulta... Niinpä painoin valkoisella kangasmaalilla ruusukuvioisen sabluunan läpi verhon yläreunaan köynnöskuvion. Tätä oikeasti hetken jopa harkitsin ja olin jo sekoittanut tummemman harmaan maalin valmiiksi, kun sitten päädyin siihen, että valkoinen erottuu sen mitä sen pitääkin. Harmaalla painetusta kuviosta olisi kyllä tullutkin liian hallitseva.

Ompelin raitaisen alaosan ja pallokangasyläosan köynnöksineen ja lenkkeineen yhteen. Saumakohtaan ompelin valkoisen 3cm leveän puuvillapitsin.

Lopuksi ompelin verhojen alareunaan valkoisen vinokantin. Tein pallokankaasta myös lyhyen kaitaliinan, johon käytin kanttinauhaa ja pitsiä niin, että verhot ja liina sointuu vähän kaikella tapaa yhteen.

Nämä verhot oli ehkä hieman kovatöiset, mutta juuri tällainen vähän yliampuvakin yksityiskohtien määrä ja viimeistely saa lopputuloksen näyttämään minun silmääni sopivalta. Tosin jotkut asiat olisi voinut tehdä toisin; lenkkien määräksi olisi ehkä sittenkin riittänyt 7 ja painettu ruusukuvio katoaa poimuihin. Lenkkien määrä olisi vaikuttanut poimujen määrään tai suurempi ja pidempi kuvio erottuisi poimujen seasta paremmin. Tilanteen korjaamiseksi voisin painaa lisää köynnöskuviota niin, että se jatkuu keskeltä verhojen reunoille asti...

Nämä kelpaa nyt kuitenkin vallan mainiosti 😊

Tumman punaiset sytykeruusut

Tämä olikin sellainen askartelu, että nyt kun sitä kerran kokeilin, en ikuna enää heitä munakennoja menemään, vaan askartelen niistä jatkossa aina ruusuja. 😊 Näitä kun tarvitaan jatkuvasti kotona ja kesällä mökillä ja voi niitä antaa lahjaksi ja viedä kulkiessaan vaikka tuliaisiksikin (sitten joskus, kun ihmisten ilmoilla kulkea taas saa...)

En uskonut lainkaan, kuinka oikean ruusun näköisiä näistä lopulta tulee ja mikä hienointa; sain hetkeksi vedettyä myös teini-ikäiseni tietokoneen äärestä mukaan tähän askarteluun.

Ei liene monellekaan epäselvää, kuinka nämä ruusut valmistetaan, mutta kertauksena kuitenkin;

Munakennosta erotellaan repimällä ensin "munakupit” irralleen niin, että reunaa jää aina jokaiseen kuppiin jonkun verran. Reunoja taivutellaan hieman ulospäin ja niistä tulee ruusun uloimmat lehdet. Kennon loput pahvit revitään suikaleiksi, jotka kääritään rullalle ja rulla astetaan munakupin pohjalle. Tässä kohtaa hyödynsin osaan ruusuja myös munakuppien välissä olevat korkeammat pykälät. Kaikki silppu ja sälä työnnellään munakuppeihin spiraalin väleihin niin, että kaikki kennosta irronnut pahvi on mukana munakupeissa. On hyvä, jos ruusun siäosaksi työnnetyt pahvin palaset ovat sen verran ahtaalla, etteivät ne pääsisi omia aikojaan kovin paljoa liikkumaan.

15 munan kennosta syntyy 15 kohtuu hyvän kokoista ruusua.

Sulatin kynttilänpätkiä vesihauteessa ja käytin tähän myös hyasinttien sipuleiden vahaamisesta yli jääneen kynttilävahaklöntin. Tällä kertaa lisäsin vettä myös vaha-astian pohjalle, jolloin ruusujen kastamien helpottuu, kun tavaraa on sulatusastiassa hieman enemmän, eikä pohja ole heti vastassa. Sulatettaviksi kynttilöiksi valitsin kaikki punaiset jämät. Tarvittavaa määrää en oikein osaa tähän sanoa, koska vahaa kului yllättävän paljon ja jouduin lisäilemään dippailun aikanakin kynttilöitä seokseen.

Kastamisen tein kolmessa erässä; ensin otin ruusun pihdeillä ylös niin, että sain siepattua munkuppiin vahaa ja heti perään norutin kaiken juoksevan vahan pois kupista. Tämän ajatuksena oli saada munakupissa oleva sälä liimautumaan yhteen ja kiinni kuppiin niin, että voisin käännellä ruusua ilman että palat lentelee. Kastelun jälkeen asetin ruusut kovettumaan leivinpaprein päälle.

Kun olin kastellut kaikki ruusut kertaalleen toiselta puolelta, aloitin alusta ja tein saman ruusun toiselle reunalle. Ja kun kaikki ruusut oli käsitelty näin, aloitin taas alusta ja nyt otin pihdeillä kiinni ruusun pohjasta ja dippasin ne vahaan suuaukko alaspäin. Näin värityksestä ja vahauksesta tuli suhteellisen tasainen.

Ruusuista tuli aivan uskomattoman kauniita! 

Päätinkin sitten antaa nämä ensi viikonloppuna Topille syntymäpäivälahjaksi, kun juuri äskettäin mainitsi, että on sytytyspalat lopussa. Leikö tuo nyt miehille niin merkittävää, minkä näköisiä ne sytytyspalat on, mutta kyllä mun silmää miellyttää enemmän kipollinen ruusuja, kuin ruskehtavat pökäleet. 

Eikä kai ruusuja voi nipussa olla, jos ei joukossa ole myös lehtiä...? Lehdet tein sytykesipsi-tyylillä. Niihin sulatin sitten uuden vahasatsin, jossa käytin luonnollisesti vihreän sävyisiä kynttilöitä. Kastoin vanulapun vahaan ja kun se oli hetken jähmettynyt, sotkin sormeni ja taitoin lappua tötterölle. Kovettuneen tötterön kastoin sitten vielä uudelleen vahaan. Hieman vaalea, eikä ihan niin lehden näköinenkään, mutta ajaa asiansa tällä erää antamalla vihreää sävyä tummien ruusujen joukkoon. 😊

Kynttilänkantaläjässä oli mukana myös joku tuksukynttilän loppu ja sen vuoksi nämä ruusut nyt sitten tuoksuvatkin aivan ihanille. 😍