Vihdoinkin tuli se päivä, että minua pyydettiin leipomaan yksisarviskakku! Taas yksi sellainen kakku, jonka olen halunnut tehdä, mutta kakku, jota ei vaan ihan vain huvikseen leipaase.
Pohjaksi tein ihan tavallisen sokerikakkupohjan, jossa hyödynsin myös keltuaiset, jotka jäävät yli tuonnempana tehtävän marenkivoikreemin valmistuksessa tarvittavista munista. Paistoin pohjat uunipellillä ja valmistin kaksi levyä. Tästä kakusta en tehnyt perinteistä kerroskakkua, vaan rakensin pohjalevyistä kakun, joka on vähän niin kuin pystyasentoon nostettu kääretorttu.
Tämä tekniikka on itse asiassa yllättävän helppo.
Kun pohjalevy on jäähtynyt, siitä leikataan pitkittäissuunnassa kolme suunnilleen yhtä leveää suikaletta. Eli yhdestä pellillisestä tulee kolme pitkää, kapeaa pohjasuikaletta.
Ensimmäinen suikale levitetään täytteellä ja rullataan tiukaksi rullaksi. Rulla nostetaan kakun alustalle pystyasentoon. Seuraava suikale liitetään siihen jatkoksi ja kierretään rullan ympärille. Tässä kohtaa siis jatketaan siitä, mihin edellinen suikale loppui. Kolmas suikale samalla tavalla sen perään. jne...
Kun kaikki suikaleet on käytetty, käsissä on aikamoinen pystysuunnassa seisova kääretortturulla. Tästä muodostuu siis kakun pyöreä runko. Kun kakun leikkaa, täyte ja pohja näkyvät leikkauspinnassa pystysuunnassa.
Kun pohjat ovat paikallaan, tapaan asettaa pohjan ympärille sopivan kokoisen irtopohjavuoan reunan, joka muotoilee kakun pyöreäksi, koska levypohjissa voi olla paksuudessa sen verran heittoa, ettei lopputulos ole lainkaan pyöreä ilman muotoilua.
Täytteeksi tuli kerman, persikkarahkan ja ranskankerman seos sekä vadelmahillo, josta olin poistanut siemenet siivilöimällä. Persikka ja vadelma ovat ihana makupari ja ne sopivat yksisarviskakkuun muutenkin aika täydellisesti. Olkoon kakku hempeän pastellinen kauttaaltaan.
Lisäsin lopun kermarahkan kakun päälle.
Kun kakku oli koottu ja saanut oleentua ja jähmettyä muutaman tunnin viileässä (mieluummin tämä vaihe saisi kestää seuraavaan päivään saakka), oli vuorossa marenkivoikreemi.
Tein kreemin viidestä valkuaisesta. Valkuaiset ja pieni määrä sokeria vatkataan kuohkeaksi samalla, kun vesi ja loput sokerista keitetään 121 asteiseksi siirapiksi. Kiehuva siirappi lisätään marenkiin ohuena nauhana, koko ajan vatkaten. Marenkia vatkataan niin kauan, että se on jäähtynyt. Huoneenlämpöinen voi lisätään vasta, kun marenki on noin käden lämpöistä.
Ainekset;
5 valkuaista
250 g hienoa sokeria
350–400 g huoneenlämpöistä voita
1–2 tl vaniljaa
Voita lisättäessä kannattaa muistaa, että kreemi saattaa näyttää hetken aivan hirveältä. Se voi mennä löysäksi, rakeiseksi tai muuten vain sellaiseksi, että tekisi mieli kaataa koko komeus jätesankoon.
Kun vain jatkaa vatkaamista, se muuttuu lopulta sileäksi voikreemiksi.
Lopuksi joukkoon lisätään vanilja.
Voi tekee kreemistä hieman kellertävää. Kreemiä voi vaalentaa vatkaamalla sitä kunnolla. Lisäksi joukkoon voi käyttää pienen määrän violettia elintarvikeväriä neutraloimaan keltaista sävyä. Tässä kohtaa kannattaa kuitenkin olla todella varovainen, koska tarkoitus ei ole tehdä kreemistä violettia, vaan ainoastaan taittaa keltaisuutta pois.
Ennen varsinaista koristelua kakku tarvitsee vielä murukerroksen.
Tässä vaiheessa kakun pintaan levitetään todella ohut kerros marenkivoikreemiä. Sen tehtävä ei ole vielä tehdä kakusta täydellisen sileää, vaan vangita kaikki irtoilevat muruset paikoilleen.
Eli ensin ohut kerros kreemiä koko kakun ympärille, sitten kakku jääkaappiin kovettumaan.
Kun ensimmäinen kerros on kunnolla jähmettynyt, päälle voidaan levittää varsinainen paksumpi kreemikerros ja tasoittaa kakun pinta.
Murukerros kannattaa oikeasti tehdä. Jos murukerrosta ei tee, sokerikakkupohjan pinta lähtee helposti liikkeelle viimeistelyvaiheessa ja sitten murusia saa olla kaivelemassa sieltä täältä vaalean kreemin seasta. Ja tietenkin juuri silloin, kun kakun pitäisi olla siisti ja sileä.
Sarven, korvat ja silmät muotoilin sokerimassasta. Sarvi, silmät ja korvien sisäosat saivat päälleen kullanväristä sprayta.
Sarvi kannattaa tehdä hyvissä ajoin, jotta se ehtii kuivua ja kovettua kunnolla ennen kakun päälle laittamista. Asetin sarven sisälle tueksi grillitikun.
Tämä oli vähän haastava vaihe. En halunnut sarvesta kovin krrrväkästä, mutta kyllä tuossakin sarvessa lopulta hieman sellaista porkkanamaista piirrettä on havaittavissa...
Kun kakun pinta oli valmis ja tasainen, päästiin siihen kaikkein mukavimpaan osuuteen eli pursottamiseen.
Pursotettaviin ruusukkeisiin käytin erilaisia tyllia ja pastellisia sävyjä: vaalean vihreää, vaaleanpunaista ja vaaleankeltaista marenkivoikreemiä.
Ja sitten vain korvat paikoilleen, sarvi keskelle ja silmät kakun reunalle.
Ja vaikka se ei ole täydellinen, niin onhan se nyt aika söpö 😄
🌸 Terveisin Susanna 🌸
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti