Virkattu vohveliruutumatto

Minun oli tarkoitus tehdä vaalean vihreästä mopparilangasta amppeleita ja jotain muuta kivaa, mutta erään päähänpiston seurauksena ryhdyin virkkaamaan lopulta siitä vohvelikuvioista mattoa. Vohvelikuvio oli suunnitelmissa ja parin kokeilun jälkeen huomasin, että minun ei kannata tehdä vohvelikuviota liian vahvasta kuteesta. Sen vuoksi päädyin moppariin.

Tein maton siinä koossa, että maton lyhyelle reunalle tuli 12 kokonaista ruutua. Pituuden määritteli langan riittävyys ja ruutujen määrä on pituussuunnassa lopulta 15 kokonaista ruutua. Käytin tähän mattoon siis koko rullan. Käytin virkkaamiseen 10 koukkua.

Vohvelivirkkauksen periaate:

Vohvelikuvio syntyy kahdesta kerroksesta ja yhtä ruutua varten virkataan aloitukseen 3 kjs.

Loin 46 ketjusilmukkaa, joista kääntymiseen käytetään 4 silmukkaa. Tällöin vohveliruutuja työhön syntyy vaakasuunnassa 14 (kun lasketaan myös reunimmaiset, vajaat ruudut)

1. krs kääntymisen jälkeen pylväs jokaiseen ketjusilmukkaan = 42 pylvästä 

Työ käännetään aina 3 ketjusilmukasta koostuvalla ”pylväällä”

2. Krs 

1. silmukkaan pylväs

2. silmukkaan kohopylväs

3. ja 4. silmukoihin pylväät

1. kerros jatketaan loppuun toistaen 1 kp ja 2 p. sarjaa. Viimeiseen silmukkaan tehdään pylväs.

3. kerroksessa virkataan pylväät toisinpäin kuin tehtiin 2. kerroksessa.

3. Krs

1 silmukkaan p

2 silmukkaan p

3 ja 4 silmukkaan kohopylväs

5 silmukkaan pylväs

6 ja 7 silmukkaan kohopylväs jne. 

Viimeinen silmukka on taas tavallinen pylväs.

Näitä kahta kerrosmallia jatketaan kunnes työ on halutun kokoinen.

Työ päätellään vohvelikuvion oikealta puolelta. Normaalisti viimeinen kerros tehdään pylväillä, mutta jotenkin tämä käyttämäni lanka ei toiminut samoin, kuin tavalliset langat. Niinpä tein viimeisen kerroksen kiinteillä silmukoilla.

Lopuksi kiersin koko työn vielä kiinteillä silmukoilla.

Viimeistelin maton keinonahkaisella ”hand made” - etiketillä.

Virkattu moppari jää virkattaessa löysäksi ja jotenkin veteläksi. Aiempiin kokemuksiin perustuen tiesin, että makrameelangat saavat ryhdikkyyttä, kun ne käyvät ensimmäisen kerran pesussa. Niinpä nakkasin maton pesukoneeseen.

Ja kun se tuli koneesta, nauroin itseni tärviölle ja keräilin hetken itseäni… 😂 Matto oli todellakin saanut ryhdikkyyttä, mutta se oli samalla kutistunut oikeastaan puoleen alkuperäisestä. Alunperin maton koko oli noin 60 cm x 85 cm. Nyt, pesun jälkeen koko oli jotain 35 x 40 cm… 🤣

Venyttämällä mattoa kuivumisen aikana kaikkiin ilmansuuntiin sain sen venymään suurin piirtein kokoon 50 x 70, joka nyt välttäisi juuri ja juuri mattona suihkun edessä, mutta koska olin jo satsannut uusiin, saman sävyisiin pyyhkeisiin ja purnukoihin, matto meni sinne vessaan, minne olin sen aikonutkin pistää.

Summa summarum. Matto on pesussa jämäköidyttyään oikein hyvä. Täytyy siis muistaa, että käytettäessä tätä materiaalia virkkaamiseen, on hyvä virkata työ noin 2 kertaa suurempana, jolloin se kasaan menemisen jälkeen on täydellinen 😁

🌸 Terveisin Susanna 🌸

https://www.facebook.com/pastaakostassa§

Ropsurulla kinkkutäytteellä

 Näitä ropsurullia erilaisilla täytteillä teen toisinaan, kun on tarve saada nopeasti ja näppärästi jotain suolaista ”pientä” syötävää, tai kun on vaarana, että jokin tuote menee vanhaksi. Täytteesen voi periaatteessa ympätä lähes mitä vain. Tähänkin ropsuun päätyi lopulta päiväysvanha rahkapurkki, useamman majoneesipurkin jämät ja myös salamisiivut, joita kukaan ei enää halunnut syödä.

Ainekset;

6 kananmunaa

1 tlk maitorahkaa

1 tl suolaa

0,5 dl sulatettua voita, öljyä tai juoksevaa rasvaa

4-5 dl vehnäjauhoja

3-4 dl maitoa

Kananmunat rikotaan kulhoon ja rahka, suola sekä öljy yhdistetään muniin. Sen jälkeen jauhoja ja maitoa lisätään välissä hyvin sekoittaen joukkoon, kunnes taikinan koostumus on käteen sopiva; juokseva, mutta kyllin kankea.

Taikina kaadetaan leivinpaperilla päällystetylle uunipellille (60 cm uuni). 

Ropsua paistetaan 220 asteisessa uunissa, kunnes se on kypsä ja pinnastaan kullanruskea (20 - 25 minuuttia).

Ropsun paistuessa valmistetaan täyte. 

Ainekset:

250 g kinkkusuikaleita ta rouhetta

1 tlk ranskannkermaa

Majoneesia

(Tyhjäsin muutaman majoneesipurkin lopun, joita ei saanut enää puristettua purkeista ulos)

Pieni paprika kuutioituna

Keskikokoinen suolakurkku kuutioituna

Pippuria

Suolaa

Täytteen aineet sekoitetaan yhteen.

Täyte kevitetään tasaiseksi kerrokseksi jäähtyneen ropsun päälle ja ropsu rullataan pitkältä reunalta rullaksi, kuin kääretorttu. 

Asettelin rullan päälle salamisiivuja sekä mozzarellajuustoraastetta. Käytin rullaa vielä uunissa 220 asteessa, kunnes juustoraaste suli ja ruskettui.

Ropsurulla tarjoillaan siivuina.

Oikein maukas pötkylä! 😋

🌸 Terveisin Susanna 🌸

https://www.facebook.com/pastaakostassa

Munakenno askartelumassasta

Tälle illalle valmistui söpö, kuuden munan munakenno.

Kenno on tehty ilmassa kovettuvasta askartelumassasta.

Kaulin massan noin 3 mm levyksi. Leikkasin massasta suorakulmion, jonka mittasin olevan sopivan kokoinen tarkoitukseen. Minulla oli muovinen, suuri munakenno, jonka ajattelin olevan hyvä muotti. Uskon, että muottina voi käyttää kuitenkin ihan tavallista, pahvistakin valmistettua kennoa.

Painelin massalevyn muottina toimivaan kennoon. Munien paikkojen muotoilussa käytin apuna kananmunaa, jonka painoin koloonsa.

”Hioin” massakennon tuoreeltaan veteen kostutetulla superlonisienellä. Tämä tasoittaa hienoiset epätasaisuudet massan pinnasta.

Kuivatin kennoa ensin vuorokauden muotissa. Tämän jälkeen irrotin kennon muotista ja kuivatin sitä vielä muutaman päivän molemmin päin, että kenno pääsee vapaasti kuivumaan joka puolelta.

Kun kenno oli täysin kuiva, maalasin sen ensin valkoisella akryylimaalilla. Pienien kukkien maalaamiseen käytin kahta eri vaaleanpunaisen sävyä sekä vaaleaa vihreää. Kukat ovat yksinkertaisia, lyhyitä pensselinvetoja ja tarkoitus oli jättää kylliksi ilmaa kukkien väliin.

Maalaamisen jälkeen massa oli imenyt itseensä kosteutta ja pinta tuntui taas yllättävän kostealta, joten jätin kennon taas kuivumaan.

Lopuksi käsittelin kennon pinnan kiiltävällä askartelulakalla.

En tiennyt, että minähän todellakin tarvitsen tällaisen kennon 🌷

🌸 Terveisin Susanna 🌸

https://www.facebook.com/pastaakostassa

Raejuustobagelit

 

Olen halunnut pitkään kokeilla bageleiden leipomista. Somen syötteessä tuli vastaan raejuustobageleiden ohje, jota seurasin tänne. Ohje oli yksinkertainen ja aineet löytyi heti kaapista, joten pistin leipoen.

Sen verran vahvasti on syöjäkuntaa, että tuplasin ohjeen enempiä miettimättä. 

Ainekset:

500 g raejuustoa

6 dl vehnäjauhoja

4 tl leivinjauhetta

2 tl suolaa

2 rkl hunajaa

4 rkl öljyä

Munaa voiteluun

Koska tällaiselle maallikolle ei oikein selvinnyt ohjeen kaikki yksityiskohdat, kirjoitan asiat nyt tähän siten, kuin ne itse koin ja lopulta tein.

Raejuusto neuvottiin pehmentämään esim. haarukalla. Minulle ei auennut tuo työvaihe, enkä saanut haarukalla raejuustoon suurtakaan muutosta, joten survoin juuston pienemmäksi muusiksi sauvasekoittimella. Väittäisin, että tuo työvaihe oli vähän turha. Seuraavalla kerralla jätän sen väliin. 

Taikinan ainesten sekoituksen tein seuraavasti; sekoitin yhteen raejuuston, hunajan (jota laitan jatkossa 4 rkl alkuperäisen ohjeen 2 rkl:n sijaan) ja öljyn. Sekoitin kuivat aineet yhteen ja vaivasin ne raejuustomassaan. 

Taikina on melko tykkyä ja sen leipominen esim. öljyn avulla työpöydällä onnistuu hyvin. Taikina jaetaan 8 osaan. Taikinapallot leivotaan kämmenellä pöytää vasten pötkylöiksi joiden päät liitetään päistään yhteen siten, että pötkylät muuttuvat rinkeleiksi.

Bagelit asetellaan uunipellille siten, että niille jää varaa nousta. Turpoaminen ei kuitenkaan ole ihan mahdotonta, joten näiden bageleiden pitäisi mahtua yhdelle uunipellille. Rinkelit voidellaan munalla ja päälle ripotellaan paahdettua sipulirouhetta.

Bageleita paistetaan 200 asteisessa uunissa 16-20 minuuttia. Ohjeessa paistoajaksi kerrottiin 18-22 minuuttia. Tuossa ajassa sipulirouhe kuitenkin alkoi palaa (ja palanut sipuli ei ole hyvää), joten lyhensin paistoaikaa sipulirouheen ehdoilla. Ja lyhyempikin paistoaika kyllä riitti.

Nämä bagelit olivat kyllä herkullisia! Ihanan pehmeitä ja meheviä.

Seuraavalla kerralla (koska se kyllä takuulla tulee), noudatan näitä ohjeita, niin lopputulema on varmasti mieluisampi 😋

🌸 Terveisin Susanna 🌸

https://www.facebook.com/pastaakostassa

Pitsireunainen kerroslautanen

 Tässä kerroslautasessa kultainen kahva yhdistää kaksi täysin erilaista lautasta. 

Toinen lautanen on jonkin vanhan kahviastiaston tarjoilulautanen ja toinen pitsireunainen, hieman liioittelevan kruusailtu tarjoilulautanen. Yhdistävänä tekijänä lautasissa on kultaiset reunukset, joihin kahva sopii kivasti.

Romanttinen ja kaunis kokonaisuus 🤩

🌸 Terveisin Susanna 🌸

https://www.facebook.com/pastaakostassa

Valkoinen talouspaperiteline

Kasasin talouspaperitelineen, jossa on valkoista valkoisen päällä. Pohjana kahvikupin lautanen, jossa on hennot, roosan sävyiset kukkakuviot.

Työstin lautaseen 6 mm reiän. Valkoiseksi maalattu harjanvarren pätkä on kiinnitetty ruuvilla ja liimalla lautaseen. Nuppi on liimattu paikoilleen.

Koska nupin tyvi on kapeampi, kuin varren yläpää, kiinnitin saumakohtaan kukan muotoisen puukuvion. Tämä peittää hienosti saumakohdan ja tuo hieman särmää muuten niin valkoiseen kokonaisuuteen.

Kaunis teline talouspaperille 🥰

🌸 Terveisin Susanna 🌸

https://www.facebook.com/pastaakostassa

Helmireunainen lautanen kipsistä

Löysin kipsimuotin todella sievään, soikeaan lautastarjottimeen. Koko lautasta kiertää helminauha sekä ulko, että sisäreunalla. Tarjolla olisi ollut suuremmankin lautasen muotti, mutta en uskaltanut satsata siihen, ennen kuin kokeilen kuinka valu yleensä ottaen onnistuu tällaisella muotilla. Varmaan se suurempi muottikin pitää nyt sitten hankkia 😁

Tällä kertaa käytin massaan nestemäistä kipsiväriä ja koitin saada valusta vaalean beigen. Tämäkään kokeilu ei mennyt ihan huonosti.

Valu oli taas ihanan sileä ja pehmoisen tuntuinen käteen.

Lautanen on sopiva esim. kynttiläalustaksi tai korulautaseksi.

Mielestäni todella onnistunut valu ja tuote. Näitä lisää 🥰

 🌸 Terveisin Susanna 🌸

https://www.facebook.com/pastaakostassa

Ongelmia blogissa

 Blogissani on ilmennyt vuodenvaihteen jälkeen harmillinen ongelma. Vanhimpien postausten kuvat ovat hävinneet.

Olen koittanut selvittää syytä tälle kuvien katoamiselle, mutta varmaksi vastausta en tiedä. Se on selvinnyt, että nämä kyseiset postaukset ovat niitä, jotka olen alun perin tehnyt toiselle alustalle. Kyseinen alusta oli minulle mieluisa ja sen kautta julkaisuni tavoittivat ensimmäisen vuoden aikana yli 200 000 kävijää. Vertailun vuoksi kerrottakoon, että tällä hetkellä, tälle nykyiselle alustalle kirjoittamassani blogissa on vierailijoita ollut noin 272 000, vaikka aikaa on kulunut kohta 7 vuotta ja uusia julkaisuja olen tehnyt useita satoja. Tämä lukijoiden helppo saavutettavuus selittänee parhaiten tuon mieluisuuden 😅

Tuo alkuperäinen blogialusta lopetettiin hieman yllättäen ja bloggaajille annettiin joitakin viikkoja aikaa kopioida ja poistaa omat julkaisut, ennen kuin ne häviävät ylläpidon päättyessä. Tein tuon kopioinnin tyylillä Ctrl+C ja liitin tekstit kuvineen tälle nykyiselle alustalle. Kuvat eivät siis jääneet vanhan blogialustan kuvapankkiin tai vastaavaa, mutta luulen, että tämä kopiointi tuolla tyylillä on juurisyy nykyiselle ongelmalle. 

Ehkä muutoin tällä asialla ei olisi niin suurta merkitystä, mutta noiden postausten joukossa on pari eniten lukijoita keräävää, virkkaukseen liittyvää julkaisua. Toisessa näistä on ohje, joka on luonnollisesti selkeämpi kuvien kanssa kuin ilman niitä. Toki ohjeen ollessa omani, pystyn sen piirtämään uudestaan ihan koska tahansa. Valmiit tabletit on myös koska tahansa kuvattavissa uudelleen. Eli toden näköisesti juuri nuo julkaisut tulen enshätään korjaamaan uusilla kuvilla ihan lähipäivinä.

Koska julkaisujen sisältö on kuitenkin muuttunut merkittävästi ja on selkeästi puutteellinen, minulla tuntuu nyt olevan kolme vaihtoehtoa;

1. Jätän julkaisut nykyiselleen ja korjaan ne hiljalleen uusilla kuvilla

- kuvattomien julkaisujen aiheuttama harmi lukijoille ei katoa mihinkään, kun vanhat, kuvattomat julkaisut jäävät blogiin kummittelemaan.

2. Poistan nuo julkaisut

- valtava määrä työtä valuu hukkaan, mutta kirpaisee vain kerran ja ehkä kolmen tai viiden vuoden päästä ei enää harmita yhtään

3. Piilotan julkaisut ja vapautan ne julkisiksi sitä mukaa, kun teen postauksissa käsitellyt asiat uudelleen ja saan sitä kautta postauksiin liitettyä uudet kuvat

- harmitus kadonneista kuvista koskettaa enää itseäni 

Niin tai näin, työllistävä vaikutus tällä ongelmalla on. Olen varmaankin kallistumassa tuohon viimeiseen vaihtoehtoon. Pystyisin parhaiten säästämään ja hyödyntämään edes osan aiemmin tekemästäni työstä.

Silti tämän asian ei nyt pidä lannistaa. Ehkä ei paras aloitus blogivuodelle, mutta jos nyt päätän, että tämä on pahin tielleni sattuva vastoinkäyminen tälle vuotta ihan yleiselläkin tasolla, niin tästä eteen päin vuosi saattaa olla pelkkää riemua 😄

🌸 Terveisin Susanna 🌸

https://www.facebook.com/pastaakostassa

Valkosipuliporkkanat

Valkosipuliporkkanat ovat helppoja valmistaa ja ne maistuvat lähes minkä tahansa ruuan lisäkkeenä.

Porkkanat kuoritaan ja leikataan kiekoiksi tai vahvoiksi tikuiksi. Lisäkierrettä tähän muutenkin iloisen väriseen oranssiin ruokaan saa käyttämällä eri värisiä porkkanoita.

Porkkanat keitetään kypsiksi suolalla maustetussa vedessä. Ylikypsyyttä tulee välttää, sillä porkkanoiden rakenne rikkoontuu ja porkkanat muuttuvat suttuisiksi sitten, kun niihin sekoitetaan mausteet.

Keitinvesi kaadetaan kokonaan pois ja höyryäviin porkkanoihin lisätään muutama nokare voita, valkosipulijauhetta tai -rouhetta sekä ripaus yrttisuolaa.

Porkkanoita sekoitellaan kunnes voi on sulanut ja mausteet ovat sekoittuneet tasaisesti.

Värikäs ja mausteinen lisäke piristää minkä tahansa annoksen näköä ja makua 😋

🌸 Terveisin Susanna 🌸

https://www.facebook.com/pastaakostassa

Muhkea, kudottu kaulahuivi

Pystyn kyllä virkkaamalla valmistaa melkein mitä vaan, mutta kutominen on ollut minulle aina ylipääsemätön haaste, jopa vastentahtoista.

Suurin vastuu kutomisen hyljeksinnästä kuuluu ala-asteikäisenä koulussa kudotuille lapasille ja sukille. Ne eivät vain tahtoneet edetä ja lopulta kun ne valmistuivat, ne olivat ihan eri pareja ja jopa kymmenvuotias tajusi, että vaikka ne tuskalla ja työllä valmiiksi tehtiin, niin ei mennyt ihan putkeen.

Koska virkkaamisen aloitus on aikoinaan ollut minulle aivan yhtä vaikeaa ja koska sen opittuani en ole oikeastaan ollut montaakaan hetkeä siten, etteikö joku työ (tai useampi kerralla) olisi kesken, minua on harmittanut, etten hallitse kutomista. Ja sen vuoksi päätin nyt tehdä asialle jotain.

Ensimmäisen työn tulisi olla yksinkertainen ja sellainen, että se etenisi kyllin nopeasti ja että voisin sen myötä hieman harjoitella käsialaani. Sen vuoksi päädyin ostamaan 3 kerää Novitan Hyggelankaa ja 10mm pyöröpuikot. 

Langan väri sopii hienosti viime talvena hankkimiini huopaisiin lapikkaisiin (ja tällä hetkellä myös hiusten väriin 😅) ja näin saan talvivaatetukseen yhtenäisyyttä ja väriä.

Loin puikolle 18 silmukkaa ja toteutin työn koko ajan oikein kutoen.

Kudoin huiviin 85 kierrosta.

Tämän jälkeen kolmannesta kerästä oli jäljellä niin paljon, että ajattelin sen riittävän virkattuihin päihin sekä lyhyisiin hapsuihin.

Virkkasin huivin päihin ensin 2 kerrosta kiinteitä silmukoita. Tämän jälkeen tein 9 ketjusilmukkalenkkiä (3kjs hy1 s + ks). Ketjusilmukkalenkkeihin kiinnitin 4 kpl n. 20 cm pitkää lankaa, eli hapsuista tuli noin 10 cm pitkät.

Viimistelin huivin reunaan kiinnitettävällä ”Hand made”- nahkamerkillä.

Ei tämä nyt niin vaikeaa ollut ja viimeistelty työ on oikeastaan ihan kivan näköinen 🥰

🌸 Terveisin Susanna 🌸

https://www.facebook.com/pastaakostassa