Mustikkagalette

 

Tämä hiomattoman näköinen mustikkapiiras nousi keittiössäni tämän kesän mustikka-ajan ehdottomaksi ykkössuosikiksi.

Kyseessä on versio ranskalaisesta galetesta, joka kootaan uunipellille ilman piirakkavuokaa. Galette voidaan tehdä suolaisena tai makeana. Näiden mustikkakokeilujen jälkeen olen varma, että kaikki galetet eivät ole minun osaltani vielä leivottu.

Mustikka on vähän hankala täyte tällaiseen piirakkaan, koska mustikka on todella mehukas marja ja on hieman haastavaa saada pysymään kaikki se kosteus piirakan sisäpuolella. Parin kokeilun jälkeen uskon kuitenkin löytäneeni parhaat konstit mustikan hillitsemiseksi.

Pohjan ainekset;

3 dl vehnäjauhoja

1 t l leivinjauhetta

2 rkl sokeria

1/2 tl suolaa

100 g voita

3 rkl kylmää vettä

  Kuivat aineet sekoitetaan keskenään. Pehmeä voi ja kuivat aineet nypitään muruiksi. Sekaan lisätään vesi ja massa sekoitetaan nopeasti taikinaksi. Taikina kääritään kelmuun ja laitetaan vetäytymään jääkaappiin n. puoleksi tunniksi.

Taikinasta kaulitaan pyöreä n. 30-35 cm kokoinen pohja leivinpaperin päälle. Ongelmaa meinaa kaulitessa muodostaa reunojen repeily, mutta kun repeämiä korjailee käsin ja painelee taikinaa yhteen, taikinapohjasta saa hyvän. Leivinpaperi ja taiknapohja siirrtään uunipellille.

Täytteen ainekset;

1 tlk maitorahkaa

0,5 dl sitruunamehua

0,5 dl sokeria

 

5dl mustikoita 

(myös pakastemustikat käy. Ne ovat kuitenkin vielä kosteampia kuin tuoreet mustikat.)

0,5 dl hillosokeria

0,5 dl vehnäjauhoja 

 

Rahkatäytteen aineet sekoitetaan yhteen ja seos levitetään piirakkapohjan päälle niin, että n. 2,5-3cm taikinareunoista jää näkyviin.

Mustikoihin sekoitetaan hillosokeri ja vehnäjauho, jonka jälkeen mustikat ripotellaan tasaisesti rahkaseoksen päälle.

 Piirakkapohjan taikina taitetaan reunoilta täytteen päälle. Taittelussa saa olla melko varovianen, ettei taikina murru.

Piirakkaa paistetaan 175 asteisen uunin keskitasolla n. 30-35 minuuttia.

Tämän piirakan teossa nautin ehkä paljolti myös siitä, että ei tarvitse sitten yhtään hifistellä. Piiras saa olla epäsymmetrinen ja rustiikki ja silti se maistuu juuri siltä parhaalta piirakalta. 😋

Kahden suklaan moussekakku

Poikani rippijuhlissa oli tarjolla kakkubuffet kuudella kakulla.

Tämä kakku on makea ja suklainen ja se on parhaimmillaan, kun se saa lämmetä huoneenlämmössä hieman.

Kakun voi tietenkin tehdä kahdella kerroksella, mutta itse pidän seepraraidoista.

Koristeluun käytin suklaaspraytä ja sokerimassasta tehtyjä koristeita.

Kakun (26 cm vuoka) ainekset:

2 pkt oreokeksejä

n. 75g sulatettua voita

6 dl vispikermaa

2 prk ranskankermaa

300 g valkosuklaata

300 g maitosuklaata

4 liivatelehteä (nämä voi myös jättää pois)

Keksit murskataan ja niiden joukkoon sekoitetaan sulatettu voi. Keksimuruseos painellaan leivinpaperilla pohjustetun irtopohjavuoan pohjalle.

Pieni määrä (n. 0,5 dl) kermaa otetaan sivuun, jos aiotaan käyttää hyytymisen lisänä liivatetta.

Kerma vatkataan vaahdoksi ja lisätään mukaan ranskankerma. 

Jos käyttää suklaan lisäksi liivatetta, liivatteet liotetaan kylmässä vedessä ja sulatetaan kuumaan kermaan (kerman joukkoon voi tarvittaessa kiehauttamisvaiheessa lisätä maitoa tai vettä, jos nesteen määrää pitää lisätä). Jäähtynyt liivateseos sekoitetaan kermamassaan.

Suklaat sulatetaan erikseen esim. vesihauteessa.

Kermaseos jaetaan kahtia ja toiseen osaan sekoitetaan sulatettu valkosuklaa ja toiseen maitosuklaa. Ei haittaa, jos suklaa on kermaan sekoitettaessa hieman lämmintä, mutta kuumaa sen ei saa olla. Jos kakun tekee seepraraidalliseksi, massan tulee olla hieman löysää, että kuviointi onnistuu. Suklaa sekoitetaan kermaan ohuena nauhana, koko ajan sekoittaen.

Seepraraidat syntyvät, kun massat asetetaan useassa erässä vuoron perään keksimurupohjan päälle. Jos kakun pinta ei jää näkyviin, ei massan kanssa ole ihan niin nöpön nuukaa, kuinka tasaisiksi massarenkaat muodostuvat.

 

Kakku jäähdytetään ja jos pinnan haluaa päällystää suklaasprayllä, kakku jäädytetään.

Suklaaspraypulloa ravistellaan ja lämmitetään ohjeen mukaan ja suklaata suihkutetaan jäässä olevaan kakun pintaan. Spreijaus on todella sotkuista hommaa, joten se kannattaa tehdä laajalla, avoimella tasolla (esim. ruokapöytä), josta sumuna ympärille leviävä suklaa on helppo pestä pois. Kakku kannattaa asettaa jo tässä vaiheessa lopulliselle alustalle, koska sulamisen jälkeen liikuttaminen aiheuttaa murtumia kakun päällysteeseen. Alusta on hyvä suojata spreijauksen ajaksi esim. kakun alle asetettavilla voipaperiliuskoilla, jotka poistetaan spreijauksen jälkeen. 

Kakun koristeet muotoilin sokerimassasta. Koristeiden kuivuttua maalasin ne nestemäisellä elintarvike-kultamaalilla ja suihkautin päälle hopeaspraytä.

Keijukainen kanaverkosta

Kun tämän keijun sain kasaan, oli onnistumisen ilo lähes käsin kosketeltavissa. En arvannut, että kanaverkko on näin helposti muokattavissa. Jotain osviittaa verkkoaskartelusta olen saanut tehdessäni esim. sydänkoristeen, mutta tämä muotoilu olikin nyt jotenkin ihan toisenlaista. Valmis keiju on todella herkkä ja kaunis. 

Muotoilin kanaverkosta ensin paksumpia pötkylöitä, jotka kiinnittelin toisiinsa. Niitä rutistelemalla ja toisin paikoin verkkomateriaalia lisäämällä tein vartaloon muotoja. Kanaverkon lisäksi käytin sitomiseen rautalankaa ja työkaluina oli sivuleikkurit ja kärkipihdit. 

Muotojen ja asennon suhteen liioittelin vähän; pikkusen luonnollista ohuempaa ja taipuisampaa vyötäröä sekä pitkiä raajoja.

Vartaloon lisäsin ”perhossiivet” sekä repaleisen mekon helmat.

Kun asettelin keijua ulos, se näytti jotenkin valjulta ja kun arvasin, ettei sinkitty verkko ainakaan ensimmäisenä ruostu, keijun väri ei tule itsekseen muuksi muuttumaan. Niinpä maalasin keijun kuparin värisellä spraymaalilla. Värivalinta osui mielestäni ihan kohdilleen. 😊

Vihaan puutarhatonttuja, mutta tämä Keiju on jatkossa ja sille löytyy meidän puutarhasta paikka myös tulevaisuudessa 😊