Sivun näyttöjä yhteensä

tiistai 19. toukokuuta 2020

Tarjottimen tuunaus




Ihan kätevän kokoinen tarjotin, mutta vähän "väärän värinen" lojui käyttämättömänä kaapin perillä ja ajattelin tehdä asialle jotain. En vain oikein tiennyt, minkälainen sen pitäisi olla, että se kelpaisi. 

Tämä tuunaus otti aikaa suhteellisen kauan. Aina uuden maalipinnan jälkeen tarjotin jäi odottamaan jopa kuukausiksi seuraavaa toimenpidettä. 

Alunperin tarjotin oli ruskea lakkapintainen ja käytön jälkiäkin siinä oli.


 Koska en tiennyt, millä tarjotin on käsitelty, maalasin sen hionnan jälkeen ensin pohjamaalilla, ettei ruskea väri sitten tule pintamaalin läpi. Ja kun se pohjamaalissa oli, tiesin, että kokonaan valkoista en tästä ainakaan halua.


 Vaikka olisin halunnut pieniä palloja tarjottimeen, en oikein tiennyt, kuinka ne olisin saanut siihen tasaisesti maalattua ja luovuin ajatuksesta. Niin päädyin maalaamaan ensin alle tumman harmaan kalkkimaalin ja päälle krakeeratun valkoisen pinnan.


 Lopuksi valitsin pari silmää miellyttävää servettimallia, jotka ajatelin pintaan liittää. Niiden kautta sain myös pallot mukaan. Kiinnitin ensin vaalenapunaista palloservettiä decoupagelakalla tarjottimeen. Tuhrasin kuitenkin jossain nurkassa liian kauan samaa kohtaa ja servetti repesi! Ja harmitti... 

En sitten kuitenkaan millään viitsinyt lähteä tekemään koko hommaa uudestaan ja ajattelin, että pinta saakin olla rikkonainen. Kiinnitin siis servettiä pohjaan pieninä paloina niin, että en antanut haitata, jos jossain kohtaa jotain meni pieleen.

Kun lakka oli kuivunut, hioin pohjan. Vaihtelin hiomisen voimakkuutta ihan kevyestä pyyhkäisystä kunnon hinkkaamiseen, jolloin pallokuvioon tuli vielä lisää säröä. Pidän varsinkin siitä, kuinka krakeerattu pinta erottuu palloservetin läpi.


Kiinnitin (taas decoupagelakalla) ruusukuviot tarjottimen pohjaan. Myös niiden pintaa hioin lakan kuivuttua.

Lopuksi lakkasin vesiliukoisella mattalakalla koko tarjottimen. 

Lopputulos on jotain ihan muuta, mitä sen kuvittelin alkujaan olevan, mutta oikeastaan tämä on jopa kauniimpi, kuin alkuperäinen mielikuvani 😊


keskiviikko 13. toukokuuta 2020

Pilvenhattarat kanaverkosta




Jossain ravintolan katossa näin kanaverkosta tehtyjä pilviä ja ne olivat jotenkin uskomattoman ”oikean” näköisiä. Sellaisia läpikuultavia ja kevyitä hattaroita. Koetin sitten taitella itse sellaisen. 

Alkukankeuden jälkeen taittelu ei sitten ollut edes kovin vaikeaa... 

Asetin kanaverkon kaksin kerroin ja sivuleikkureilla verkon lankoja katkaisten pyöristin kaikki kulmat. Kulmien pyöristys ei ole ihan millin tarkkaa. 

Tämän jälkeen sidoin ja kääntelin saumakohdat niin, että puoliskat pysyivät tukevasti kiinni toisissaan, eikä irtonaisia langanpätkiä enää erottunut saumoissa.


Ensin liitoskohta näytti jotenkin vahvalta ja erottui muka liikaa, mutta kun pilven muhkurat saa muotoiltua verkkoon, ei sauma haittaa enää silmää. 

Kun puoliskat on paikoillaan, aletaan verkkoa venyttelemään ja muotoilemaan niin, että siihen tulee epäsymmetrisiä ja pyöreitä muhkuroita ja poimuja. Niiden kanssa ei kovin helposti voi liioitella.


Lopuksi maalasin pilvet spraymaalilla.

Läpinäkyvän materiaalin vuoksi eri työvaiheista ei oikein saanut järkeviä kuvia, joista olisi selkeästi erottunut tilanne. Niinpä kuvani keskittyvät valmiisiin pilviin.


Jos lapseni olisi pienempi, voisin lastenhuoneen kattoon köykäisesti tällaisia ripustaa, mutta teinipoika ei näistä innostunut niin kuin äiti. Niinpä ripustin pilvet terassille, pöydän ylle. 😊


sunnuntai 10. toukokuuta 2020

Kirjanmerkki virkaten


Nämä herkät kirjanmerkit virkkasin äitienpäivälahjoiksi. 

Katselin pinterestistä kuvia erilaisista hennoista virkkausmalleista ja niistä yhdistelemällä päädyin sydämen malliseen merkkiin, johon tuli koristeellisen nauhan päähän tupsu. Lankana käytin luonnonvalkoista Novitan Cotton Crochet lankaa ja 1,5 koukkua.



1.krs 10 kjs kiinnitetään piilosilmukalla renkaaksi

2.krs 3kjs (korvaa ensimmäisen pp) 33 pp ketjusilmukkarenkaaseen

3.krs käännä työ. 4 kjs (korvaa ensimmäisen pp:n ja kjs:n) toista 1pp + 1kjs 15 kertaa. 1 pp + 3kjs. Jätä 1 s väliin ja jatka 1pp + 1 kjs kierroksen loppuun saakka.

4.krs käännä työ. 3 kjs, ks pylväiden väliin. Toistetaan jokaiseen pp väliin. Toistetaan 3 kjs:n kaari jokaiseen pylväsväliin kierroksen loppuun saakka.

5.krs käännä työ. 2ps, joilla siirrytään 1. kjs-kaaren keskelle. 2kjs + nirkko + 2kjs. Hypätään yli 1 kjs-kaari ja nirkkokaari kiinnitetään sitä seuraavaan kaareen kiinteällä silmukalla. Toistetaan nirkkokaaria työn loppuun saakka kiinnittäen ne joka toiseen kjs-kaareen

Sydän on valmis. ❤️

Nauhaan kokeilin kahta eri vaihtoehtoa. Molemmissa periaate on sama, kuvio hieman erilainen. 

Siirrytään 7 kiinteällä silmukalla sydämen keskelle.
68 kjs (tai määrä sen mukaan, kuinka pitän nauhan merkkiin haluaa)
Aloitetaan paluu sydämeen päin: 3kjs, hy 3kjs + ps. 
Kun ollaan takaisin nauhan tyvessä kierretään nauha uudelleen ja vahvistetaan nauhaan syntyneet pikkulenkit.

Vaihtoehto 1. (Perhosen näköiset kuviot)
Joka toinen lenkki; 2ks, 1 puolipylväs, 2 p, 1 puolipylväs, 2ks.
Joka toinen lenkki; 2ks, 1 puolipylväs + nirkko, 2p + nirkko, 1 puolipylväs, 2ks.
Nauhan päässä kieretään lenkki 8:lla kiinteällä silmukalla ja palataan takaisin nauhan tyveen toistaen samoja kuvioita.


Vaihtoehto 2.
Joka toinen lenkki; 5ks
Joka toinen lenkki; 2ks + nirkko, ks + nirkko, 2ks.
Nauhan päässä kieretään lenkki 8:lla kiinteällä silmukalla ja palataan takaisin nauhan tyveen toistaen samoja kuvioita.



Kun ollaan takaisin nauhan tyvessä, siirrytään vielä 7 kiinteällä silmukalla sydämen toisen sakaran yläreunaan (kiinteät silmukat symmetrisesti toisen sakaran kanssa)

Päätellään työ.

Merkki kovetetaan sokeriliuoksella ja pingotetaan nuppineulojen avulla esim styroxpohjaan. Tällöin sydämeen saadaan muotoiltua sen lopullinen muoto. Kovetin myös nauhan, ettei se vetäytyisi kierteelle. Tupsun kiinnitin neulomalla sen nauhan viimeiseen lenkkiin.



Hyvää äitienpäivää kaikille äideille toivotan Jukka Kuusiston runon myötä; 

Äireet muistuttavat sulle,

että kiittääsit kaikesta hyvästä, 
mitä oot saanut heiltä elämässäs.

Aina ku kiität syrämmes pohjasta,
niin saat syrämmehes
kaksin verroon enemmän hyvää.

Muista pitää kiitollisuus syrämmessäs,
niin saat rakkautta
ja runsautta elämääs.

-Jukka Kuusisto-






keskiviikko 6. toukokuuta 2020

Veikeä sammakkokukkaro virkkaamalla


Ostin pari kukkarokehystä siinä toivossa, että joskus olisi aikaa tehdä niihin virkkaamalla kukkarot... Näitä kukkaroita kun olen jossain virkkausryhmissä kovasti ihastellut. Kun sitten niitä kehyksiä käsissäni pyörittelin, en vaan saanut sille mitään, että kaareva kehys oli het valmiiksi kuin sammakon suu. Kokeilin sitä sammakkoa siihen ympärille sitten rakentaa.

En tiedä, oliko aivan järkevää aloittaa tämän tyylinen kirjovirkkaus ihan tällaisella työllä, mutta näin tässä nyt kävi...

Lankana käytin Camilla puuvillalankaa ja koukku 3. Työ toteutetaan kiinteillä silmukoilla.

1 krs. Aloitin vihreällä langalla tekemällä kiristettävän silmukan, johon tein 8 kiinteää silmukkaa
2 krs jokaiseen kiinteään silmukkaan 2 ks
3 krs joka toiseen kiinteään silmukkaan 2 ks
4 krs joka 3. kiinteään silmukkaan 2 ks
5 krs joka 4 kiinteään silmukkaan 2 ks
6 krs joka 5 kiinteään silmukkaan 2 ks

Kierroksia lisäsin spiraalimaisesti, ettei kukkaroon syntyisi saumaa.

Kierroksia jatketaan samalla tyylillä silmukoita  lisäten niin kauan, että syntyneen ympyrän koko vastaa aukaistua kukkarokehystä.



Tämän jälkeen jatketaan virkkaamista ilman lisäyksiä. Itse tein näitä "tyhjiä kierroksia" 5, ennen kuin aloitin kuvion virkkaamisen. Kuvion tein suurin piirtein oheisen kaavion mukaan. Lankoja kuljetin työn takana.



Kun kuvio oli valmis ja kukkaro oli sopivan kokoinen pituus suunnassa lopetin työn ja päättelin langan.

Oikeastaan tämä työ eli ja kasvoi koko ajan, kun sitä tein. Kun huomasin kirjovirkkauksen nurjan puolen suttuisuuden, päätin tehdä kukkarolle vuorin ja jotenkin sen väriksi valikoitui punainen, vaikka en ihan varma ole, onko sammakon suu ihan punainenkaan...

Vuori virkataan samalla kaavalla kuin päällysosa, mutta vuorin ympärys saa jäädä n. 15 kiinteää silmukka pienemmäksi kuin päällinen. Vuorta kannattaa sovitella kukkaron sissään, niin sille sopiva koko selkiää parhaiten. Langoissa ja virkkauskäsialassa olevilla eroilla kun on varmasti tähän sovitukseen vaikutusta.

Kitalaen kohtaan jätin viiden silmukan aukon, johon vuorin valmistuttua virkkasin "kitalakikielen". Vaikka tästä oon jo ihan varma, ettei sammakoilla taida tällaisia olla. Kun vuori oli sopivan kokoinen, lopetin työn ja päättelin langan. Kitalakikielen virkkasin niin, että ensimmäiselle kierrokselle loin silmukoita 10, eli sen mukaan, kun olin niitä aukon kohtaan tyhjäksi jättänyt. Sen jälkeen lähdin kiertämään pientä nyppylää spiraalimaisesti ja kavensin jokaisen silmukan, kunnes yksi silmukka oli jäljellä. Päättelin langan vuorin nurjalle puolelle.



Kielen tein kuuden silmukan levyisenä edestakaisin virkaten. Kielen aloituskohdan määritteli kitalakikielen kohta ja kieli alkaa aika syvältä sammakon suusta. Kielestä tein niin pitkän, että sen sai käärittyä rullan näköiseksi. Rullan neuloin kielen päättelylangalla paikoilleen tehden pieniä pistoja kielen sivuun.



Neuloin päällysosan ja vuorin kiiinni toisiinsa ja sen jälkeen kiinnitin pussukan kukkarokehykseen ompelulangalla.

Aika veikeä sammakko tästä kyllä lopulta tuli! 😃