Sivun näyttöjä yhteensä

sunnuntai 22. kesäkuuta 2025

Soikea, virkattu matto

Makuuhuoneeseen, sängyn päätyyn olen kaipaillut uutta mattoa. Sopivan kudemäärän jäädessä toisesta projektista yli, tuli eteen mainio tilaisuus virkata soikea matto.

Maton päihin käytin lähes suoraan soma-tabletin ohjetta (löytyy täältä) ja pitkillä sivuilla toistin päädyn kuviota, siihen kuitenkaan silmukoita lisäämättä, tai niitä vähentämättä.

Aloitin työn virkkaamalla ketjusilmukoita sen määrän, jonka kuvittelin olevan sopiva mitta maton keskiölle. Tuohon ketjusilmukkariviin tein molemmille puolille maton ensimmäisen kierroksen.

Tästä jatkoin kierroksia, kunnes jäljellä oleva kudemäärä alkoi näyttämään siltä, että se riittää vielä reunuspitsiin. Työn edetessä levitin maton jokaisen kierroksen jälkeen lattialle. Näin pääsin kärylle siitä, että maton reuna ei kupruile löyhyyttään eikä kireyttään, eli varmistin sen, että  silmukkamäärä on oikea eikä seuraavalla kierroksella tarvitse tehdä mitään ohjeesta poikkeavaa. Kun nuo liinaohjeet ei aina välttämättä istu ihan suoraan mattojen ohjeeksi, vaan vaativat joskus pientä viilausta. 

Sen verran sovelsin ohjetta tuon reunuspitsin osalta, että koska kude ei riittänyt enää viimeiseen, kiinteistä silmukoista ja nirkoista koostuvaan kierrokseen, tein nirkot jo pylväskierroksella. Ja vaikka kokonaisuus olisi näyttänyt paremmalta tuon viimeisen kierroksen kanssa, tämä oli ihan hyvä ratkaisu. Kudettakin jäi jäljelle enää noin 3 metriä 😅

Jossain kohtaa epäilytti, että tästä ei tule mattoa, eikä mitään, mutta eipä tuo nyt mitään puutu. 🥰



 

🌸 Terveisin Susanna 🌸

torstai 19. kesäkuuta 2025

Virkattu sydän-avaimenperä

 

Viimeiset viikot on olleet paitsi työrintamalla, myös kotona niin täynnä kaikenlaista, että käsityöt on väkisin jääneet hieman sivuun. Kun vakiopäivänä lähden kotoa klo 6.15. ja palaan 16.45., niin viime aikoina kotiin tulo on joinakin päivinä saattanut onnistua jopa vasta klo 21 jälkeen. Mutta en kuitenkaan moitikaan tilannetta. Itse olen valinnut ammattini ja työpaikkani sekä vapaa-ajan toiminnot. Aikansa kutakin ja jostain vain pitää sitten tinkiä.

Kun on kuitenkin polttava tarve saada käsistään irti jotain konkreettista, tein tähän kohtaan tällaisen ihan pienen käsityön; virkatun, pullean sydämen, jonka liitin ruusukullan väriseen avainlenkkiin.

Langan väri on niin vaalea vaaleanpunainen, että se on melkein valkoinen… Toteutin sydämen kiinteillä silmukoilla.

Virkkasin ensin sydämen toisen sakaran. 

Sen jälkeen tein samalla kaavalla toisen samanlaisen ja liitin sakarat muutamalla kiinteällä silmukalla toisiinsa.

Tämän jälkeen lähdin kiertämään sydämen runkoa. Tein kavennukset ensin joka neljänteen silmukkaan. Sydämen kärkeä lähestyessäni tein kavennukset vain sydämen reunoille.

Kun työ ei vielä ollut ihan lopussa, työnsin sydämen täyteen vanua ja virkkasin kavennukset loppuun.

Jätin päättelylangan pitkähköksi ja pujotin sen neulaan. Vedin langan sydämen sakaroiden välistä ulos. Pujotin lankaan silikonihelmiä ja kiersin langan monikertaisesti avainlenkin renkaan ympäri. Palasin langalla vielä takaisin helmien läpi ja solmin ja päättelin langan sydämen sisälle.

Voi olla himpun liian vaalea avaimenperä omaan käyttööni, mutta eiköhän tällekin omistaja ja käyttäjä löydy 🥰



🌸 Terveisin Susanna 🌸


torstai 5. kesäkuuta 2025

Kuinka saada orkidea kukkimaan yhä uudestaan?

Vaikka jonkinlaisia kasveihin liittyviä opintojakin on takataskussa, tässä postauksessa esitettävät menetelmät eivät ole oppikirjoista, eikä käsittääkseni yhtään mistään kotoisin. Mutta jos oma kokemus osoittaa jonkin toimintatavan tehokkaammaksi kuin printatut ohjeet, käytän mieluummin sitä omaa tapaa.

Ikinä, kun olen orkideaa, eli perhoskämmekkää ostanut, hoito-ohjeet ovat olleet kutakuinkin seuraavat;

- Kastele noin kerran viikossa upottamalla koko ruukku veteen noin 10 minuutin ajaksi (toisin sanoen; älä kastele liikaa ja anna kuivua kastelujen välissä).

- Orkidea pitää epäsuorasta valosta ja tasaisista kasvuolosuhteista mm. lämpötilan suhteen.

- Orkidea on ilmajuurinen kasvi ja tykkää sen vuoksi kasvaa läpinäkyvässä purkissa (tämä ainakin on käsittääkseni ihan puppua).

- Kukintojen kuihduttua leikkaa kukkavarret pois.

Kompastuskivenä tuossa rimpsussa on minulle ollut tuo kastelu… Koska orkidea ilman kukkia ei ole sen näköinen, että se seisoisi kotona paraatipaikalla, josta se ja sen tarpeet varmasti myös näkisin, kastelu on tahtonut sitten unohtua. Kun kasvi sitten unohtuu ja näivettyy, ei siitä kohta ole enää mitään iloa. Tästä syystä ihan jokainen tähän saakka hankkimistani orkideoista on lopulta päätynyt pihan perälle.

Viime keväänä ostin kolmivanaisia valkoisia orkideoja kaksin kappalein ja sijoitin ne suureen astiaan. Kukinta loppui vasta tämän vuoden helmikuulla.

Mitä tapahtui?

No unohdin nuo ohjeistukset ja tein suurimmaksi osaksi aivan toisin, kuin ”suositellaan”.

- Pidin huolen, että orkideoilla on koko ajan vettä siten, että purkkien pohja ottaa veteen.

- Orkideat oli asetettuna ikkunan sivuun. Ei siis suorassa valossa. Toisaalta; olisin asettanut kukat idän puolen ikkunalle, jos siihen olisi ollut mahdollisuus, koska eivät nämä valoa moiti, vaikkakaan suorasta auringon paahteesta tuskin pitävät.

- Orkideat olivat siis omissa, läpinäkyvissä ruukuissaan isossa kulhossa, joka taas ei ole läpinäkyvä.

- Ja vielä viimeisenä, mutta ei todellakaan vähäisimpänä; jätin kukkavarret paikoilleen.

Ja näinhän siinä yllättäen kävi, että kukinta jatkui toukokuulta suoraa soittoa seuraavaan helmikuuhun saakka 😳 Jos ei yhtä runsaana, mutta kauniina.

Vesi kasvin juurien kärjissä saattaa siis olla hyvästä: kasvi ei pääse kuivumaan ja jaksaa sen vuoksi pitää itsensä vehmaana. Ja jaksaa jatkaa kukkimista.

Kukkavarret ovat uuden kukinnan A ja O. Sen jälkeen kun kukinta päättyy varressa, saman kukkavarren silmuista lähtee työntymään uusia varsia, jotka sitten taas kukkivat. Tai on väärin sanoa, että ”silmuista lähtee uusia varsia”, koska minulla niitä on ainakin tähän saakka ilmestynyt aina vain yksi kerrallaan / varsi.

Tämän vuoksi vanhat kukkavarret poistetaan vasta sitten, kun ne ovat keltaisia ja selkeästi poissa pelistä.

Siinä vaiheessa, kun orkideani olivat kukkineet yhtäjaksoisesti noin 8 kuukautta, vastaani tuli jokin julkaisu, jossa puhuttiin orkidean vesiviljelystä. 

Koska olin jo todellakin saanut noista orkideoista iloa koko rahan edestä, päätin testata tämän menetelmän.

Ostin noiden valkoisten orkideojen lisäksi keltaisen kämmekän, jonka ajattelin tuovan kevään sävyjä kukkaryhmään. Astiana päätin käyttää suurta konjakkilasin mallista lasiastiaa, joka tuli erään jouluasetelman pohjana. Eli ruukku muuttuu nyt taas läpinäkyväksi, vaikka en ole varma sen toimivuudesta…

Poistin orkideat ruukuistaan ja kaivoin niiden juurien joukosta pois ihan kaiken maa-aineksen ja lopuksi vielä pesin ja huuhtelin juurakot ja poistin niistä huonokuntoiset osat.



Tässä kohtaa huomasin, että tuo jatkuva vesi ruukun pohjalla ei ole tehnyt kovin hyvää juuristoille. Eli nämä orkideat tuskin tulevat lopulta olemaan kovin pitkäikäisiä…? Purkeissa ollut aines oli ollut varmasti liian humuspitoista orkidealle, eli sammaleen joukossa saattoi olla muutama kaarnan kipene, kun aineksen pitäisi olla pelkkää kaarnasilppua. Varsinkin toisen vanhan orkidean juuret olivat melko kummallisen ja suorastaan huonokuntoisen näköiset. Kuvassa siis kaikki kolme orkidean juurakkoa.

Ja kaikesta tästä huolimatta asettelin orkidean juurakot lasiastiaan. Lisäsin astiaan vettä siten, että juurien kärjet ovat vedessä, joka on noin 1/3 astian vetoisuudesta. Testaan siis tällä, voivatko juurakot paremmin, jos niistä suurin osa on kuitenkin ilmassa, eikä kosteaan, humuspitoiseen maa-ainekseen upotettuna.

Ikävä kyllä, tämän käsittelyn aikana ainoa kukkiva valkoisen orkidean kukkavarsi katkesi. Se oli kuin muistutus minulle siitä, että ei nämä kasvit taas ihan mitä tahnsa kestä 🥺

Istutus kukki jonkin aikaa pelkkiä keltaisia kukkia.


Selkeää on, että pimeä aika ei ole otollista uusien kukintojen syntymiselle. Niinpä tämä ryhmä lepäsi pari kuukautta, huhtikuulle saakka ja vasta valon lisääntyessä varsiin alkoi syntymään uusia kukkavarsia. Ja nyt, kesäkuun alussa varsissa on keltaisia ja valkoisia kukkia. Selkeitä, pidempiä kukkavarsia on työntymässä kukkavanoista kaksin kappalein ja on vain ajan kysymys, koska niitä ilmestyy lisää. 

Luotan siihen, että saan nauttia yhtäjaksoisesta kukinnasta taas ensi talveen saakka 🥰


Terveisin Susanna 🌸


sunnuntai 1. kesäkuuta 2025

Kirjakakku ylioppilaalle

 

Kummityttöni ylioppilasjuhliin leivoin hieman toisenlaisen kirjakakun, mitä tein poikani rippijuhliin. Tuosta ensimmäisestä kakusta löytyy postaus täältä. Tästä kakusta tuli pyöreä kakku, jossa kirjat ovat kakun ”sisällä”.

Valmistin kakun pystyväleillä, eli leivoin kaksi viiden munan kääretorttupohjaa gluteenittomiksi perunajauhoista. 

Täytteeksi kakkuun tuli trooppinen hedelmäsose sekä mango-passion mousse, johon käytin laktoositonta kermaa, maustettua eila mango-passion rahkaa sekä passionhedelmän makuista moussejauhetta. Näin kakku oli myös laktoositon.

Levyt leikkasin kolmeen osaan pituussuunnassa. Kostutin pohjaa hedelmämehulla ja levitin pohjalle soseen ja päälle moussen. Käärin ensimmäisen taikinasoiron kuin kääretortuksi ja nostin tötterön pystyyn kakkupohjalle.

Loput taikinasoirot kiersin tötterön ympärille jatkaen kiertämistä aina kohdasta, johon edellinen levyn pää loppui. Näin syntyi korkeahko, pyöreä kakku.

Kakun päällisen tasasin vielä mangomoussella, jolla täytin myös suurimmat kolot, joita väkisin syntyy taikinasoirojen jatkoskohtiin. Näin noita koloja ei tarvitse täyttää marenkivoikreemillä, jolla kakku päällystetään. Tuo kreemi kun on suurina määrinä hieman ällöä…

Asetin sopivan kokoisen irtopohjavuoan reunuksen kakun ympärille ja laitoin kakun oleentumaan viileään muutamaksi tunniksi. Renkaan avulla kakku pakotetaan pyöreäksi.

Valmistin marenkivoikreemiä suurehkon määrän. Keltaisuutta tasasin ihan pienellä määrällä violettia pastaväriä ja sekoitin mukaan myös valkoista väriä.

Tein kakkuun ensin murukerroksen, joka sitoo pohjan siten, ettei pohjasta irtoa muruja lopulliseen päällyskerrokseen. Murukerrokseen sivelin siis kreemiä hyvin ohuesti kakkuun ja pistin sen viileään jähmettymään.

Kun murukerros oli jämähtänyt, lisäsin kreemiä kakkuun siten, että sain pinnasta tasaisen.

”Maalasin” kakkuun jonkinlaisia omenankukan kuvioita, joiden väreissä toistui juhlien väriteema; pinkki ja keltainen. Kukkien keskiöiksi painelin pinkkejä ja kullan värisiä kuulia.

Kakku näytti jotenkin vaisulta… Käytän akvarelleja maalatessani usein roiskeita elävöittämään maalauksia ja mietinkin nyt, että kuinka saisin tehtyä roiskekuvioita kakkuun? 

Sulatin pinkkiä kreemiä nestemäiseksi ja sain kun sainkin roiskeet tehtyä pensselin avulla. Ja kuviointi näytti heti paremmalta ja tasapainoisemmalta 🥰

Valmistin kirjojen päädyt sokerimassasta. Ne aseteltiin paikoilleen vasta juri ennen tarjoilua.  Sellainen pieni virhe sattui mitoituksen kanssa, että kakku painui hieman kasaan seuraavaan päivään tultaessa ja kirjojen päädyt olivatkin kolmisen milliä liian pitkiä… en kuitenkaan tuossa vaiheessa lähtenyt päätyjä enää muokkaamaan (kun oli kiire saada kakku pöytään), vaikka se olisi ollut mahdollista esim. leikkaamalla pois molemmista päistä pienet siivut.

Kirjan kannet ovat ohuet sokerimassa suikaleet, jotka painoin pystyyn kakun päälle. Kirjojen sivuiksi leikkasin ohuita suikaleita kakkupaperista. Ne asettelin kirjojen kansien väliin. Ihan onnistunut kokeilu tämäkin 👌🏻

Kakusta ei koristelunsa puolesta tullut ihan sellainen, mikä sen alunperin ajattelin olevan, mutta varsin kaunis kokonaisuus kuitenkin ja olen tyytyväinen lopputulokseen ❤️

Onnea kaikille koulunsa päättäneille! 🥰




🌸 Terveisin Susanna 🌸