Minun KALEVALA CAL peittoprojekti

Tämä Kalevala CAL – peittohanke käynnistyi syksyllä 2017 sillä ajatuksella, että 100 päivää ennen Suomen 100-vuotis syntymäpäiväjuhlaa alettiin julkaisemaan muutaman päivän välein yhden peittoon virkattavan ruudun ohje (CAL - chrochet along - virkkaa mukana). Jos julkaisuaikataulussa niitä toteutti, peitto oli kokonaisuudessaan valmis 6.12.2017 mennessä. Tämä oli lahja 100-vuotiaalle Suomelle. Sari Åströmin Arteenin blogiin ja projektin sivuille ja ohjeisiin pääsee täältä. Itsekin aloin silloin paloja virkkaamaan, mutta kaikki asiat vaikutti tuolloin ehtimiseen ja peiton teko tyssäsi kuuden palan toteutukseen. Ehkä valitsemani lankakin oli hieman vaikea virkattava ja siksikään ei intoa oikein riittänyt

Tässä peitossa on upea ajatus siitä, että jokainen ruutu kertoo oman tarinansa Kalevalasta tai jostakusta Kalevalan henkilöstä. Kun paloja tekee ja niitä tutkii, huomaa että kuviot todellakin kertovat niitä tarinoitaan.

Kun sitten olin juuri ajatellut kiireisen joulunajan jälkeen että saan viimein virkata hissuksiin itselleni jotain pientä kivaa, muistin että siskoni täyttää helmikuun lopussa pyöreitä ja varmaan tarttis hälle jotain spesiaalia keksiä. Koska ihan pienestä pitäen olen yhdistänyt siskoni syntymäpäivät Kalevalanpäivään, tuntui varsin luonnolliselta, että tekisin peiton hänelle. Jos vain ehdin…

Palojen langaksi valitsin Alize Cotton Gold-puuvilla -akryylilangan ja halusin toteuttaa peiton kokonaisuudessaan luonnonvalkoisena. 

 

Palojen virkkaaminen on sillä tapaa haasteellista, että koska jokainen pala on erilainen, täytyy ohjeet käydä aina yksitellen läpi, eikä silmukoihin oikein ehdi yhden kierroksen aikana rutinoitumaan. Virkkaaminen on  myös tällaiselle harrastelijalle aika työlästä, sillä vaikka ohjeet ovat pääosin selkeät ja toteuttamisesta suoriutuu kaikissa tapauksissa jollain tavalla, eivät jotkut virkkauskuviot vain onnistu, jos ei niiden tekemistä opettele esim. annettujen youtube-video-ohjeiden avulla. Eikä täydellisesti aina silloinkaan. Virkkaamisen aikana täytyy myös keskittyä ihan täysin silmukoiden laskemiseen ja muuhun tekemiseen, eikä montaakaan kierrosta voi tehdä niin, etteivät silmät ja huomio olisi koko ajan käsissä olevassa työssä. Mutta valtavan onnistumisen ilon kokee jokaisen palan valmistuessa ja jokainen pala on valmistuessaan juuri se lempparipala!

Vain yhden valitsemani palan suhteen jouduin luovuttamaan. En vain millään päässyt käsitykseen siitä, mitä ohjeessa tarkoitettiin ja kun hermoa alkoi oikein kivistämään, eikä työ edennyt, ajattelin olevan kaikkien etu, että annan kyseisen ruudun olla. Kun kuitenkin olin jo alun alkaen päättänyt, että teen paloja vain 20 kpl, kun tarjolla niitä olisi bonuspalojen kanssa 28. Saatoin siis valita palat siinä järjestyksessä, jonka koin itselleni mieluisaksi. Parin muunkin palan kanssa koin epätoivoa, mutta sain kuin sainkin ne onnistumaan vähän soveltaen. Ja soveltamisesta puheen ollen… Ei ollut edes yksi tai kaksi silmukkamallia, joissa tein jotain väärin. Lopputulos ei välttämättä muistuta täydellisesti alkuperäistä, mutta kun sama virhe toistui jokaisessa tekemässäni silmukassa koko ruudun läpi, ei ulkopuolinen edes huomaa, että siinä on jotain vikaa. Tässä kohtaa kyseessä on sitten se taiteilijan vapaus.

Pala palalta työ kuitenkin eteni ja sillä kohtaa kun tammikuu läheni loppuaan ja paloista puuttui enää yksi, tiesin että teen tämän peiton valmiiksi ja vielä ennakoitua nopeammin.

Kun sitten sain peiton valmiiksi, kasasin ohjeiden ohessa olleista Kalevalan runonpätkistä ja peiton ruuduista ottamistani kuvista lehtisen. Peiton ohjesivustolla on tulostettavissa oma lehtinen (monella eri kielelläkin), jota sitten omassa lehtisessäni mukailin. Näin peiton saaja voi itse lukea tarinaa peiton ja sen palojen esittelyjen kautta.

Tämä projekti oli aivan upea! Ensinnä sille antamani tarkoituksenkin vuoksi, mutta myös siksi että tekemällä tämän peiton sen idea ja syvin olemus aukesi itsellenikin aivan uudella tavalla. Peitto on ehdottomasti hienoin tähän asti tekemistäni käsitöistä! ❤️

Virkatut nirkkoreunaiset tabletit

 

Törmäsin Ihan tahattomasti kaupassa tähän Novitan uuteen Soma- bambulankaan (jonka vasta myöhemmin havaitsin olevan "kausituote") ja koska lanka sisältää sitä bambuviskoosia, ensin ajattelin tiskirättien virkkaamista. Ja kyllä niitäkin tästä langasta lopulta syntyi. Mutta sitten tarkemmin lankaa tutkiessani huomasin sen olevan kuin pienen pientä ontelokudetta. Sellaista mikro-onteloa… Nauhalankaa. Ja juuri sellaistahan olen kaivannut virkattaviin tabletteihin! Mukaan niitä keriä sieltä lähti ihan väkisin, vaikka en tiennyt vielä yhtään minkälaiseksi meidän suhde kehittyisi. Vaalea roosa (ruusu) ja vaalea lila (syreeni) olivat väreinä syötävän suloisia. Niitä nyt sitten ainakin alkuun.

Malliksi väkersin ohjeen pinterestissä näkemäni kattausliinan kuvasta. Jotenkin se näytti valtavan romanttiselta ja juuri sellaista näille väreille kaipasinkin. Kolmosen koukulla virkkailin ja kuuteen halkaisijaltaan 36 cm tablettiin kului ihan hieman yli neljä kerää tätä lankaa. Neljä rullaa ei aivan riittänyt, vaikka hilkulla olikin, mutta loppu lanka voi olla alku jollekin muulle ihanalle 😍 Viidellä rullalla tosiaan tekee sitten jo täyden pöydällisen vaikka kierroksen tai kaksi suurempiakin liinoja.

 Tabletteihin Soma oli ihan täydellistä! Tabletit eivät vaatineet edes kovettamista, kuten ohuesta puuvillalangasta aiemmin tekemäni asteritabletit. Lanka itsessään on niin jämäkkää virkattuna, että pelkkä silittäminen kostean liinan läpi riittää.

Pesun ja silityksen jälkeen tablettien koko pysyi ennallaan eikä kutistunut ainakaan niin paljoa, että sitä olisi silmällä tai mitallakaan havainnut. Taas siis yksi hieno lisäpiirre tälle langalle.😊

Ohje tablettiin löytyy täältä.

Pahuksen hyvää paholaisen hilloa!

Paholaisen hillo on loistava kastike vaikka hampurilaisiin tai lisäke liha- ja varsinkin kanaruokien kanssa. Oma suosikkini on paistettu kanan rintaleike chevrejuustolla ja paholaisenhillolla.Tämäkään säilyke ei varsinaisesti jolupöytään kuulu, mutta saa ykköluokituksen ruokalahjakäytettävyyden ansiosta ja sen vuoksi ropsottelee kattilassa joka joulun alla.

Tätä säilykettä olen tehnyt useilla eri ohjeilla ja niitä soveltaen. Tavoitteenani on ollut kirkkaan punainen, kiiltävä ja hieman läpikuultava lopputulos ja tämän vuoden hillo alkoi lopulta lähestymään tätä päämäärää.

Ainekset;

• 2 tlk tomattimurskaa
• 4 keskikokoista paprikaa
• 2 chilipalkoa
• 2 punasipulia
• 8 valkosipulinkynttä
• 1/2 dl valkoviinietikkaa
• 2 tl suolaa
• 1 tl mustapippurirouhetta
• noin 400 g hillosokeria

Tomaattimurskat laitetaan kattilaan. Paprikat ja chilit pilkotaan kuutioiksi (chili on ihan kivan näköinen vaikka renkaina, mutta tällä kertaa laitoin sen pienempiin palasiin), sipulit ja valkosipulit kuoritaan ja sipuli kuutioidaan, valkosipulit leikataan siivuiksi. Aineksia keitellään hiljaksiin kiehutellen noin tunnin verran ja lisätään joukkoon etikka, suola, pippuri ja sokeri. Tämän jälkeen keittämistä jatketaan vielä kymmenisen minuuttia.

Hillo purkitetaan kuumana pestyihin ja kuumennettuihin lasipurkkeihin. Se säilyy avaamattomana viileässä useita kuukausia. Tämä on yksi sellainen säilyke, jota olen itse käyttänyt vielä vuodenkin päästä sen tehtyäni. Eli säilyvyys on loistava, jos valmistus- ja purkitusvaiheessa ei mitään ylimääräistä mukaan joudu ja käytettävät purkit on hyvin desinfioitu.