Joulukalenterin 20. luukku. Saaristolaisleipä ja porotahna

 

Saaristolaisleipä on vahvan makuinen leipä ja siitä syystä sen päälle sopivat vahvan makuiset täytteet. Aiemmin olen postannut saaristolaisleivästä ja ”kalajutusta” ja tuo kylmäsavulohitäyte onkin yksi meidän suosikki. Postaus löytyy täältä. Nyt on kuitenkin vuorossa porotäyte, joka toimii takuulla ainakin yhtä hyvin, kuin tuo kalajuttukin.

Saaristolaisleivän ainekset:

1 litra lämmintä omenamehua
75 g hiivaa
3dl siirappia
1rki suolaa
3 dl maltaita
3 dl leseitä
3dl ruisjauhoja
9dl hiivaleipäjauhoja (tai vehnäjauhoja)

siirappivettä voiteluun

Sekoitan aina ensin suolan, pari ruokalusikallista siirappia sekä hiivan keskenään, koska silloin hiivasta tulee juokseva ja sitä ei ole mitään ongelmaa saada sekaantumaan nesteeseen. Sitten tähän hiivan, suolan ja siirapin seokseen sekoitetaan mehu, loppu siirappi ja lopulta kuivat aineet. Tasaiseksi sekoitettu taikina jää melko löysäksi.

Paistamisessa käytän korkeita, 1,5 litran foliovuokia. Vaikka olen hankkinut kestovuokia, eli alumiinisia leipävuokia, olen silti palannut vielä ainakin toistaiseksi takaisin näihin foliovuokiin. Niiden vetoisuus ja muoto ovat melko täydellisiä. Vuoat voidellaan ja taikina tasataan niihin ja ne jätetään nousemaan liinan alle. Tämän kokoisiin vuokiin tehtynä taikinamäärästä tulee kolme leipää.

Nostatuksen jälkeen leipiä paistetaan 175 asteessa 2(-2,5)tuntia. Paistamisen loppuaikana leipien pintaa sivellään siirappivedellä.

Valmiit, hieman jäähtyneet leivät kumotaan vuoistaan ja ne säilyvät muovipussiin pakattuna viileässä jopa viikkoja. Oikeastaan maku vain paranee, kun leipä hieman oleentuu.

Savuporotahnan ainekset;

150 g savupororouhetta

3 keskikokoista suolakurkkua

1 punasipuli

200 g maustamatonta tuorejuustoa

1 tlk smetanaa

Mustapippuria

Sipulit ja kurkut pienitään melko pieniksi, suurinpiirtein samankokoisiksi kuutioiksi.

Kaikki aineet sekoitetaan keskenään tasaiseksi massaksi. Suolaa ei yleensä ole tarve lisätä, mutta sen voi kukin päättää oman makunsa mukaan.

Kun saaristolaisleivän siivuttaa ja halkaisee siivun vielä puoliksi, saa sopivan kokoisia suolaisia täytettyjä leipäpaloja, jotka toimivat tarjottavina tilaisuudessa, kuin tilaisuudessa.

Ja aijettä, on suunmyötäistä! 😋

🌸 Terveisin Susanna 🌸

https://www.facebook.com/pastaakostassa

Joulukalenterin 19. luukku. Porkkanalaatikko paahteisella mantelipinnalla

Tämän joulun laatikot ovat parhaillaan työn alla. Uunista tulee vuorollaan ulos lanttu-, maksa- porkkana- peruna- sekä punajuurilaatikot. Saattaa olla, että aika antaa myöden vielä muidenkin laatikoiden valmistamiseen, mutta ensin täytetään ”perustarpeet”. Tänä vuonna pyrin kuitenkin tekemään ruokia vain joulupöydässä tarvittavan määrän. En aio tehdä ylimääräisiä laatikoita, kun parhaassa tapauksessa niitä syödään pakastimesta sitten pitkin kevättä.

Porkkanalaatikkoa tuunaan tänä vuonna tavalla, jonka olen jo aiemmin testannut ja hyväksi havainnut. Paahtunut mantelirouhepinta antaa laatikkoon aivan toisenlaista kierrettä.

Itse laatikko syntyy perusohjeella;

1 kg porkkanoita keitettynä ja soseutettunna

0,75 - 1 litraa valmista riisipuuroa

1 kananmuna

0,75 dl siirappia

1 tl suolaa

0,5 tl valkopippuria

0,5 tl muskottipähkinää

200 g smetanaa

Ainekset sekoitetaan tasaiseksi massaksi.

Seos kaadetaan uunivuokaan ja pinnalle ripotellaan vahva kerros mantelirouhetta.

Laatikkoa paistetaan 175 asteisessa uunissa noin 2 tuntia.

Siinä sitä sitten on. Perinteistä laatikkoruokaa hienoisesti uudistettuna 😋

🌸 Terveisin Susanna 🌸

https://www.facebook.com/pastaakostassa

Joulukalenterin 18. luukku. Joulukorttiteline kartongista

Minua on aina harmittanut se, että jouluna saan kaikenlaisia ihania joulukortteja, mutta niitä on vaikea saada kauniisti esille. Tämä korttiteline on vastaus tuohon harmitukseen.

Alunperin olen saanut tämän kaltaisen telineen siskoltani. Hän toi sen englannin reissuiltaan ja luulenkin, että tämä yksinkertainen idea on keksitty sillä saarella. Siellä kun korteilla tuntuu olevan huomattavasti suurempi merkitys saajalleen, kuin meillä täällä pohjolassa. Tuo kyseinen teline kuitenkin on aikain saatossa hävinnyt jonkun muuton yhteydessä…

Tämän seinälle ripustettavan telineen voi kuitenkin helposti askarrella myös itse ja niinpä tartuin toimeen.

Kartongista leikataan pituussuunnassa noin 20 cm leveä kaistale. Leikkasin kartongin reunat kuviosaksilla, niin sain siihen välittömästi huoliteltua tuntua.

Piirsin telineen toiselle puolelle apuviivat, jotka leikkaisin kirurginveitsellä auki sitten, kun saan etupuolen kuvioitua.

Vesivärit eivät olleet paras vaihtoehto kuvien maalaamiseen, koska kartonki ei kestä kosteutta vesiväripaperin tavoin. Kartonki vettyy ja kupruilee. Otin silti riskin…

Maalasin isoja joulupalloja kartongin ylä- ja alaosaan siten, että ne jäisivät näkyviin, vaikka telineeseen kortteja asetteleekin.

Korttien aukot voisivat olla tiheämmässäkin ja silti kortit näkyisivät toistensa lomasta. Suhteutin korttiaukkojen määrän kuitenkin realistisiin odotuksiin, eli siihen, kuinka monta korttia uskoisin tänä vuonna meille tulevan.

Kortit sujautetaan aukkoihin siten, että ulkoreunan pykälä sitoo ne paikoilleen ja siten jokainen kortti asettuu telineessä samaan kulmaan.

Lopuksi tein yläreunaan ripustusnarun reiät ja pujottelin nauhan paikalleen.

Tämä teline on kyllä ihan huippu! 🥰

🌸 Terveisin Susanna 🌸

https://www.facebook.com/pastaakostassa

Joulukalenterin 17. luukku. Pastellisävyiset kuplakuusikynttilät

Kuplakuuset jo ihan itsessään ovat sen verran mielikuvituksellisen näköisiä, että uskalsin valaa niitä hieman rohkeilla väreilläkin.

Silikonimuotti on helppo käyttää ja lähes poikkeuksetta kynttilät onnistuvat. 

Kynttilöiden vahana on parafiinin steariinin sekä soijavahan seos. Tuoksuna on vanilja.

Kynttilät ovat 9 cm korkeita.

Nämä ovat kyllä sieviä. Jopa näissä erikoisissa väreissä 🎄

🌸 Terveisin Susanna 🌸

https://www.facebook.com/pastaakostassa

Joulukalenterin 16. luukku. Jouluinen helmikranssi

 

Tässä kranssissa käytetty runko on valmis helmirengas. Ajatuksena valmistaa jouluinen ikikranssi, jossa keinotekoisilla materiaaleilla varmistan, että kranssi säilyy vuodesta toiseen.

Materiaaleina ovat keinotekoiset tuijan oksat sekä punaiset marjaoksat. Harmahtavilla lehtioksilla pehmensin kirkuvan punaisten marjojen vaikutusta. Kiinnitin materiaalit kuumaliimalla kranssiin. 

Rusettiin käytin kolmea erilaista nauhaa. Värit ovat maanläheisiä ja hillittyjä.

Tästä tulikin kaunis ja hento kranssi ja se luo hillittyä joulutunnelmaa. 🥰

 🌸 Terveisin Susanna 🌸

https://www.facebook.com/pastaakostassa

Joulukalenterin. 15 luukku. Akvarellein maalatut kaupunki-joulukortit

Tämän vuoden joulukorteissa toistuu kaupunkiteema, joka päätyi juuri äskettäin myös keittiön kaappien päälle. Jokin viehätys tässä nyt on… 🥰

Jo perinteeksi muodostunutta lienee se, että maalaan kortit akvarelleilla. Poikkeuksena tämän vuoden korteissa on se, että lähdin tekemään näitä sarjana kylmiltään, yhtään harjoittelematta. Niinpä moni asia voisi olla toisin, mutta suotta sitä murehtimaan.

Luonnostelin rakennukset ja etuosan kuuset paperille lyijykynällä.

Maalasin kuvioita väri kerrallaan. 

En nähnyt järkeväksi yrittää tehdä tarkkaa jälkeä, koska lopullinen tarkennus syntyy joka tapauksessa tussikynällä maalauksen päälle.

Viimeisenä piirsin taloihin ikkunat ja ikkunoiden kohtia tehostin valkoisella tussilla. Näin ne näyttävät huomattavasti selkeämmiltä ja huolitellummilta.

Leikkasin kuvat kuviosaksilla irti. Kuva jäi hieman pienemmäksi, kuin korttipohjakartonki, joten korttipohja näkyy kivasti kuvan takaa.

Hyvän joulun toivotuksen tein leimasimella. Leiman paikka oli kuvan alaosassa, lähes valkoiseksi jääneessä kohdassa talojen ja kuusien välissä.

Pidän valtavasti leimasimien jäljestä näissä pienissä maalauksissa. Se huolittelee täydellisesti vähän epätäydellisemmänkin kuvan.

Ja vielä se viimeisistä viimeisin loppusilaus; hopean värisen maalin pirskottelu korttien päälle kuvaamaan lumisadetta. Noh. Kullan värinen olisi toiminut paremmin ja se olisi ollut näyttävämpi, mutta näistä tuli nyt hopean väriset pirskeet.

Ihan kivan näköiset kortit nämä lopulta ovat 🥰

 🌸 Terveisin Susanna 🌸

https://www.facebook.com/pastaakostassa

Joulukalenterin 14. luukku. Tunnelmallinen joulukaupunki

Keittiön tiskikaappiryhmän yläkaapit ovat matalaa mallia, jossa kaapin yläpuolelle jää hyvin tilaa vaikka erilaisille somisteille. Normaalisti olen pitänyt kaapin päällä meille eri yhteyksistä päätyneitä kuparipannuja. Ne sopivat keittiön henkeen ja tuonne kaapin ylisille juuri oikealla tavalla.

Vaikka tämä on jo kolmas joulu tässä talossa, hoksasin vasta nyt, että tuo kaapin päällyksen voisi somistaa jouluksi vaikka vähän runsaamminkin. Se kun ei ole kuinkaan päin minkään toimintojen edessä, mutta osuu keittiössä oltaessa varsin hyvin silmään.

Päätin sitten hyödyntää jouluiset somisteet, jotka ovat jääneet viimeisinä vuosina hieman paitsioon. Uuteen paikkaan muutettaessa kun menee aina hetki, että tavarat yleensä ottaen löytävät paikkansa.

Ensin päätin nostaa kaapin päälle metalliset lehtipuurungot sekä samaan settiin kuuluvan metallisen kauriin. Ja koska ne eivät vielä täyttäneet päällystää edes likimain, aloin mielessäni rakentelemaan sinne kokonaista kylää... 

Asettelin lehtipuiden lomaan talolyhdyt ja ne muuttivatkin tunnelman aivan toisenlaiseksi. Asetelma alkoi todellakin muistuttaa pientä kylää tai kaupunkia.

Tämän jälkeen nostelin kaapin päälle keraamiset kuuset, joten kylä muuttuu nyt lehtimetsän kautta lumiseksi kuusimetsäksi. Nämä kuuset ovat olleet aiempina jouluina emännänkaapin päällä olohuoneessa, mutta ovat ikävästi jääneet siellä vähän näkymättömiin. Nyt ne ehkä löysivät paikkansa.

Ja ihan viimeiseksi asensin lyhtyihin patteritoimiset tuikut sekä kylän ja puiden lomaan patteritoimisia valosarjoja.

Ja voi kuinka kaunis siitä tulikaan 💕

 🌸 Terveisin Susanna 🌸

https://www.facebook.com/pastaakostassa

Joulukalenterin 13. luukku. Käpykakku

Käpykakku on ollut aina herkkuani. Kaupan tekeleissä kakkujen sisus on koostunut yleensä ohuista kakkukerroksista ja raikkaasta hillosta sekä kreemistä. Omassa kakussani päätin tietoisesti pysytellä jouluisissa mauissa, mutta käpykakussa lieneekin merkittävintä sen ulkomuoto…?

Mitään lähdettä en nyt löytänyt sille, että ainakin jossain kohtaa leipomot olisivat valmistaneet kakkuja vähän kuin sivutuotteena… varmuuttahan tälle nyt ei ole, mutta muistan kyllä, kuinka lapsena jouluna mummolassa maistamieni käpykakkujen sisus näytti juuri siltä, että se oli kerätty erilaisista ylijäämäpaloista. Lieneekö urbaani legenda? 

Mutta sitten tähän tämän hetken kakkuun. Tein pyöreän kakkupohjan, jonka leikkasin sopivaan muotoon ja lopuksi kasvatin kakun korkeutta niillä pohjan ylijäämäpaloilla. 

Pohjan ainekset;

4 munaa

1,5 dl sokeria

1,5 dl vehnäjauhoja

0,5 dl perunajauhoja

1 tl leivinjauhetta

1 tl vaniliinisokeria

Munat ja sokeri vatkataan kuohkeaksi vaahdoksi. Vaahtoon sekoitetaan varovasti keskenään yhteen sekoitetut kuivat aineet

Taikina kaadetaan voideltuun ja korppujauhotettuun 24 cm kakkuvuokaan.

Kakkua paistetaan 175 asteisen uunin alatasolla noin 25-30 minuuttia.

Kakku kumotaan lämpimänä ritilälle tai lautaselle. Kakkupohjan jäähdyttyä, se leikataan vaakasuunnassa kolmeen osaan ja muotoillaan pohjaan jo tässä vaiheessa toisesta päästä leveä ja toiseen päähän suippeneva muoto.  

Täytteen ainekset;

2 dl kuohukermaa

1 tlk (200g) piparkakkurahkaa

2 rkl sokeria

Marenkivoikreemi (ohje löytyy täältä)

Ohjeen mukainen valkosuklaa vaihdetaan 200 g maitosuklaata

1 pkt sokerimassaa

3 rkl kaakaojauhetta

Tomusokeria kaulitsemiseen

Täytteen kerma vatkataan vaahdoksi ja mukaan sekoitetaan piparkakkurahka sekä sokeri. 

Marenkivoikreemi valmistetaan ohjeen mukaan.

Levitin jokaiseen kakkuväliin ensin ohuen kerroksen suklaamarenkivoikreemiä ja paksumman kerroksen kermarahkaa. 

Kun kakku oli kasassa ja suurin piirtein oikean muotoinen, levitin suklaakreemiä ohuen ”murukerroksen’ kakun pintaan ja nostin kakun jääkaappiin jähmettymään. Kun murukerros oli kovettunut, lisäsin kreemiä vahvemman kerroksen, samalla muotoillen kakkua lopullisempaan muotoonsa.

Tämän jälkeen otin käsittelyyn sokerimassan. Pehmensin ja kaulitsin sitä ensin hieman. Sen jälkeen levitin kaakaojauheen massan päälle ja taittelin ja kaulitsin ja taittelin ja kaulitsin massaa, kunnes kaakao oli tasaisesti(-ish) massan joukossa.

Kaulitsin massan tomusokerin avulla niin ohueksi levyksi, kuin vain oli mahdollista.

Otin levystä pyöreitä pylpyröitä halkaisijaltaan noin 3 cm muotilla.

Asetin jokaisen pylpyrän kakkuun kärjestä päin aloittaen, kohti leveämpää tyveä siten, että puristin pylpyrän toisesta päästä suppuun.

Näin jatkoin niin kauan, kunnes massan jämät oli kaulittu ties kuinka monetta kertaa levyksi. Yksi massapaketti riitti juuri ja juuri tähän kakkuun. Yli jäänyttä massaa oli olemattoman vähän.

Lopuksi siivilöin kakun päälle kaakaojauhetta ja tomusokeria.

Ja voi! Minkälainen käpy siitä tulikaan! 🥰

 🌸 Terveisin Susanna 🌸

https://www.facebook.com/pastaakostassa